Voisin viettää loppu elämäni hänen kanssaan
0Siitä ei ole kauaa, kun uskoin omalla kohdallani enemmän sarjamonogamiaan, kuin siihen, että omalle kohdalleni sattuisi sellainen loppuelämän suhde. Niin vain mieli saattaa muuttua. Nyt kun mietin minun ja Toten parisuhdetta, niin haluaisin todella, viettää loppu elämäni hänen kanssaan. Hän tuntuu siltä minun omalta ihmiseltäni.
Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten hyvältä meidän suhde tuntuu. Siinä on valtavasti sellaista rakkautta ja lempeyttä, jota en ole ennen kokenut. Se tuntuu suorastaan uskomattomalta. Meillä on todella avoin puheyhteys, eikä varmaan ole olemassa yhtään asiaa, josta ei voitaisi puhua. On asioita, joista tuntuu vaikealta puhua, mutta yleensä toinen onnistuu aina helpottamaan sitä toisen ahdistusta.
Ei enää peittelyä
Tämä on myös se parisuhde, jossa koen saavani olla 100 % oma itseni. Siihen meni vajaat kolme vuotta, että olen pystynyt viimein avautumaan niin paljon, että pystyn olemaan oma itseni. Olen tottunut parisuhteessa siihen, että pienennän itseäni ja piilotan ne puolet, jotka toista ärsyttävät. Minulle tämä on uutta ja ihanaa, että saan olla se kuka olen.
Piilottelen edelleen jotain itsessäni. Mutta aina, kun paljastan vähän lisää itsestäni ja saan sen hyväksynnän, tunne on sanoinkuvaamaton. En ole täysin valmis tällä matkalla. Minulla on vielä paljon opittavaa itsestäni ja myös kumppanistani.
Meillä molemmilla on itseasiassa ollut se kokemus, että ollaan oltu toiselle liikaa jotain sellaista, mitä ei ole hyväksytty. Molemmille tämä suhde on ollut vapauttava.
Parisuhdetta ei tarvitse hoitaa naama irvessä
Tiedän, että loppu elämän parisuhteet eivät vain tapahdu. Sellainen suhde vaatii töitä ja huolenpitoa. Toista ei voi vain unohtaa arjen ja ruuhkavuosien keskellä. Tuntuu kuitenkin vahvasti siltä, että Toten kanssa se työ voisi olla sen arvoista ja aivan yhtä antoisaa.
Olen oppinut, että hyvässä parisuhteessa se työ ja huoltaminen ei tunnut välttämältä työltä. Loppujen lopuksi parisuhteessa on paljon ihania, hauskoja ja nautinnollisia puolia, jotka syventävät sitä suhdetta, eivätkä tunnu työltä. Jos vuosi vuodelta sitä parisuhteen huoltoa täytyy tehdä naama irvessä, niin onko se oikeasti sen arvoista? Voin vastata tähän kokemuksen syvällä rintaäänellä; Ei ole.
Uskon vakaasti, että meidän suhde vain syvenee tästä. Niin uskomatonta, kuin se onkin, sain lopulta sen unelmieni parisuhteen. Tällaisesta olen haaveillut vuosikausia ja nyt se on käsissäni. Saan olla todella kiitollinen tästä kaikesta.
Tällä hetkellä kaikki tuntuu äärimmäisen hyvältä. Meillä on kaikki vielä edessä päin. Ollaan saatu kasvattaa meidän perhettä yhdellä upealla ihmisen alulla. Saadaan nyt kasvattaa yhdessä näitä kolmea lasta. Saadaan jakaa yhdessä ilot ja surut. Ja saadaan jakaa yhdessä tämä meidän arki. Se jos jokin on arvokasta.
Totte todennäköisesti taas leijuu ylpeydestä luettuaan tämän. Mutta eihän se huono asia ole. Mitä ajatuksia tämä postaus herätti sinussa?
-Jenni
KUVAT: Henria Kotamäki
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kaksi kuvaa, samaa paikka, aivan eri tilanne
Pystyn viimein tekemään aloitteen seksiin
Yhteinen aika kumppanin kanssa uusperheessä
Mennyt viikko
Hei ihana! Siis huh huh, mikä viikko. Istun tässä lauantai-iltana sohvalla kirjoittamassa ja mietin, että kulunut viikko tuntuu kuukauden pituiselta. Vaikea uskoa, että siitä on viikko, kun Totte lähti käymään päivystyksessä ja rumba alkoi.
