En ajatellut, että minusta tulisi vaikuttajaa
0Ihanaa alkanutta maaliskuuta. Mennään tänään syvälle. Kehopositiivisuus ihmisoikeusliike on itselleni oikea sydämen asia. Iso osa Instagram sisällöstäni on sitä, miten koen maailman lihavana.
Välillä tuntuu ironiselta, että juuri se asia, jonka ajattelin olevan suurin este vaikuttajan uralleni, olikin se paras ponnahduslauta.
Vuonna 2015…
Aloitetaan kuitenkin vuodesta 2015, jolloin aloitin blogini. Olin täyttämässä 26 vuotta ja olin koko aikuisikäni kamppaillut ylipainon kanssa. Olin kokeillut siihen mennessä jos jonkin näköistä laihdutuskuuria, dieettiä, puhdistusta ja mitä näitä nyt oli. (Eikä tälle kierteelle ollut luvassa loppua vielä moneen, moneen vuoteen.) Olin todella epävarma itsestäni ja kehostani, sekä kaikesta muustakin. Samaan aikaan olin raskaana esikoisestani.
Olin löytänyt blogien äärelle noin vuotta aiemmin ja olin alkanut haaveilla omasta blogista. Silloin se bloggaajan kuva, joka minulle välittyi, oli varsin kapea. Kaikki bloggaajat joita seurasin olivat laihoja. Pinterestin kuvasto oli vastaavanlainen. Tämä loi tahtomattaankin minulle hieman sellaista mielikuvaa, että ei minusta voi tulla bloggaajaa, jos joku saa tietää minun olevan lihava.
Siitä huolimatta halusin ihan hirveästi perustaa oman blogin. Ajattelin, että jos tekisin sen kasvottomana, kukaan ei arvaisi minun olevan lihava. En silloin ajatellut, että vaikuttamisesta voisi tulla työ. Se oli kivaa tekemistä samalla, kun hoidin kotona vauvaa.
Ei mahdollista minulle
Jossain vaiheessa mieleeni pyrki ajatus siitä, että vaikuttaminen voisi olla myös itselleni yritystoimintaa. Yksi vaikuttaja toisensa jälkeen teki ilmoituksen jäävänsä pois päivätyöstä ja ryhtyvänsä vaikuttajaksi. Se oli ihailtavaa.
Minun ajatukseni taustalla oli, että ensimmäinen asia, joka minun pitäisi saavuttaa voidakseni olla vaikuttaja, on laihtua. Ja mielellään paljon. Mielessäni ei ollut lukujen kasvattaminen tai eri alustoihin tutustuminen. Mielessäni oli laihduttaminen.
Ajattelin hyvin vahvasti, että ketään ei kiinnosta lihava vaikuttaja. Olivathan kaikki ammattivaikuttajat laihoja ja nättejä. Se saisi minutkin menestymään.
Miten nurinkuriselta tämä nyt tuntuu. 😅 Painoni on vuosien aikana jojoillut, mutta en ole missään vaiheessa ollut edes keskipainoinen ja siitä huolimatta urani on edennyt. Siihen on vaikuttanut lopulta monet, monet muut asiat, kuin itse paino.
Mutta näin yhteiskunta haluaa meille uskotella. Lihava ei ole yhtä hyvä. Lihava ei ole menestyjä. Lihavuus on ominaisuus, josta pitää pyrkiä eroon, jos haluaa olla onnellinen.
Kiinnostaako sinua kuulla lisää vaikuttajan työstäni?
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Viimein mun uutiskirje on totta!
Blogi täyttää yhdeksän vuotta!
Blogin kirjoittaminen tökkii juuri nyt
Miten kestän vihakommentteja?
Sen jälkeen kun aloin tekemään kehopositiivista sisältöä ja olemaan esillä avoimesti omana itsenäni, häpeämättä sitä, nettitrollien ja vihakommentoijien määrä lisääntyi merkittävästi. Silloin esimerkiksi Instagramissa estettyjä tilejä oli jotain 10-20 välillä. Tänä päivänä estettyjä tilejä on jo yli 800 ja niitä tulee joka päivä lisää. 99 % tästä on sitä samaa virttä, jonka voi tiivistää kahteen sanaan: ”Laihduta läski.”
On mielenkiintoista, miten ihmeessä lihava, itsensä hyväksyvä, nainen, voi olla osalle ihmisistä niin radikaali asia, että sitä vastaan täytyy taistella vihaisesti ja äänekkäästi. Tämä pitää saada hiljennettyä ja uskomaan taas siihen yhteiskunnan viestiin, että lihavalla ei kuulu olla ihmisoikeuksia. Ei ennen, kuin on laihtunut riittävästi. Tämä on kuitenkin aivan oma aiheensa.
