Hei ihana! Toivottavasti elokuu on lähtenyt osaltasi hyvin liikkeelle. Ensimmäinen kouluviikko on takana ja kesälomat ovat ohi. Ensimmäisistä koulupäivistä on selvitty. Näihin päiviin on liittynyt todella isoja tunteita. Minä en itkenyt aamulla koulun pihalla, mutta itkin kun lapsi käveli päivällä ulos koulun ovista, ylpeä, iloinen hymy huulillaan. Minun iso, pieni lapseni. Kotimatkalla hän kertoi kaiken juurta jaksaen.

Mietin vain sitä, miten lapset ovat meillä vain lainassa ja miten pikku hiljaa he etääntyvät meistä ja itsenäistyvät. Meillä on suuri kunnia kulkea mukana matkan alussa ja auttaa heitä siinä. Aikanaan he elävät sitten omaa itsenäistä elämäänsä. Tämä on ollut vain yksi harppaus kauemmas meistä.

Töölönlahden uusi leikkipuisto

Kesäloman viimeiset päivät vietettiin enemmän ja vähemmän yhdessä. Monen muun helsinkiläisen perheen tavoin kävimme tutustumassa Töölönlahden uuteen leikkipuistoon. Se sijaitsee aivan Finlandiatalon takana, vähän matkaa eteenpäin Oodista.

Tämä leikkipuisto oli lasten mieleen. Eikä vähiten siksi, että siellä oli mahdollisuus lutrata vedellä. Puistossa oli useampi piste vesileikkeihin, joten suosittelen vaihtovaatteita mukaan. Toki näillä säillä kesä kuivasi sen, minkä kastelikin.

Tämä leikkipuisto oli todella ihana ja etenkin meidän lasten mieleen. Niin isot lapset, kuin taaperokin nauttivat vesi ja hiekkaleikeistä. Isompia tosin vähän alkoi harmittaa, kun pikkuveli olisi halunnut olla mukana leipomassa mutakakkuja ja te voitte arvata mitä se loppujen lopuksi tarkoitti.

On ollut super ihanaa, kun Helsingissä on pikku hiljaa alettu panostaa leikkipuistoihin. Niissä tulee kuitenkin vietettyä aika paljon aikaa näin pienten lasten vanhempina. Ja kesällä parasta ajanvietettä lasten kanssa on nimenomaan erilaisissa leikkipuistoissa vierailu.

Söpöjä asioita

Viime aikoijen kuuman kosteat päivät saivat minut hankkimaan viuhkan. Olen siis haaveillut sellaisesta jo viime kesänä, kun raskaana ollessa kuumuus otti todella voimille. Tänä kesänä toteutin tämän kahden euron haaveen. Löysin oman viukani Tigerista. Samalla bongasin sieltä kaksi älyttömän söpöä mukia. Toisessa oli kirsikoita ja toinen oli tissi-muki. Kävin ostamassa nämä seuraavana päivänä.

Meidän yhteiskunnassa söpöjä asioita pidetään tyttöjen juttuina ja tyttöjen jutut on sellaisia, jotka sallitaan ainoataan tytöille. Huomaan näiden yhteiskunnan ajatusmallien vaikuttaneen myös minuun. Olen ajatellut, että kolmekymppisenä pitää olla aikuinen ja kaikki tyttömäinen kannattaa jättää jo taakse. Mutta eihän se niin mene.

Päätin tässä hiljattain, että jatkossa ostan kotiin vain kauniita ja söpöjä asioita, jotka miellyttävät silmää. Olen juuri niin tyttömäinen, kuin hakuan olla. Tämänkään ei pitäisi olla mikään suurten oivallusten asia, mutta niin se vain tuntuu olevan. Yhteiskunta viestittää meille, millaiset asiat ovat sopivia aikuiselle naiselle. Eivätkä niitä ole söpöt pinkit asiat.

Tällainen pieni oivallus tähän päivään.

Akvarelleja

Valmistaudutaan parhaillaan taaperon syntymäpäiväjuhliin. Innostuin maalaamaan vesiväreillä pientä taulua pöytäkoristeeksi tarjoilupöytään. Kuvaan tulee leijonanpentu n-kirjaimen edessä. Maalaaminen on aina vaatinut sellaista kärsivällisyyttä, jota minulla ei ole. Olen aina piirtänyt mieluummin, kuin maalannut. Vesivärit ovat tulleet kunnolla elämääni oikeastaan vasta näin aikuisiällä, kun olen oppinut nauttimaan maalaamisesta.

Tässähän kävi niin, että nyt minun täytyy maalta tällaiset kirjain kuvat isommille lapsille ja myös haltiakummilapselleni ja bestikselleni.

Peikonlehti

Kotona ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähinnä etsin paikkoja meidän viherkasveille, ennen kuin taapero ehtii kaivautua kovin syvälle ruukkuihin.

Meidän koti on aavistuksen ahnkala valon kannalta. Se on siis melko pimeä. Valo ei riitä kaikilla kasveille niin kuin pitäisi. Paras olisi, jos kasveja kantaisi huoneesta toiseen vuorokauden ajan mukaan. Nyt siirsin tuon ison peikonlehden olohuoneeseen mamman perintölipaston päälle. Toivon, että se saa siinä riittävästi valoa. Se nimittäin teki nyt ensimmäisen kunnolla halkioisen lehtensä. Minulle kerrottiin, että se tarvitsee valoa näihin halkiolehtiin. Joten toivotaan, että se riittää.

Ollaan nyt äänitetty nyt myös useampi jakso podcastia. Ollaan tavattu säännöllisesti Oodissa äänittämisen merkeissä. Nyt minnulla ovat nämä jaksot työpöydälläni editoimista odottamassa. Tarkoitus on saada podi mahdollisimman pian teille kuunneltavaksi. Ollaan saatu siitä jo jonkin verran kysymyksiä. Ihanaa, että olette siitä yhtä innoissaan kuin mekin.