Tilanne oli sen verran paha, että meillä on käynyt useamman päivän kotisairaanhoitajat ja minä olen pyörittänyt tätä perhearkea pääasiassa yksin. Stressasin tilannetta ja erityisesti Toten vointia niin paljon, että en juuri nukkunut öisin. Sain myös elämäni ensimmäisen unihalvauksen, mikä oli aivan kamalaa. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut ja parantunut selkeästi.
Mutta kyllä tässä on saanut olla lievästi sanottuna kauhuissaan, kun toinen on ollut todella sairas. Koska olen hyvin taipuvainen katastrofiajatteluun, ehdin miettiä jos jonkinlaista skenaariota. Mutta kuten sanottu, tilanne on paranemaan päin, vaikka tässä onkin toipumisaikaa vielä jäljellä. Me selvittiin!
Minulla on ollut kyllä kädet täynnä lasten kanssa. Päädyin perumaan menemisiänikin tämän vuoksi, kun halusin olla kotona. Voin kertoa, että loppuviikkoon mennessä oma pää alkoi olla aika räjähtämispisteessä. Silloin maltoin viimein lähteä lenkille. Tänään minut passitettiin uimaan. Olin kuulemma aivain eri ihminen, kun tulin uimasta kotiin.
Isoäidin juhlat
Viikko sitten vietimme isoäitini syntymäpäiviä Tuusulassa Krapihovissa. Juhlat olivat aivan ihanat. Puhuimme äidin kanssa siitä, miten ihanaa oli saada meidän suku koolle, saman katon alle juhlimaan isoäitiä. Meidän suku ei ole kovin usein koolla, joten tämä oli ihanaa. Ja vieläpä näin syntymäpäivien merkeissä.
En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Karpihovissa tai tiennyt kyseistä paikkaa. Siellä järjestetään kuitenkin kaikenlaisia tapahtumia ja alueella on ilmeisesti myös todella tyylikäs hotelli. Ruoka oli todella hyvää ja miljöö oli super kaunis. Sellainen puukartano pihapiireineen ja omenapuineen. Meidän perheellä oli yksityinen kabinetti, jossa saatiin olla oman porukan kesken.
Lapset juoksivat omenapuiden lomassa heti, kun lautaset olivat tyhjenneet. Mikä oli ihanaa. Taapero tosin vierasti kaikkia ja roikkui minussa koko juhlien ajan. Se teki päivästä hieman rankan. Aika ajoin olisin kaivannut taaperolle toista tuttua syliä juhliin. Pärjättiin kuitenkin hyvin. Vaikka omat kädet olivat täynnä, oli ihanaa että lapsetkin pääsivät juhlimaan omaa isoisovanhempaansa ja näkemään serkkujaan.
Elämä rullaa tällä hetkellä aika mukavasti omalla painollaan. Meidän arki ja elämä on tällä hetkellä pääasiassa todella hyvää. Minulla voisi olla töitä vähän enemmän, mutta pärjäämme. Ja se on tärkeintä.
Lasten kanssa on super ihanaa. Tuntuu, että jokainen ikä lasten kanssa on se paras ikä. Meidän lapset on ihan huippuja kaikin puolin. Olen viime aikoina taas ihastellut kyynel silmässä lasten sisarussuhteiden kehittymistä. Pienin palvoo isosisaruksiaan. Nykyään hän juoksee heitä ovelle koulusta vastaan.
Synnytyksen jälkeen olen odottanut, milloin isompien into vauvasta hiipuu. Se ei ole kuitenkaan hiipunut mihinkään. He nauttivat edelleen pikkuveljen seurasta ja leikittämisestä. Tämän ansiosta he ovat myös äärettömän iso apu tässä meidän arjessa. Tätä kaikkea on ollut oikeasti ilo seurata.
Viime viikon vastoinkäymisiä lukuunottamatta, meidän elämä on tällä hetkellä aivan ihanaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta