Niiden pienten hetkien tärkeys
0Ajattelin aluksi kirjoittaa meidän retkestä Tuomaan markkinoille ja joulukoristeita ostamaan. Siitä miten kivoja hetkiä meillä oli. Mutta ajattelin olla lopulta hieman rehellisempi ja muistuttaa samalla lempeydestä. Sillä todellisuudessa retki oli aika kaoottinen ja sisälsi useamman hermoromahduksen (lasten ja aikuisten). Ainoa, joka taisi olla lähes tyytyväinen koko retken ajan, oli vaunuissa pötköttelevä vauva.
Kun kaikki ei mene suunnitellusti
Meillä aikuisilla oli melko ruusuiset mielikuvat tästä joulunalusajan retkestä, jolloin käytäisiin tunnelmoimassa Tuomaan markkinoilla ja jouluikkunalla ja lopuksi käytäisiin valitsemassa lapsille joulukoristeet. No siis, hommahan lähti takkuamaan jo kotona, kun yksi lapsista löi jarrut täysin päälle ja kieltäytyi lähtemästä koko retkelle. Tämä oli ainoa viikonloppu joulukuussa, jolloin kaikki kolme lasta ovat meillä, joten retken siirtäminen ei oikein ollut vaihtoehto. Ajateltiin, että pienellä patistamisella tämä lähtisi tästä ja lapsi olisi joka tapauksessa iloinen kun tulee mukaan. No, hermot meinasi mennä, kun yksi lapsista makasi jossain vaiheessa x-asennossa lumipenkassa ja kieltäytyi liikkumasta. Tässä vaiheessa oltiin päästy 100 metrin päähän kotoa.
Lasten kanssa meneminen on välillä todella intensiivistä. Joskus tulee niitä hetkiä kun kaikki sujuu kuin vettä vain ja sitä sitten ihmettelee, miten kaikki olikin näin helppoa. Sitten on niitä päiviä, kun lähes kaikki takkuaa. Tämä retkipäivä oli yksi niistä. Kun pääsimme kotiin, me aikuiset huokaisimme kumpikin helpotuksesta ja tilasimme katraalle ruokaa, jotta saisimme levätä.
Ne ihanat mikrohetket
Siitä huolimatta päivään mahtui monen monta todella hyvää mikrohetkeä. Se hetken rauha, kun lapset saivat viimein ruokaa nenän eteen. Jännitys juuri ennen karuselliin pääsyä. Kun nautittiin kuumaa kaakaota rauhassa ja vauva potkutteli vieressäni sohvalla. Sen miten lapset osoittelevat kaikkea, mitä näkevät jouluikkunan takana. Innostuksen, kun hän esittelee kaunista joulukoristetta minulle. Kun metrossa toinen isommista kaivautuu kainalooni. Näitä mikrohetkiä minä tulen muistelemaan ensi vuonna. Mietin ettei se reissu ollutkaan hullumpi.
Lasten kanssa asiat eivät aina mene niin kuin on itse mielessään haaveillut tai suunnitellut. Mutta se ei tarkoita, että asiat menisivät jotenkin huonommin. Jos vanhemmuus on minulle jotain opettanut niin sietämään sitä, että asiat eivät mene suunnitellusti. Se on ollut minulle vaikeaa jo teini-ikäisenä. Perhe-elämä on täydellistä siedätyshoitoa tähän.
Mietitään ja muistellaan niitä hyviä hetkiä. Lapset harjoittelevat tunnetaitojaan ja tunnesäätelyä, joten niitä metldowneja tulee ja menee. Tartutaan mieluummin siihen kaikkeen hyvään. Ihanaa päivää just sulle!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kolmas lapsi – Kolmatta kertaa äiti
Ensi viikolla uuteen arkeen kiinni
Lasten synttärit
Iidan matkassa ihana Iida puhui Instagramissaan lasten synttäreistä ja erityisesti lasten kaverisynttäreistä. Iidan esikoinen oli saanut tänä vuonna ensimmäiset kaverisynttärit, joka oli antanut pontta kyseiselle aiheelle. Halusin itse tarttua myös tähän puheenaiheeseen pidemmin täällä blogin puolella.
Taustoitan hieman, että meillä oli ensimmäiset kaverisynttärit viime vuonna, kun esikoinen aloitti ensimmäisellä luokalla. Olin ajatellut, että siihen asti riittää sukulais/ystäväjuhlat meidän omassa lähipiirissä. Näihinkin juhliin kuitenkin osallistuu lapsia ja meidän sukulaiset, sekä ystävät ovat tietysti lapsille tärkeitä muutoinkin. Olin alunperin ajatellut, että nuoremman tytön kanssa toimitaan samoin. Mutta nyt kun esikoisella on ollut yhdet kaverisynttärit ja hän on eskarissa, on hän pyytänyt moneen kertaan niitä kaverisynttäreitä. Todennäköisesti tulen suostumaan tähän.
