Viikon parhaat 33/21
0
Viikon paras päätös oli varata sekä lääkärin, että psykologin aika. Se oli alkuviikkoa, kun minusta tuntui, että seinä nousi vastaan mitä tuli tulevaan harjoitteluuni. Kun olin saanut käytyä lääkärillä itkin puoli tuntia eteisen lattilalla helpotustani siitä, että olin vihdoin saanut suorittamisen kierteeni katki. Tunne siitä, että minun ei tarvitsisi enää jaksaa jatkaa, oli äärimmäisen helpottava. Tämä on vasta alkua sille, että toivun uupumuksestani.
Viikon upein elämys oli metsäravintola Nielun viiden ruokalajin illallinen Nuuksion metsässä. Ystäväni Heidi oli ostanut illallisen ja pyysi minua aveciksi. Keskellä metsää nautittu illallinen oli monella tapaa aivan täydellinen. Metsä tuntui äärimmäisen rauhoittavalta, mikä sopi täydellisesti rauhoittamaan omaa mieltäni. Meidän illalliseemme kuului vielä Vestan keikka. Vestan musiikki sopi täydellisesti hämärtyvään iltaan keskellä metsää, joten elämys oli monella tapaa aivan täydellinen.
Viikon paras ostos oli Granitista oksa-/kukkasakset. Minulla on ollut kukkaveitsi, joka hävisi joku aika sitten käsittämättömästi jonnekin enkä ole löytänyt sitä. En ole saanut aikaiseksi ostettua uutta veistä. Onneksi, sillä nämä sakset ovat aivan huiput. Kukkipuuhat helpottivat entisestään. Ja näiden ansiosta voin pitää sidotut kimput pidempään sidottuina, kun varsien leikkaaminen käy helposti. Pidän myös näiden Granirin saksien ulkonäöstä ja valkoisista kahvoista.
Viikon paras omaa hyvinvointia edistävä asia oli alunperin psykologin idea. Koska minulla on syömisen kanssa ongelmia ja olisi tärkeää saada siitä säännöllisempää ja terveellisempää, psykologini ehdotti ruokapäiväkirjan pitämistä. Hänen mielestään olisi viisasta seurata ainakin hetken aikaa syömistäni, mutta olisi tärkeää etten ottaisi siitä liikaa paneita. Kaikkein tärkeintä minulle olisi nyt syödä säännöllisesti ja monipuolisesti. Ennen kaikkea säännöllisesti, että ruokailujen välillä ei olisi 22 tuntia ja en eläisi pelkästään kahvilla. Ruokapäiväkirjaan ei merkitä mitään määriä, vaan sen ainoa tarkoitus on säännölistää syömistä.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Ensimmäinen kesäviikonloppu
Kesän ensimmäinen viikonloppu on takana päin. Ihan uskomatonta, että nyt on virallisesti kesä. Minä olen aina vähän haikea tässä vaiheessa, koska lempivuodenaikani, kevät, on päättynyt. Samaan aikaan nautin jo kesästä aivan täysin rinnoin. Me lähdettiin viikonlopuksi tyttöjen kanssa mummilaan. On ihan uskomatonta, miten omista ympyröistä irtoaminen edes hetkeksi, tekee ihan uskomattoman hyvää. Vaikka me vierailimme täysin tutussa ympäristössä, niin silti viikonloppu tuntui aivan lomalta.
Emme ole pahentuneen koronatilanteen vuoksi käyneet äitini luona ollenkaan tänä keväänä, joten lapsilla alkoi olla jo todella kova ikävä mummia ja pappaa. Joten lapset olivat todella riemuissaan, kun pääsivät pitkästä aikaa mummilaan. Tytöt juoksivat autosta suoraan trampoliinille. Isäpuoleni kertoi miettineensä jo trampan myymistä, kun sitä ei kukaan kuulemma käytä. Sanoi miettivänsä uudestaan, samalla kun katseli lapsiani hyppimässä.
Meidän äidillä oli nuoremmalle tytölle jemmassa kassillinen serkkutytön vanhoja kesämekkoja, joita sitten soviteltiin ilta. Kiva, kun meillä sisaruksilla alkaa olemaan lapsia niin, että lastenvaatteet voivat kiertää jo perhepiirissä. Päivät menivät aika pitkälti niin, että minä seurasin aurinkotuolissa tyttöjen touhuja trampoliinilla ja kahluualtaassa, kuunnellen samalla true crime-podcasteja. Olen itseasiassa löytänyt pari uutta podia, joista voisin taas vinkata teille. Esikoinen päätyi myös auttamaan mummia puutarhassa. Oli ihanaa seurata, miten pikkuneiti auttoi mummia mielellään kastelemaan kukkia ja kuunteli, kuinka äitini selitti pionien ja muurahaisten yhteydestä ja haisteli suklaaminttua.
Äidin luona vierailemisessa on se hyvä puoli, että ruokapuoli pelittää siellä hyvin. Syön nykyisin häpeällisen epäsäännöllisesti, joten viime viikonloppuna söin parmmein kuin pitkään aikaan. Töissä ollessani saan pidettyä ruokarytmin ihan hyvin, mutta näin etäopiskellessa lepsun ja lipsun ihan huomaamattani. Siinä mielessä odotan kesätöitä, että saisin ruokarytmistä taas kiinni.
Perjantaina seurattiin myös mun veljen viimeistä peruskoulun kevätjuhlaa Teamsin kautta. Kyllä siinä isosiskokin herkistyi, kun siitä kirkkarapäisestä vaahtosammuttimesta on kasvanut reipas miehenalku.
Nyt on hyvä palata kiinni arkeen rentouttavan viikonlopun jäljiltä. Toivottavasti teillä on ollut ihana kesäviikonloppu.
-Jenni