Sairastin koronan joulun jälkeen. Tiedän altistuneeni positiiviselle ihmiselle kolmen päivän ajan, joten olisi ollut ihme, mikäli olisin selvinnyt ilman tartuntaa. Oireeni alkoivat viimeisestä altistuspäivästä seuraavana päivänä. Aamulla oireet olivat aika viattoman oloiset. Yskin, minulla oli kurkku aavistuksen kipeä ja olo oli väsynyt. Mikä saattoi toki johtua myös siitä, että oli aikainen aamu, kun ilmoitin töihin että haluan käydä varmuuden vuoksi testissä.

Ei mennyt kuin pari tuntia, kun oireeni pahenivat. Väsymys ja voimattomuus olivat ensimmäiset, jotka huomasin. Nukahdin kunnon yöunien jälkeen monen tunnin päikkäreille, joiden jälkeen olo oli entistä karmeampi. Päätä särki ja lihakset tuntuivat aroilta. Mittasin myös kuumeen, joka oli siinä vaiheessa melkein 39 astetta. Tässä vaiheessa aloin epäilemään toden teolla koronaa. Hyvin pian tämän jälkeen sain myös kuulla, että treffiseuralaiseni aiemmilta päiviltä oli tehnyt positiivisen kotitestin. Tilanne alkoi olla aika varma.

Olin neljä päivää joko todella kipeä tai vähän parempi. Olo aaltoili melkoisesti ja voin sanoa, että kyse ei todellakaan ollut mistään pikku flunssasta. Pahimmissa oloissa jouduin konttaamaan vessaan, koska olisin pyörtynyt matakalla. Selvisin kuitenkin, kun lähinnä makasin sängyn pohjalla sen neljä päivää. Näiden oireiden lisäksi minulla oli vielä useita sydämentykytyksiä.

Sen jälkeen olo ja oireet alkoi helpottaa. Pahimmat oireet helpottuivat aika nopeasti, mutta heikotus, tykytykset, huimaus, hengästyminen ja väsymys jäivät. Ja ne pysyivät pitkään. Eristyksen loppupuolella uskalsin käydä varovasti lyhyillä lenkeillä, jotka meinasivat ottaa nekin kunnon päälle. Mielessä pyöri välillä se, kun töissä joku kertoi ensihoitajien kärränneen pökertyneitä tartunnan saaneita lenkkipoluilta ambulanssilla, kun oli lähdetty liian aikaisin lenkille. Selvisin lenkeistä kuitenkin kunnialla, mutta olin niiden jälkeen aivan poikki.

Nyt koronatartunnasta on kulunut vähän vajaa kuukausi ja kaikki muut oireet ovat helpottaneet, paitsi väsymys. Tarvitsen yöllä enemmän unta kuin ennen ja väsyn nopeammin. Se tekee arjesta selkeästi raskaampaa, mutta toistaiseksi en ole tarvinnut enempää sairaslomaa, mikä on positiivista.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Arki eristyksen jälkeen

Terveisiä koronaeristyksestä

Uusi vuosi eristyksessä

Lyhythinainen neule

Puhun lasten kanssa paljon eria asioista. Olen sellainen avoin vanhempi ja puhun kaikesta. Keskustelut lähtevät lasten kysymyksistä ja jokainen vanhempi tietää, että ne voivat olla välillä todella kiusallisia. Minun periaatteeni on ollut vastata kaikeen avoimesti, mutta lasten tasoisesti. Sama pätee deittailuun. Kiertely, kaartelu ja vältteleminen vain hämmentävät lasta entisestään. Samoin minä ajattelen sen olevan myös lapsen vähättelyä, jos hänelle ei kerrota asioita.

Lisäksi lapset oppivat elämästä muun muassa seuraamalla meitä aikuisia. En halua antaa aikuisiän ihmissuhteista valheellista kuvaa, vaikka esimerkiksi deittailu ei ole vielä todella pitkään aikaan ajankohtaista noilla tyttösillä. Siitä huolimatta, että isompi on jo pussaillut yhden pojan kanssa sohvannurkassa. Mutta haluan, että ajan kanssa lapset ymmärtävät ettei se oikeanlainen kumppani ilmesty eteen sormia napsauttamalta. Ja ettei välttämättä kannata ottaa sitä ensimmäistä vastaantulijaa, joka antaa huomiota. Nämä ovat toki asioita, joita opitaan ajan kanssa, eikä näitä todellakaan pysty kaikessa laajuudessaan selittää alle kouluikäisille. Mutta minusta varhain aloitettu työ helpottuu loppua kohden.

