Joulukuun viikonloppu
5
Meillä on takana aivan ihana viikonloppu! Aika paljon sai olla kyllä menossa, mutta siitä huolimatta oli aivan ihanaa. Vähän odotan kyllä joulua ja toivon, että ihan niin paljon ei tarvitse juosta. 😀
Meillä oli siis viikonloppuna lapsen koulun tapahtuma, kuvauskeikka, asukuvaukset, yhdet nelikymppiset ja yhdet pikkujoulut. Tapahtumia siis riitti. Onneksi jokaisella oli mahdollisuus saada vuorollaan lepoa ja vauva oli vuorollaan molempien vanhempien kanssa.
Sunnuntaiaamuna havahduin parkkipaikalla miettimään sitä, miten onnellinen olen juuri nyt. Olen sanonut tätä viime aikoina usein, mutta tällainen onnentunne on minulle häkellyttävää. Olen alkanut uskomaan siihen, että meillä on täällä jokaisella oma polku kuljettavanaan. Oma polkuni on ollut välillä aivan äärimmäisen vaikea, mutta nyt olen omalla polullani todella onnellisessa paikassa. Olen lopulta saanut lähes kaiken, mistä olen unelmoinut. Se tuntuu vähintäänkin ihmeelliseltä.
Petolliset fanin tähtihetki
Lauantaina pääsin töiden merkeissä tapaamaan Heikki Sorsan. Hän on siis sekä ex-lumilautailija, että Petollisten ensimmäisen kauden toinen voittaja. Minä elin syksyn hyvin vahvassa Petolliset kuplassa, joten oli mahtavaa tavata Heikki ja päästä puhumaan vähän Petollisista. Toki tehtiin myös töitä ja puhuttiin sitten myös oluesta.
Lauantaina juhlittiin myös rakkaan Heidin nelikymppisiä. <3 Minä olen tässä viime vuosina nähnyt aivan valtavasti upeita nelikymppisiä naisia ja sen myötä olen alkanut lähes odottamaan omia nelkymppisiäni.
Heidin juhlat olivat upeat. Tämä oli myös ensimmäinen ilta, kun sain olla viihteellä rauhassa ilman, että minut soitettiin kesken kaiken vauvanhoitoon. Vauva viihtyi isänsä kanssa ja minä sain olla viihteellä niin kauan, kuin hyvältä tuntui. Mikä oli aivan ihanaa. Ja oli ihanaa, että tämä muutos tapahtui niin, että pääsin viettämään ystäväni juhlia.
Minulle myös vahvistui se, että haluan kyllä ehdottomasti viettä kunnolla seuraavia puolipyöreitäni. Kolmikymppiseni jäivät käytännössä välistä, joten kolmevitoset minä todellakin vietän.
Sunnuntaina meillä oli tuttuun tapaan asukuvaukset Katrin kanssa ja sen jälkeen oli mieheni vuoro lähteä viihteelle viettämään firman pikkujouluja. Me jäätiin vauvan kanssa pitämään kotia pystyssä ja tankkaamaan läheisyyttä. Olin ollut poissa lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna, joten sille läheisyydelle oli tarvetta. Leikittiin ja hassuteltiin vauvan kanssa yhdessä. Hän on viimeaikoina oppinut paljon uusia taitoja ja se persoona pilkahtelee sieltä esille yhä vahvemmin. Rakastan meidän vauvaa.
Millainen teidän viikonloppu oli?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kolmas lapsi – Kolmatta kertaa äiti
Ensi viikolla uuteen arkeen kiinni
Niiden pienten hetkien tärkeys
Ajattelin aluksi kirjoittaa meidän retkestä Tuomaan markkinoille ja joulukoristeita ostamaan. Siitä miten kivoja hetkiä meillä oli. Mutta ajattelin olla lopulta hieman rehellisempi ja muistuttaa samalla lempeydestä. Sillä todellisuudessa retki oli aika kaoottinen ja sisälsi useamman hermoromahduksen (lasten ja aikuisten). Ainoa, joka taisi olla lähes tyytyväinen koko retken ajan, oli vaunuissa pötköttelevä vauva.
Kun kaikki ei mene suunnitellusti
Meillä aikuisilla oli melko ruusuiset mielikuvat tästä joulunalusajan retkestä, jolloin käytäisiin tunnelmoimassa Tuomaan markkinoilla ja jouluikkunalla ja lopuksi käytäisiin valitsemassa lapsille joulukoristeet. No siis, hommahan lähti takkuamaan jo kotona, kun yksi lapsista löi jarrut täysin päälle ja kieltäytyi lähtemästä koko retkelle. Tämä oli ainoa viikonloppu joulukuussa, jolloin kaikki kolme lasta ovat meillä, joten retken siirtäminen ei oikein ollut vaihtoehto. Ajateltiin, että pienellä patistamisella tämä lähtisi tästä ja lapsi olisi joka tapauksessa iloinen kun tulee mukaan. No, hermot meinasi mennä, kun yksi lapsista makasi jossain vaiheessa x-asennossa lumipenkassa ja kieltäytyi liikkumasta. Tässä vaiheessa oltiin päästy 100 metrin päähän kotoa.
Lasten kanssa meneminen on välillä todella intensiivistä. Joskus tulee niitä hetkiä kun kaikki sujuu kuin vettä vain ja sitä sitten ihmettelee, miten kaikki olikin näin helppoa. Sitten on niitä päiviä, kun lähes kaikki takkuaa. Tämä retkipäivä oli yksi niistä. Kun pääsimme kotiin, me aikuiset huokaisimme kumpikin helpotuksesta ja tilasimme katraalle ruokaa, jotta saisimme levätä.
Ne ihanat mikrohetket
Siitä huolimatta päivään mahtui monen monta todella hyvää mikrohetkeä. Se hetken rauha, kun lapset saivat viimein ruokaa nenän eteen. Jännitys juuri ennen karuselliin pääsyä. Kun nautittiin kuumaa kaakaota rauhassa ja vauva potkutteli vieressäni sohvalla. Sen miten lapset osoittelevat kaikkea, mitä näkevät jouluikkunan takana. Innostuksen, kun hän esittelee kaunista joulukoristetta minulle. Kun metrossa toinen isommista kaivautuu kainalooni. Näitä mikrohetkiä minä tulen muistelemaan ensi vuonna. Mietin ettei se reissu ollutkaan hullumpi.
Lasten kanssa asiat eivät aina mene niin kuin on itse mielessään haaveillut tai suunnitellut. Mutta se ei tarkoita, että asiat menisivät jotenkin huonommin. Jos vanhemmuus on minulle jotain opettanut niin sietämään sitä, että asiat eivät mene suunnitellusti. Se on ollut minulle vaikeaa jo teini-ikäisenä. Perhe-elämä on täydellistä siedätyshoitoa tähän.
Mietitään ja muistellaan niitä hyviä hetkiä. Lapset harjoittelevat tunnetaitojaan ja tunnesäätelyä, joten niitä metldowneja tulee ja menee. Tartutaan mieluummin siihen kaikkeen hyvään. Ihanaa päivää just sulle!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kolmas lapsi – Kolmatta kertaa äiti
Ensi viikolla uuteen arkeen kiinni