Mikä meitä ihmisiä vaivaa?
2Minusta tuntuu, että nykypäivänä näkyy yhä enemmässä määrin ihmisten pahaa oloa ja vihaa muita kohtaan. Veikkaan, että tässä näkyy nykyinen maailmantilanne inflaatioineen ja sotineen. Todella usein se näkyy huonona käytöksenä sosiaalisessa mediassa. Olen viime aikoina saanut keskimääräistä enemmän paskamaisia viestejä blogiin ja Instagramiin. Tiedän myös joidenkin vaikuttajien saavan jopa satoja vihaviestejä päivässä, toinen toistaan törkeämpiä. Puhumattakaan keskustelusta jota käydään Ylilaudalla ja Jodelissa.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt vihapuhetta. Mikä saa ihmisen kirjoittamaan asiattomuuksia toiselle, jota ei edes tunne? Tai mikä saa vihaamaan tuntematonta niin paljon, että sitä pitää purkaa jossain keskustelufoorumilla? Mikä siinä on takana?
Mikä meitä vaivaa?
Olen monesti ihmetellyt sitä, että moni näistä netin ryöpyttäjistä on vanhempia ja oletettavasti he pyrkivät opettamaan lapsilleen ettei toisia saa kiusata. Silti pahimpia kiusaajia ovat monesti juuri nämä aikuiset ihmiset. Tämä on äärimmäisen ristiriitaista. Eikä tämä välttämättä edes tapahdu sen anonyymiteetin takaa. Facebookissa kommenttikentät täyttyvät vihapuheesta, jota ihmiset tekevät omalla nimellä ja naamallaan. Jotkut hyödyntävät jopa Tinder-profiilinsa siihen vihapuheeseen. En tiedä saako sillä tavalla kovin montaa matchia, mutta oma mielipide pitää saada kertoa.
Joten mikä kumma meitä oikeasti vaivaa? Mikä siinä on, että ihminen haluaa tieten tahtoen esiintyä kiusaajana?
Minun seuraamiseni on täysin vapaaehtoista. Samoin kaikkien muiden vaikuttajien. Kukaan meistä ei ole pakottanut ihmisiä sisältömme pariin. Jos minun juttuni ärsyttävät, niin siihen seuraamisen lopettamiseen menee jopa vähemmän aikaa, kuin sen ikävän kommentin kirjoittamiseen. Me vaikuttajat emme myöskään ole likakaivoja, johon pahan olon saa kaataa.
Lähes aina, kun ottaa puheeksi vihapuheen, saa kuulla, jos on valinnut julkisen työn, täytyy kestää sen varjopuolet. Itse olen sitä mieltä, että ei tarvitse. Vaikka olen valinnut julkisen työn, en ole valinnut saada vihaa niskaani. Jos jonkin pitäisi muuttua, ei se ole minun kova kuoreni, vaan ihmisten käytöstavat.
Olen itse kamppaillut mielenterveyden ongelmien kanssa. Tiedän millaista pahaa oloa ne voivat aiheuttaa. Uskon, että tässä maailmantilanteessa tulevaisuus ei näytä välttämättä kovin valoisalta, mikä tekee elämästä raskaan tuntuista. Mutta ei se keino helpottaa omaa oloa löydy yksinkertaisesti toisten kiusaamisesta. Maailma on täynnä vihaa, eikä se ainakaan vähene tällä tavalla.
En usko, että saan koskaan vastausta otsikossa esittämääni kysymykseen. Mutta toivoisin, että vihan sijasta yrittäisimme levittää ympärillemme enemmän rakkautta ja välittämistä.
-Jenni
KUVAT: Henria Kotamäki
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Sad beige mom ilmiö
Minun aivoni nyrjähtivät, kun Tik tokissa tuli vastaan ”sad beige mom”-termi. En käsitä, miten tällekin asialle on pitänyt keksiä termi ja vielä näin negatiivinen. Tämän keskiössä ovat siis vanhemmat ja etenkin äidit, jotka pitävät rauhallisesta värimaailmasta niin sisustuksessa, kuin omassa pukeutumisessaan. Olen itsekin puhunut siitä, miten valitaan isoimmat vauvan tarvikkeet, kuten sänky, syöttötuoli, sitteri yms, neutraaleissa, kotiin sopivissa sävyissä. Meidän vauvan vaatteet ovat myös hyvin pitkälti neutraaleja ja yksivärisiä.