En muuten ole käynyt lasten kanssa mitään pitkää keskustelua aikuisten deittailusta, vaan olen vastannut vain lasten kysymyksiin. Nuorempi esittää hyvin spesifejä kysymyksiä, joihin riittää yksinkertainen, spesifi vastaus. Vanhemman kanssa asioista keskustellaan jo vähän enemmän. Mutta pääsääntöisesti kaikki keskustelut ovat olleet lyhyitä, aika yksittäisiä, mutta niitä on käyty monta ja pidemmällä aikavälillä.

Mistä kaikki alkoi?

Puhun lasten kanssa kaikesta ja he tietävät sen jo. Ei ole olemassa kysymystä, johon en vastaisi. Nämä keskustelut taisivat alunperin lähteä siitä, että lapsille hyvin tyypillisellä tavalla, tytöt ovat kyselleet milloin äiti ja isi muuttaa takaisin samaan kotiin. Tätä kautta pääsimme keskustelemaan niistä mahdollisesti uusista tyttö ja poikaystävistä. Sitä kautta pääsimme sitten aikanaan siihen, mistä näitä mahdollisia kumppaneita löytää. Kerroin, että niitä voi löytää yhteisen tekemisen kautta tai sitten sovelluksella. Olen näyttänyt tytöille mikä Tinder on ja kertonut, että sieltä voi löytää tällaisia erityisiä ystäviä. Ensin ihmisten kanssa voi viestitellä ja sitten jos joku vaikuttaa kivalta, voi mennä treffeille.

Kaiken tämän olen selittänyt hyvin yksinkertaisesti, koska lapset eivät kaipaa pitkiä selityksiä.

Puhuimme myös siitä, mikä on tyttö- tai poikaystävä. Minä selitin asian niin, että joskus sitä kaipaa sellaisen aivan erityisen aikuisen ystävän seuraa. Vaikka olisikin paljon hyviä ystäviä, niin silti se ei välttämättä riitä. Tätä erityistä ystävää saattaa sitten rakastaa oikein paljon. Niin paljon, että saattaa haluta esimerkiksi muuttaa asumaan yhteen ja perustaa perheen.

Parisuhdetta on yllättävän vaikeaa selittää lapsille, joille ei ole pystynyt tarjoamaan kunnollista esimerkkiä sellaisesta. Eivät he ole nähneet edes silloin aikanaan sellaista normaalin parisuhteen kanssakäymistä. Halauksia, suudelmia, kahden aikuisen välistä rakkautta, yhdessä nukkumista… Sellainen on omille tytöilleni vierasta ja toivon, että jonain päivänä voin vielä näyttää mallia hyvässä ja terveessä parisuhteessa.

Ole avoin

Voin kertoa, että tällainen avoimuus ei ollut minulle automaatio. Tarvitsin toisen sinkkuäidin esimerkin tähän. Sillä oma ajatukseni oli vahvasti etten sekoita lapsiani deittailuuni. Mutta vaikka olenkin kertonut heille avoimesti deittailusta, ei se tarkoita sitä että olisin ottanut lapseni mukaan deittailuun. He eivät edeleenkään tapaa jokaista kandidaattia ja treffailen hyvin vahvasti lasten ehdoilla. Suurin osa treffeistäni on sovittu nimenomaan lapsivapailleni. Mutta samaan aikaan en salaa lapsiltani tätä osaa elämästäni, vaan he tietävät sen, mikä on heidän iässään ok.

Nyt olisi kiva kuulla muiden sinkkuvanhempien ajatuksia tästä. Kertokaa miten olette puhuneet lastenne kanssa treffailusta ja deiteillä käymisestä.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Poplet löydöt!

Lastenhuoneen muutos ja jatkettava lastensänky Ikealta

Lasten kysymykset ja miten niihin vastaan

Millaista on olla 3 ja 5-vuotiaan lapsen äitinä