Kolmas lapsi – Kolmatta kertaa äiti
2
Tänä viikonloppuna somessa on puitu hieman vauva-arkea, siihen liittyviä epävarmuuksia ja kokemuksia vanhemmuudesta ensimmäisen ja sitä seuraavien lasten kohdalla. Otin keskusteluun jo hieman kantaa Instagramissa (@bmhjenni), mutta ajattelin jatkaa aiheesta ihan vähän laajemmin täällä blogissa. Täällä kun ei tule rajallinen merkkimäärä vastaan.
Minä olen niitä ihmisiä, joka on tiennyt aina haluavansa äidiksi. Mikään ei ole ollut niin varmaa kuin ajatus siitä, että haluan olla äiti. Tiedän ihmisiä, joille se ajatus vanhemmuudesta on syntynyt vasta oikean kumppanin myötä. Itselleni kumppani on ollut ikään kuin se keino saada haluamansa. Ja tämä voi kuulostaa todella kylmältä, tiedostan sen. Mutta esimerkiksi itsellinen äitiys on tullut tutummaksi vasta vanhempien lasten saamisen jälkeen. Lisäksi saadessani esikoiseni olen ollut vielä aika nuori, tukevasti siellä parin kympin puolella.
Ensimmäinen lapsi muuttaa maailman
Oma esikoiseni oli hartaasti toivottu ja odotettu. Häntä oli yritetty seitsemän vuotta. Odotusaika tuntui vähintäänkin uskomattomalta. Olin onneni kukkuloilla, kun hän syntyi. Silti, ensimmäisenä yönä, vauvan huutaessa mietin kyyneleet silmissä, olenko sittenkin tehnyt kamalan virheen. Silloin en tiennyt, että yöllä iskee ne kaikkein synkimmät ajatukset ja asiat näyttäisivät aamulla jo paljon valoisammilta. Olin samaan aikaan äärettömän onnellinen, rakastunut, epävarma, huolissani, peloissani ja paljon paljon muuta. Ensimmäinen lapsi mullistaa tulollaan koko maailmankuvan ja elämän. Ensimmäisen lapsen syntymän myötä syntyy samaan aikaan tuore vanhempi, joka on ihan yhtä uusi, kuin vastasyntynyt vauva.
Oma esikoiseni on kasvattanut minua siinä, missä minä häntä. Ollaan koettu yhdessä todella paljon. Ja edelleen koetaan paljon uutta yhdessä. Viime vuonna oli ensimmäinen eka koulupäivä ja ensimmäinen koulun disco, jotka ovat todennäköisesti jännittäneet äitiä vielä enemmän, kuin lasta. Me harjoitellaan näitä juttuja yhdessä. Nyt ehkä vähän suuremmalla varmuudella, kuin silloin melkein kahdeksan vuotta sitten Kätilöopistolla, kun ensimmäistä kertaa tavattiin.
Kun kaikki on uutta, moni asia myös pelottaa ja ahdistaa. Silloin uusi vanhempi on myös hyvin, hyvin haavoittuvainen. Joten kannattaa miettiä sanojaan erityisen tarkkaan. Vaikka sen tuoreen vanhemman ylikierrokset hieman huvittaisivatkin, niin jos se ei ole vaaraksi kenellekään, kannattaa vain pyrkiä lempeään ymmärrykseen.
Kolmas lapsi
Omalla kohdallani voin sanoa, että tämä kolmas lapsi on vain solahtanut mukaan tähän meidän arkeen. Tuntuu, että hän on ollut aina osa perhettämme, vaikka aikaa on kulunut kuukausi. Kaikkeen osaa suhtautua jo sellaisella tietyllä vanhemman virkaiän mutsin varmuudella. Tiheän imun kauden tullessa sitä saattoi todeta, että nyt sitten katsellaan vähän enemmän sarjoja vauvan kanssa tissitellessä. Ei sekään kuitenkaan kauaa kestä. Seuraavaa tiheän imun kautta ja kolmen kuukauden hulinoita odotellessa, nekin ovat vain vaiheita. Lisäksi rankimmat vuodet menevät lopulta todella nopeasti. Vauvavuosikin on monesti vain silmän räpäys. Kolmen vuoden päästä on taas jo todella helppoa. Vaikka minä olen se, joka heräilee yöllä, tiedän tämän ajan olevan puolisolleni paljon rankempaa, koska hänelle kaikki on aivan uutta.