Ja on olemassa ihmisiä, joiden mielestä tämä on väärin ja vauvan kehitykselle haitallista. Omalla kohdallani tätä on puitu Ylilaudalla asti, miten pilaan lapseni, kun he eivät näe värejä.
En tiedä kumpi kiehuttaa enemmän, se että tästä jaksetaan jauhaa edelleen vai siitä, että tällaiselle asialle on pitänyt keksiä huono nimi ja tehdä siitä jonkinlainen ilmiö.
Ihan ensimmäiseksi voin paljastaa, että isommat lapseni ovat oppineet kaikki värit ja ovat oppineet jopa lukemaan ennen ensimmäistä luokkaa, vaikka meillä leikkimatto olikin beige ja iso osa bodyista valkoisia. Ja nykyään minulla ei juuri ole sananvaltaa siihen, mitä he pukevat päällensä. Voin kertoa, että isommat lapset pukeutuvat kyllä täysin oman mielensä mukaan. Vauvalla suosin hyvin pitkälti rauhallista, neutraalia värimaailmaa, joka miellyttää omaa silmääni, koska hänellä ei ole aiheesta vielä mielipidettä. Ihan pian hänellä tulee olemaan sellainen ja silloin mennään sen mukaan.
Aistiyliherkkyys
Olen löytänyt itsestäni aistiyliherkän ihmisen. Monet äänet, tuntoaistimukset ja värit tuntuvat minusta pahalta. Olen aina kaivannut sellaista siistiä ympäristöä, jossa ei ole minua ahdistavia triggereitä. Pidin nuorena huoneeni pääasiassa tarkassa järjestyksessä. Välillä sisarukseni torpeedoivat tätä järjestystä. Joka tapauksessa, minä voin itse paremmin järjestyksessä ja seesteisessä ympäristössä. Olisin stressaantunut ja ahdistunut värikkäässä ja sekavassa ympäristössä. Toki, lapsiperheessä se järjestys ei aina onnistu, mutta siihen pyrimme.
Se on yksi syy sille, minkä vuoksi meidän vauvan tarvikkeet ovat neutraaleissa väreissä. Olen aikanaan hormonihuuruissa itkenyt ahdistuneena värikkään sitterin vieressä, joten opin silloin kerrasta. Vauva ei mene rikki neutraalista ympäristöstä. Ja mitä tulee vaatteisiin, vauva ei edes näe omia vaatteitaan, joten värikkäiden vaatteiden pitäminen on se ja sama.
Sen sijaan meidänkin vauvalla on läjäpäin erilaisia värikkäitä leluja. Niissä on värejä ja kontrasteja. Ne helisevät, rahisevat, vilkkuvat ja soivat. Sen lisäksi, maailma on täynnä värejä. Vaikka lapsien kotona olisikin rauhallinen värimaailma, ei yksikään lapsi kasva mustavalkofilmissä.
Tämä ”sad beige mom” on taas yksi naurettava tapa syyllistää äitejä. Aivan samalla tavalla, kun syyllistetään niitä jotka antavat lapsilleen korviketta. Yksikään äiti, joka oikeasti yrittää parhaansa, ei ansaitse syyllistämistä. Historia tietää niitä oikeasti huonoja äitejä, mutta jos vanhemman ainoa rikos on se, että hän sisustaa beigellä, vauvalla ja lapsilla on todennäköisesti kaikki paremmin kuin hyvin.
Minusta tämä keskustelu ottaa oikeasti naurettavia mittasuhteita ja tässä voitaisiin oikeasti keskittyä johonkin muuhun, kuin ihmisten sisustamiseen. Ja varsinkin unohtaa tuo täysin turha termi ja syyllistäminen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit