Mona Visuri – Menesty lempeästi
6Koko sairaslomani ajan olen haaveillut työnteosta. Alussa se oli yhdenlainen tulevaisuuden haave. Ajattelin; ”Sitten keväällä.” Nyt tässä viimeisten viikkojen aikana olen paininut sen kanssa, että haluaisin tehdä töitä, mutta ajatus palkkatöistä ja lasten sairastamiskierteistä nostavat paniikin ja kylmän hien pintaan. Olen käynyt lukuisia keskusteluja ystävieni kanssa aiheesta. Olen yrittänyt löytää ratkaisua tilanteeseen. Ollaan pohdittu, että vaikka en olisi todennäköisesti valmis palaamaan palkkatöihin, intohimotyön tekeminen voisi olla minulle jopa kuntouttavaa ja palauttavaa. Mutta miten minä yhtäkkiä hyppään intohimotyöhön. Tämän vuoksi olen miettinyt yrityksen perustamista. Ajatus omana työnantajana olemisesta kiehtoo. Se ratkaisisi monia niitä ongelmia, joista ahdistukseni kumpuaa.
Menesty lempeästi
Näitä asioita pohtiessani, sattumalta, Instagram-feediini nousi Mona Visurin julkaisu, jossa hän etsi hyvinvointialan yrittäjiä ja vaikuttajia mukaan Menesty lempeästi mentorointiohjelmansa pilottiin. Postauksen chek-list näytti sellaiselta, että se vastasi omiin viimeaikaisiin mietteisiini. Niinpä, sen enempää miettimättä, laitoin Monalle viestiä. En ollut ihan varma siitä, olisinko juuri sitä mitä Mona etsii pilottiohjelmaansa, mutta sehän selviäisi varmasti juttelemalla.
Mona laittoi viestiä saman päivän aikana ja me alettiin jutella. Seuraavalle päivälle sovittiin puhelintreffit ja puhuttiin lisää. Siinä puhelun aikana varmistui se, että tämä voisi olla oikeasti oikea seuraava steppi minulle. Olen miettinyt vakavasti yrittäjyyttä. Tähän mennessä olen toiminut jo kevytyrittäjänä ja minulla on kaikelle todella hyvä pohja valmiina. Nyt hommaa nopeuttaisi hyvin se, että saisin henkilökohtaista ohjausta alan ammattilaiselta. Niinpä minä päätin lähteä mukaan tähän Monan pilottiin.
Ajattelin, että nimenomaan tämä Menesty lempeästi, oma hyvinvointi huomioiden on minulle se oikea konsepti juuri nyt. Uskon tämän olevan itselleni sekä eheyttävää, että kuntouttavaa, mutta en kiellä ettenkö kamppailisi edelleen ahdistuksen kanssa. Mutta minä ihan todella haluaisin päästä sairaslomalta pois töihin, kuntoutua ja olla riippumaton Kelan ja lääkärin päätöksistä. Ihan parasta olisi, jos pystyisin tekemään sen itsenäisesti.
Joten, olen ihan oikeasti innoissani tästä. Sain aikanaan jo Vaikuttajamedian intensiiviryhmästä paljon eväitä itselleni. Koska tämä on mentorointiohjelma ja töitä tehdään tiiviisti yhdessä oman mentorin kanssa, niin uskon saavani tästä vielä enemmän irti. Ja ihan oikeasti, kuka voisi olla parempi mentori, kuin ihminen joka on ollut rakentamassa vaikuttajamarkkinointia ja omaa vaikuttajamarkkinointitoimistoa?
Odotan innolla mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan ja olen malttamaton aloittamaan.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Äitimyytti
Omassa somekuplassani on käyty viimepäivinä keskustelua vanhemmuudesta ja äityidestä. Iidan matkassa-blogin Iida sai syyllistäviä viestejä, kun oli jättänyt vauvansa yöksi avopuolisonsa kanssa kotiin kaksin ”koska siitä kyllä vauvan turvallisuudentunne järkkyy.” Vaikuttajamedian kollegani Ida taas sai arvostelua, kun hän lähti vain osan lapsiensa kanssa risteilylle. Kun taas itse puhuin siitä, että olen monet vuodet vanhempana suorittanut ja polkenut omia tarpeitani, sain seuraajalta DM-viestin: ”Jenni hyvä, vanhemmuus on lasten tarpeiden edelle asettamista.”
