Arkikuva 7/52: Teatterissa ystävän kanssa

Yleinen | 19.2.2023

KUVA: Hanna Poikkilehto / EDITOINTI: Minä

Mietin tämän viikon arkikuvaa taas pitkään. Tiesin miltä päivältä haluan jakaa kuvan, mutta en sitä, minkä kuvista. Totesin myös etten voi laittaa kahta hissiselfietä peräkkäisillä viikoilla. 😀 Niinpä valitsin tämän, jossa olen ystäväni Hannan kanssa teatterissa. Sain kutsun Valeäidit nimisen esityksen ensi-iltaan ja päätin kutsua ystävänpäivän kunniaksi mukaan ystäväni.

En todellakaan muista, milloin viimeksi olisimme olleet Hannan kanssa yhdessä ulkona. Siitä on minun laskujeni mukaan ainakin puolitoista vuotta. Siis mikäli laskin oikein. Ollaanhan me nähty senkin jälkeen, mutta siinä on ollut mukana niin lapsia, kuin puolisoitakin. Teki hyvää päästä tuulettumaan ihan kahdestaan. Vaikka kovin hurjaksi bilettämiseksi tämä arki-ilta ei äitynyt. Eikä edes vähiten minun raskauteni vuoksi.

Enkä muuten muista, koska olisin viimeksi ollut teatterissa. Vaikka rakastan näyttelemistä ja teatteria. Puhuttiin puolison kanssa siitä, että minä haluaisin ehdottomasti alkaa käymään näytöksissä useammin.

Me ollaan keitytty melkoisessa liemessä tässä parin viimevuoden aikana, mikä on lähentänyt meitä valtavasti. Ollaan oltu toistemme tuki monena hetkenä, kun elämä on tuntunut todella vaikealta. Hannan kanssa on puhuttu monet maratonpuhelut, puitu elämää, parisuhteita ja uravalintoja. Olen äärimmäisen kiitollinen tällaisista ystävistä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Arkikuva 6/52

Yleinen | 13.2.2023

8 Likes

Hississä

Tämä piti julkaista oikeastaan jo eilen, mutta olin lopulta niin väsynyt, että en vain jaksanut. Nukahdinkin illalla minuutissa. Muistan oikeastaan vain sen, kun painoin pääni tyynyyn ja mumisin puolisolle hyvät yöt ja sitten herätyskello soi. Onneksi tämä ei ole kuitenkaan niin vakavaa.

Meidän perheessä ei hirveästi käytetä hissiä. Paitsi minä nykyään, kiitos liitoskipujen. Me ravataan portaita, koska asutaan niin, että niiden käyttäminen on helppoa. Olen napannut hissin yleensä silloin, kun olen halunnut ottaa hissiselfien. Tällä kertaa houkuttelin portaisiin kääntyneen lapsen mukaani hissiin, jotta sain muiston kyseisestä päivästä. Siinä me halailtiin hississä.

Olen ollut aika pitkälti yksin lasten kanssa siitä lähtien, kun esikoinen syntyi. Kun minua on ollut vain yksi ja lapsia kaksi, sellaisen kahdenkeskeisen ajan antaminen tasapuolisesti molemmille on ollut haastavaa. Aika monesti se kahdenkeskeinen aika on ollut sitä, että olen hoitanut toista, kun vain toinen on ollut kipeänä ja toinen päiväkodissa/koulussa. Lisäksi kuopus osaa vaatia aikaa ja huomiota ihan eri tavalla, kuin esikoiseni. Nyt varasin esikoiselle kuitenkin useamman tunnin verran kahdenkeskistä aikaa kanssani. Samaan aikaan pienempi sai tilaisuuden rakentaa suhdetta bonusvanhempaansa.

Käytiin esikoisen kanssa hampurilaisella, katselemassa lemmikkikaupassa eläimia ja sitten kiertämässä hieman kauppoja. Ehdittiin makoilla kotona yhdessä sohvalla, kun uusperheemme kaksi muuta jäsentä oli omilla teillään.

Minulla on aivan mielettömiä lapsia. En voi muuta sanoa. Oli aivan ihanaa viettää aikaa myös esikoiseni kanssa ihan kaksin. Kuunnella hänen juttujaan ja ihmetellä asioita hänen kanssaan. Vauvoistani on kasvanut uskomattoman upeita, pieniä ihmisiä, joista saan olla valtavan ylpeä ihan joka päivä. On iso ilo olla heidän äitinsä.