Podi on ollut vuosia iso unelma itselleni ja on mahtavaa, että nyt ollaan sorvin ääressä. Ja vähän eri tasolla kuin aikanaan kännykän kanssa tehdessä. Ei siinäkään ollut mitään vikaa, mutta uskon, että tämä on nautinnollisempaa kuultavaa.

Tämän suhteen elämme todella jännittäviä aikoja.

Kuvassa näkyvä toppi saatu Zizziltä.*

Tässä olivat viime aikojen isot ja pienet kuulumiset. Meidän arki on tällä hetkellä hyvin tavanomaista, hyvää ja tuvallista. Puhutaan Toten kanssa tasaisesti siitä, miten onnekkaita ollaan loppupeleissä ollut. Meillä ei ole mitään isoa varallisuutta ja joudutaan laskemaan sekä tuloja, että menoja, mutta koetaan silti olevamme onnekkaita. Meillä on oma koti, joka pystytään maksamaan. Saadaan ruokaa pöytään ja pystytään kustantamaan erinäisiä asioita. Tänä päivänä se on jo paljon. Saadaan olla terveitä ja meillä on ihanat lapset, joiden elämässä saadaan olla mukana ja tukena. Se on paljon enemmän, kuin joillakin muilla on. Meillä on myös toisemme ja hyvä parisuhde. Koemme siis olevamme onnekkaita.

Ihanaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti elokuu on lämmin ja kaunis.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

Rakkaalle 1-vuotiaalle!

Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa

Viime päivinä: Podcast äänityksiä ja perhearkea

On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä

Olen ihastunut vihreään väriin. Tai siis, olen aina pitänyt vihreästä. Minulle se viestii elämää, kuten juuri puhjenneet lehdet aina keväisin. Mutta nyt olen ihastunut vihreään siinä mielessä, että vaatekaappiini on ilmestynyt yhtä ja toista vihreää. Olen ehkä viimein antanut periksi jollekin nuoruusvuosien traumalle.

Muistan nimittäin, että sain joltain sukulaiselta lahjaksi sellaisen hennon, vaalean vihreän t-paidan, koska ”se sopi väriltään minulle niin hyvin.” Paita ei vain ollut ihan tyyliseni. Minun tyylini oli jotain rokki-hippi-punkkari sekoitusta ja sellainen paita, josta tuli mieleen koulun lacoste-tytöt, ei mielestäni sopinut minulle. Olin tähän aikaan yläasteella, eli ehkä 13-14-vuotias.

Äitini kuitenkin pakotti minut pukemaan paidan koulukuvaukseen. Tämä ei varmasti ollut helpoin mahdollinen taistelu, mutta äiti veti tässä pidemmän korren ja minä pukeuduin paitaan. Muistan vain tämän ”nöyryytyksen” vielä tänäkin päivänä ja sen jälkeen olen ehkä vähän huomaattani karsastanut vihreää väriä.

Paita (Koko 54/56) / Ulla Popken saatu*

Farkut (Koko 52) / Ulla Popken saatu*

Laukku / New Look

Kengät (Koko 41) / Buffalo second hand

Korvakorut / Design by Kieto

Samaa mieltä vihreästä

Mutta nykyään en voi olla olematta samaa mieltä sukulaiseni kanssa. Vihreä tuntuu sopivan minulle. Ja itse en usko siihen, että ihmisten pitäisi käyttää tiettyjä värejä korostaakseen jotain ennalta määriteltyä. En usko värianalyysiin, vaikka ymmärränkin miten värit ja valot toimivat ja korostavat meidän piirteitä. Minä uskon siihen, että jokainen ansaitsee pukeutua juuri niin kuin haluaa, eikä niin kuin värianalyysi sanoo.

En aio puhua värianalyysistä sen enempää.

Tämä Ulla Popkenin jadenvihreä paita on super kaunis ja miellyttävän tuntuinen päällä. Pidän myös valtavasti tuosta kaula-aukon yksityiskohdasta. Ulla Popkenin t-paidat ovat oikeasti väljiä myös pluskokoisen päällä mikä on mahtavaa. Olen nimittäin täydellisen kyllästynyt paitoihin, jotka kinnaavat jostain. Tämän paidan materiaali on samaan aikaan sileä ja pehmeä, mikä tuntuu miellyttävältä ihoa vasten.

Kuvien farkut ovat olleet jalassani todella usein, koska olen fiilistellyt housuja, jotka tuntuvat tehdyiltä vartalolleni. Ne eivät purista mistään kohtaan, eivätkä samaan aikaan lerputa toisesta kohtaa, kuten monet, monet muut housut. Veikkaan, että moni pluskokoinen pääsee sisälle tähän fiilikseen kun housut puristavat ja lörpöttävät samaan aikaan.

Näissä on kivan eläväinen pinta ja rikotut lahkeensuut. Molemmat mielestäni kivoja yksityiskohtia.

Lisään muuten asupostauksiin jatkossa myös vaatteiden koot niin avoimuuden nimissä, kuin myös selkeyttämiseksi, jos joku miettii saman vaatteen hankintaa.

Meillä on lasten kouluviikko startannut hyvin. Palaan koulujen alkuun varmasti vähän myöhemmin. Seuraavaksi kömmin nukkumaan, sillä kirjoittelen tätä jälleen vähän turhan myöhään.

-Jenni

EDIT: 10.8.2024

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Mistä löytää vaatteita pluskoossa

Hunajan värinen lyhyt kesämekko

Se täydellinen kesämekko

Farkkutakki sydämillä

Minä heinäkuussa x 6