On jännä, että vaikka kaikenlaisia myyttejä nyky-yhteiskunnassa murretaan, äitimyytti on ja istuu tiukassa. Edelleen väitetään kivenkovaa, että vauva pystyy muodostamaan primäärin suhteen vain ja ainoastaan yhteen ihmiseen, eli luonnollisesti äitiin. Mikä ei edes pidä paikkansa. Vauvalla voi olla 2-5 primääriä kiintymyssuhdetta. Eli ei ole olemassa äitien ylivaltaa, muualla kuin raskaudessa ja synnytyksessä. Esimerkiksi toisen vanhemman antama, ihokontaktissa tapahtuva ruokinta on vauvalle yhtä paljon läheisyyttä tuova kokemus, kuin rintaruokinta.
Uupumuksen kautta
Vanhemmuus on äärimmäisen intensiivistä, niin hyvässä ja kuin pahassa. Se on todella uuvuttavaa. Itsekin olen kokenut ajoittain pahimmassa väsymyksessä todella negatiivisia tunteita vauvaani kohtaan. Mistä seurasi myös hirvittävät syyllisyyden tunteet. Näin ei ehkä olisi ollut, jos olisin saanut nukkua enemmän. Olin kummankin lapsen vauva-aikana ihan todella yksin. Aivan kaikki oli minun vastuullani. Silloin se oma suorittamiseni alkoi. Kun luen vanhoja blogitekstejä vuosilta 2017 eteenpäin, mainitsen monia kertoja sen, kuinka huonosti voin ja miten asiat ovat raskaita ja huonosti. Tilanne vain paheni vuosi vuodelta.
Uupumiseni oli todella, todella monen asian summa. Ensimmäiseen sairaslomaani asti suoritin elämääni. Eron aikaan minun oli pakko näyttää kaikille, että selviän ja handlaan tämän kaiken. Kunnes en enää handlannut. Burn out pakotti minut asettamaan itseni etusijalle. Vasta kun vointini on alkanut parantua ja olen tajunnut, millainen äiti olen ollut lapsilleni väsyneenä. Paska tosiaan valuu alaspäin. Kun olen itse voinut paremmin, minulla on ollut ihan uudenlaiset resurssit vanhemmuuteen. Olen jaksanut ottaa vastaan lasten tunteet ja tarpeet. Ero on merkittävä. Tällä hetkellä, vaikka olen edelleenkin toipilas, pystyn olemaan sellainen äiti lapsilleni, kun haluan.
Kun uusi vauva syntyy
Kun tämä uusi tulokas syntyy kesällä, ollaan sovittu puolison kanssa, että homma menee sitten 50/50. Aion pääasiassa imettää, mutta myös pumpata, jotta puolisoni pystyy osallistumaan vauvan ruokkimiseen. Lisäksi, kun hänellä on iltapainotteinen työ, hän ottaa vastuulleen aamut vauvan kanssa. Samoin, kun minä imettäessä hoidan yösyötöt ja valvon öisin, hän herää aamulla ja antaa minun nukkua. Tämä on tämän hetkinen suunnitelma. Muutamme sitä tarvittaessa.
Mutta kävi miten kävi, minä en aio olla tämän vauvan ainoa aikuinen, vaan puolisoni tulee olemaan myös sitä. Varsinkin kun meillä on tukiverkkoa käytössä rajallisesti. Varsinkin näin vauva-aikana. Isommat pääsevät taatusti mummille täysihoitoon, kun heidän kanssaan oleminen on nykyään jo aika helppoa. Vauvat taas tarvitsevat sitä jatkuvaa hoivaa ja hoitoa. Joten on äärimmäisen tärkeää, että me teemme tämän oikeasti yhdessä ja tuemme toisiamme.
Minä olen luonnostani introvertti. Eli minä vaadin myös säännöllisesti sitä rauhaa ja hiljaisuutta, jotta henkiset akkuni latautuvat. Enkä koe, että se tekisi minusta yhtään huonompaa äitiä. Se vain tarkoittaa sitä, että me puolison kanssa järjestetään minulle näitä hiljaisia hetkiä. Vastavuoroisesti järjestämme hänelle hetkiä, joita hän tarvitsee. Vanhemmuuden pitäisi olla tasa-arvoista, koska lapsi on monesti tehty yhdessä. Toki perhetilanteet ovat erilaisia, mutta kun puhutaan parisuhteesta, vanhempia on yleensä paikalla kaksi. Miksi toisen pitäisi olla enemmän kiinni vauvassa kuin toisen?
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ekaluokkalainen leipoo ystävänpäivä pöffinssit
Uskomatonta, että meille tulee vauva