Näin kolmannen kohdalla, kun ihan kaikkea ei sävytä se jännitys, tästä vauva-ajasta pääsee nauttimaan jo ihan eri tavalla. Huomasin tämän jo toisen lapsen kohdalla, jonka vauvavuosi oli ihana. Esikoisen vauvavuosi on ehkä vähän hämärän peitossa. Nyt saan kuitenkin käytännössä elää ja hengittää tätä ihanaa, ainutlaatuista aikaa.
Vanhemmuuteen liittyy paljon paineita ja odotuksia. Vanhemmuus on kokonaisvaltainen elämänmuutos, joka yhtäkkiä pitäisi ulkopuolisten mielestä hanskata täydellisesti. Sen huomaa erityisen hyvin siitä miten raadollista ja tuomitsevaa esimerkiksi keskustelu vauvoista ja lapsista on. Vaikka oikeasti monet vanhemmat kaipaisivat sitä lempeyttä ja tukea, varsinkin ne esikoisensa vanhemmat.
Jos lähipiiristäsi löytyy perhe, jossa on saatu ensimmäinen lapsi, niin kysy heiltä voisitko auttaa jotenkin. Kysy pari kertaa useammin, kuin normaalisti. Kysy miten he jaksavat. Ja kysy taas voitko auttaa. Ja sitten kuuntele, mutta älä tuomitse äläkä neuvo (ellei erikseen pyydetä). Ja kun menet kylään, niin vie ruokaa mukanasi. Tämä on todellinen pro tip.
Toki näin voi tehdä ihan jokaisen vauvaperheen kohdalla, mutte erityisesti niiden ensivanhempien kanssa.
Mitä ajatuksia tämä aihe sinussa herättää? Pystytkö samaistumaan?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kaikon kesäalesta vaatteita vauvalle
Vauva 1 kk
Vauva on nyt kuukauden ikäinen. Ensimmäinen kuukausi meni todella nopeasti tälläkin kertaa. Vaikuttaisi siltä, että tämäkin yksilö on sellainen perustyytyväinen tyyppi. Mitä nyt viihtyy keskimääräistä enemmän sylissä.
Vauva 1 kk ikäisenä
- Vauva painoi noin 3 viikon ikäisenä 4260 g ja oli pituudeltaan 55 cm. Syntymäpaino on siis ylittynyt hienosti jo reilu 400 g sitten.
- Vauva kasvaa todella hienosti pelkällä imettämisellä ja on näin ollen ensimmäinen täysimetetty lapseni.
- Hän nukkuu hyvin öisin. Päivisin unet vaihtelevat.
- Vauva viihtyy paljon sylissä. Harjoitellaan sitteriä ja leikkimattoa.
- Olemme ottaneet laatikkoon käyttöön joitain 62 senttisiä vaatteita.
- Alun vaikeuden jälkeen on oppinut viihtymään myös vaunuissa.
- Vauva viihtyy myös hyvin kantorepussa, mikä auttaa saamaan päivisin kädet vapaaksi.
- Hän on oppinut hymyilemään. Siskot saavat häneltä ne kaikkein leveimmät hymyt.
- Hän kuuntelee ja tarkkailee ympäristöään todella tarkasti.
Ihmissuhteet
Ensimmäinen kuukausi on ollut tutustumista, opettelua ja uusien ihmissuhteiden ensimmäisiä askelia. Ennen olin ajatellut hyvin yksinkertaisesti sitä, että meille tulee vain vauva. Todellisuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Vauvan syntymän myötä meillä menee kotona moni asia uusiksi, myös ihmissuhteet. Ensinnäkin jokainen meistä perheenjäsenistä ottaa uuden roolin ja alkaa luoda omaa ihmissuhdettaan vauvaan. Sen lisäksi vauvan myötä myös meidän keskinäiset ihmissuhteemme kehittyvät. On ollut aivan ihanaa seurata, miten isosiskot ovat kummatkin hullaantuneet vauvasta ja rakentavat sitä suhdettaan häneen. Aivan erityisesti pian kahdeksanvuotias esikoiseni on huomioinut vauvaa paljon. Hän tulee koulusta tullessaan aina ensimmäiseksi tervehtimään ja silittelemään vauvaa. Viimeiseksi päivässä kumpikin tulee antamaan pikkuveljelle hyvänyön suukot.