Minulta kysytään säännöllisesti, miten kestän näitä saamiani vihakommentteja. Ajan kuluessa ne eivät tunnu enää oikein missään. On kuitenkin muutama, juttu jotka ovat auttaneet hyväksymään tilanteen ja kestämään sen paremmin. Kerron niistä nyt teille.
Asiat mittasuhteisiin
Minua seuraa eri kanavissa yhteensä ehkä 10 000 ihmistä. En osaa sanoa tarkkaa määrää. Luku voi olla enemmänkin. Sen lisäksi kaikki sisältöni tavoittavat satoja tuhansia. Nämä ovat lukuja, joita on vaikea hahmotta. Lisäksi nämä luvut kasvavat koko ajan. Tämä on niin paljon ihmisiä, että tarvittaisiin 6-8 Olympiastadionia, jotta nämä mahtuisivat sinne.
Olen estänyt tällä hetkellä Instagramissa päälle 800 ihmistä. Muista kanavista en ole selvittänyt dataa. Tämä on silti alle 10 % seuraajistani. Eli hyvin pieni, vaikkakin ajoittain äänekäs, vähemmistö.
Kukaan ei pysty miellyttämään kaikkia. Se on täysin mahdotonta. Kun kumarrat yhteen suuntaan, pyllistät toiseen. Niin se vaan menee. Minä en tee sisältöäni tälle vähemmistölle, joten miksi heidän mielipiteensä pitäisi kiinnostaa minua. Varsinkin kun tässä kohtaa emme puhu rakentavasta kritiikistä, vaan vihakommentoinnista.
minä tiedän totuuden
Varsinkin näin lihavana ihmisenä vihakommentit sisältävät paljon stereotypioita, joita yhdistetään lihaviin. Näitä ovat lihavat eivät liiku, he ovat laiskoja ja epäsiistejä ja he syövät vain ja ainoastaan roskaruokaa. Nämä ovat stereotypioita ja pitävät harvan kohdalla paikkaansa. Minä tiedän, että nämä eivät pidä omalla kohdallani paikkaansa. Ja se tieto riittää minulle. Eikä minun tarvitse väitellä aiheesta kenenkään kanssa. Yleensä nämä vihakommentoijat haluavat saada aikaan sen reaktion, joten väittelemällä antaisin heille vain sen mitä he haluavat.
Tämä ihmisryhmä lukee kanaviani kuten piru raamattua. He kykenevät näkemään vain ne asiat, jotka tukevat heidän omaa kantaansa tai näkemystään. Minun tehtäväni ei ole selittää itseäni tai elämääni näille trolleille, jotka eivät halua kunnella. Siitä ei hyödy kukaan. Joten sen sijaan, että tuhlaisin aikaani ja energiaani näihin, niin painan mieluummin estä-nappia.
Joten yritä muistaa mikä on totta, jos kohtaat vastaavaa.
Keskityn hyvään
Muistan ajan, kun yksikin vihakommentti peittosi alleen kymmenet kehut ja kiitokset. Se saattoi vaikuttaa minuun viikkoja. Oli myös aika, jolloin harkitsin lopettamista viha-kamppanjan vuoksi. Nykyään pystyn keskittymään siihen kaikkeen hyvään, jota saan. Siinä missä trollit eivät ole sitä minun kohderyhmääni, nämä kehujat ovat sitä. Heille minä teen ja heitä minun kannattaa ennemmin kuunnella.
Ja jos jotain, niin vuosia jatkunut kiusaaminen on tehnyt minusta aivan hiton vahvan. Olen todella pystynyt jättämään nämä ihmiset omaan arvoonsa ja keskittymään omaan totuuteeni. Eli pystyn juuri siihen, mitä minulle hoettiin peruskoulun aikana.
Kaikkea en kuitenkaan jätä täysin huomiotta, vaan teen rikosilmoituksen kaikesta, mikä täyttää rikoksen tunnusmerkit. Olen myös eri mieltä siitä, että julkisessa työssä pitäisi niellä kaikki. Ei todellakaan. Toivon, että ajan kanssa tämä puoli muuttuisi ja trollaukseen, sekä vihapuheeseen suhtauduttaisiin kriittisemmin.
Muista, jos kohtaat tällaista, älä anna vihaajien hidastaa sinua. Sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia.
-Jenni
Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Viimein mun uutiskirje on totta!
Blogi täyttää yhdeksän vuotta!
Blogin kirjoittaminen tökkii juuri nyt