Teemasta ja koristelusta
Minusta on pääasiassa ihanaa järjestää juhlia. Tykkään miettiä tarjoiluja ja juhlien teemaa, minkä te varmaan jo tiedättekin. Tykkään panostaa lasten juhliin. Joten meillä on lähes aina ollut jonkinlaiset teemajuhlat. Nykyään lapsillakin on vahvat mielipiteet teemaan liittyen, kuin myös tarjoiluihin. Tänä vuonna ollaan palloteltu halloween ja Pokémon teemoja. Halloween synttärit meillä oli myös viime vuonna.
Minulla on ollut periaatteena, että ostan juhliin teemaan sopivat kertakäyttöastiat ja ilmapalloja. Ihan hirveästi en ole muuta juhlatilpehööriä ostanut. Viime vuoden halloween juhliin askarreltiin jos jonkin näköistä kummitusta, mikä oli oikeastaan aika ihanaa. Toisen lapsen kissateemaisille synttäreille väkersin sokerimassasta kymmeniä pienen pieniä kissankorvija, joilla koristeltiin sitten mufinit. Todennäköisesti etsin taas jotain kirvoja askarteluideoita, kun juhlien teemat on päätetty. Pokémon juhliin olisi ihan varmasti tarjolla kaiken maailman valmista härpäkettä, mutta yritetään olla luovia. Parasta on, että puoliso on tässä kaikessa yhtä innoissaan mukana. <3 Viime vuonna hän leikkeli minun kanssani kummituksia kartongista.
Vierasmäärät
Ollaan puhuttu siitä, että mahdollisesti pidettäisiin isoille tänä vuonna yhdet yhteiset sukulaissynttärit ja molemmille omat kaverisynttärit. Ollaan myös pohdittu vaihtoehtona yhteisiä HopLop-kaverisynttäreitä. Heidän syntymäpäivänsä ovat suurinpiirtein kuukauden välein, jolloin yhteiset juhlat olisivat mahdolliset.
Viime kaverisynttäreillä rajattiin vieraiden määrä viiteen kaveriin. Kipuilin tämän kanssa paljon. Olen tietoinen siitä, että kun kutsutaan vain tietty määrä kavereita, niin hyvin herkästi joku luokalla saattaa jäädä aina ilman kutsua. Omassa lapsuudessani, ala-asteella, se olin itseasiassa minä, joka jäi ilman kutsua ellei kaikkia luokan tyttöjä ollut kutsuttu. Reiluinta olisi kutsua koko luokka tai vaikka esimerkiksi kaikki tytöt tai kaikki pojat. Meillä ei kuitenkaan ole esimerkiksi tilaa tai resursseja. Meillä oli tupa ja ruokapöytä jo aivan täynnä, kun kotona oli omat lapset ja viisi muuta lasta. Meillä ei ole siis mahdollisuuksia juuri suurempaan vierasmäärään.
Ohjelmanumerot
Niillä lastensynttäreillä, missä me ollaan oltu koulu- ja päiväkoti/eskaripiireissä, suosittu ohjelmanumero on ollut pinjata. Jos nyt oikein muistan, niin kaikilla kaverisynttäreillä on ollut pinjata ja sitä lapset toivovat myös omiin juhliinsa. Ja viimeksi meillä olikin sellainen. Mutta mietin, onko se lopulta ihan järkevää syytää lapsille lisää karkkia ja herkkuja, kun niitä on juhlissakin tarjolla. Näitä pinjatassa on yleensä sisällä.
Todennäköisesti tuleville kaverisynttäreille kehittelen jotain muuta ohjelmaa, koska sitä ainakin kaverisynttäreillä tuntuu tarvitsevan.
Lahjat
Yritän parhaani mukaan rajoittaa kotiin kantautuvaa tavaraa ja annan kyllä mielelläni ohjeita lahjojen ostamista varten. Ristiäisiä varten tehtiin itseasiassa nettiin ihan konkreettinen lahjalista vieraiden avuksi. Lisäksi olen sanonut, että käytetyt lahja on enemmän, kuin vain ok ja kannustan myös aineettomiin lahjoihin. Viime vuonna lahjatulvaa sai jarrutella vielä ehkä keskimääräistä enemmän ja kaverisynttäreiden jälkeen kotiin rantautui vielä useampi pehmolelu lisää. Niistä meillä ei varsinaisesti ole pulaa.
Itse toivoisin, että kaverilahjojen suhteen voitaisi alkaa puhua yhä enemmän siitä, että mitä jos kaverisynttäreille toisikin vain itse askarrellun kortin. Tässä kun olen kaverilahjoja ostellut, niin se on ollut ajoittain äärimmäisen hankalaa. Sellaiseen, kun ei viitsisi käyttää kovin montaa kymppiä. Olisi myös kiva, että se olisi muutakin kuin nurkkaan nopeasti unohtuva muovilelu. Ja loppujen lopuksi, lapset ovat aina enemmän innoissaan itse juhlasta ja siitä, että kaverit tulee kylään. Joten onko se kaverilahja nyt niin tärkeä?
Olisi todella kiva kuulla teidän ajatuksia tästä aiheesta. Miten teillä vietetään lasten synttäreitä? Entä mitä ajattelette vierasmääristä tai kaverilahjoista?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vappubrunssi ja croisant buffet