Vauvan kuulumiset
Kuten kirjoitin, meidän vauva on sellainen hyvin perustyytyväinen tapaus. Ei itke syyttä ja rauhoittuu helposti. Tempperamenttia löytyy kyllä, varsinkin jos tissi ei ilmesty nenän eteen riittävän nopeasti.
Ensimmäisen kuukauden jälkeen hän selkeästi etsii itselleen rytmiä. Päivällä tuo rytmi on aikalailla herran haltuun, mutta illalla uni tulee yleensä suurin piirtein samaan aikaan. Mikä helpottaa jo todella paljon. Parhaimmillaan hän nukkui jo viiden tunnin pätkiä öisin, kunnes tuli ensimmäinen tiheän imun kausi, jonka jälkeen tiheämmät herätykset alkoivat taas. Jaksan niiden kanssa aika hyvin. Hormonit auttavat. Yritän mahdollisuuksien mukaan myös nukkua päiväunia ja jos oikein väsyttää menen nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan.
Ollaan liikuttu vauvan kanssa ulkona oikeastaan alusta asti, kun ensimmäisenä päivänä kotiutumisen jälkeen meillä oli kätilön kontrolli. Siitä se oikeastaan alkoi. Saatetaan ja haetaan vauvan kanssa isosiskoja koulusta ja eskarista. Ensimmäisillä kerroilla tyyppi ei ollut täysin varma tästä vaunukonseptista, mutta on sittemmin selkeästi ainakin tottunut siihen. Kantoreppu on hänen kanssaan edelleen ehdoton, mutta vaunuilukin alkaa sujumaan. Hän ei tosin ole yksilö, joka nukahtaa vaunuihin suoraan ja nukkuu koko liikkeellä olo ajan, vaan saattaa tapittaa kuomua silmät täysin selällään pitkiäkin aikoja. Tämä on yksi niistä asioista, joissa hän eroaa selvästi siskoistaan. Isommat kun nukahtivat vaunuihin heti ja nukkuivat melkeinpä siihen asti, kunnes heidät otti pois.
Imetys
Imetyksen sujuminen on yksi isoimmista ilon aiheistani tällä hetkellä. Täysimetys on ollut yksi isoimpia toiveitani jo esikoisen raskausajasta asti. Kahdella aiemmalla kerralla jouduin käsittelemään pettymyksen tunteita, kun täysimetys ei onnistunut. Pettymys liittyi henkilökohtaisiin odotuksiin eikä niinkään siihen, että korvike olisi ollut jotenkin huonompi vaihtoehto. Imetys oli vain jotain sellaista, mitä olin itse toivonut. Siksi olen niin iloinen, että se on onnistunut tällä kertaa. Vauva kasvaa todella hienosti ja minä nautin tästä taipaleesta.
Opettelen myös pumppaamaan tässä imetyksen ohessa maitoa pakkaseen, jotta vauvalle voi antaa silloin tällöin maitoa myös pullosta. Minulla on sovittuna jo jonkin verran menoja ilman vauvaa, joten varautuminen on paikallaan.
Julki-imetys sujuu alun ujostelun jälkeen taas. Vauvaa ei ujostuta, minua lähinnä. Mutta en todellakaan aio peitellä sitä. En mene vessaan piiloon ruokkimaan lastani, vaan teen sen silloin kun tarvitsee.
Ensimmäinen kuukausi on ollut aivan ihana. Kaikki on vauvan kanssa aivan alussa ja silti tuntuu, että hän olisi ollut meidän kanssa pidempään. Hän oppii uusia taitoja ja arki alkaa sujumaan koko ajan paremmin kolmen lapsen kanssa. Tämä on ollut todellinen toiveiden täyttymys.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vauvan ensimmäisten kuukausien nukkumisjärjestelyt