Siitä on nyt reilut neljä kuukautta, kun puolisoni muutti meidän tyttöjen kanssa saman katon alle ja me ollaan eletty meidän uusperhearkea. Toki hän oli ollut enemmän ja vähemmän osa meidän arkea jo ennen virallista muuttoaan, sillä tämä oli viettänyt omassa asunnossaan enää vain joitain öitä. Tässä uudessa arjessa on ollut melkoisesti sopeutumista itse kullekin. Ei edes vähiten lapsille. Minä olen päästänyt elämääni ja arkeeni toisen ihmisen, joka on hyvin erilainen kuin minä. Puolisoni on puolestaan hypännyt suoraan sinkkumiehen elämästä, perhe-elämän syvään päätyyn, ruuhkavuosiin. Ja vieläpä vuorotyöläisen ruuhkavuosiin, mikä on ihan oma palapelinsä. Sitten pian muuton jälkeen meille selviää se, että minä olen raskaana. Mikä muuttaa dynamiikkaa heti.

Miten lapset ovat sopeutuneet

Lapset ovat sopeutuneet omiin silmiini aika hyvin tähän uuteen tilanteeseen. Kasvukipuja on ollut, totta kai. Heidän elämäänsä on tullut kokonaan uusi aikuinen, joka vielä muuttaa heidän kotiinsa. Toiselle lapselle on ollut ehkä kovin pala, kun joka yö ei ole voinutkaan sniikata äidin viereen nukkumaan. Mutta kumpikin lapsi on sopeutunut. He koettelevat rajojaan uuden aikuisen kanssa, kuten kaikki lapset. Minäkin olen koetellut rajojani erityisesti bonusisäni kanssa. Kun muistelen omaa käytöstäni esiteininä ja teininä, uskallan melkein väittää, että toistaiseksi ollaan päästy puolison kanssa aika helpolla.

Nyt näin vajaan viiden kuukauden yhdessä asumisen jälkeen lapset ovat ainakin sopeutuneet. Pikku hiljaa puoliso alkaa kelvata avuksi siinä missä äitikin. Edelleen tosin äidin auktoriteetti on vakuuttavampi, kuin puolison. Uskon sen auktoriteetin tulevan sieltä kokemuksen kautta. Toki, minä olen myös edelleen enemmän lasten kanssa. Puoliso on ravintola-alalla ja hyvin iltapainotteisessa työssä. Aikaisemmastakin vuorosta häne tulee kotiin lasten nukkumaanmenoaikaan. Joten me ollaan tyttöjen kanssa paljon ihan kolmeen pekkaan. Mikä ei siis eroa mitenkään meidän vanhasta arjesta. Se on meille sitä tuttua, mihin ollaan totuttu.

Ero entiseen

Isoin ero entiseen onkin silloin, kun hän on paikalla. Kodissa on kaksi aikuista ja molemmat hoitaa oman osuutensa. Mikä tuntuu edelleen ihan luksukselta.

Vastaani tuli hetki sitten kuvamuisto parin vuoden takaa, jossa minulla oli jalka paketissa. Olin loukannut sen portaissa, kun jalka oli livennyt altani. Muistan sen kuin eilisen. Siinä vaiheessa, kun jalka vääntyi, tunsin että nyt siellä meni joku astetta pahemmin. Mutta oli sunnuntai, olin yksin lasten kanssa ja koska jalka ei ollut virheasennossa, päätin katsella miten tilanne etenee. Jalka oli monta päivää tajuttoman kipeä ja olin aika hyödytön. Silti siitä selvittiin. Nyt kun olen voinut raskauden vuoksi pahoin ja ollut pois pelistä, minulle on tilattu smoothiet kotiovelle, kotitöistä on otettu koppia, samoin kuin lapsista. Olen saanut sairastaa käytännössä rauhassa. Kuten sanoin, luksusta.

Puolisolla ei ole aiempaa kokemusta lapsista. Varsinkaan näin pienistä. Joten minun kanssani hän päätyi hyppäämään nimenomaan sinne syvään päätyyn. Nostan hänelle hattua joka päivä siitä, miten rohkeasti hän lähti tähän hullun myllyyn mukaan. Elämä on kuitenkin aika erilaista parin lapsen kanssa, kuin poikamiehenä. Hän kuitenkin opettelee ja oppii koko ajan.

Myönnän, että välillä on vaikeaa antaa hänelle tilaa toimia perheen toisena aikauisena. Välillä tuntuu pahalta, kun hän kokentaa lapsia ja välillä sitä haluaisi mennä väliin, kun itse hoitaisi omasta mielestään tilanteen paremmin ja nopeammin. Ja välillä olen mennytkin. Teen kuitnekin parhaani tämän suhteen ja yritän antaa hänelle oikeasti sitä tilaa. Onneksi hän pärjää lasten kanssa todella hyvin, eikä minun ole koskaan tarvinnut ajatella etteikö hän pärjäisi heidän aknssaan keskenään. Niitä tilanteita on tosin vähän harvakseltaan, koska hän on yleensä illat poissa.

Ja vaikka viime ajat eivät ole olleet ruusuilla tanssimista, kun ollaan hiottu yhteen kulmiamme, jonkinlainen suvantovaihe on saapumassa. Selkeästi pahimmat särmät ovat tasaantuneet. Ehkä meikäläisenkin hormonit ovat tasaantuneet ainakin toistaiseksi. 😀

Meidän uusperhe jatkaa muodostumistaan. Täällä tekeytyy parhaillaan monta uutta ihmissuhdetta, jotka ovat kuitenkin vielä alkutekijöissään. Heinäkuussa nämä ihmissuhteet muuttuvat taas, kun vauva syntyy ja jokainen perheenjäsen alkaa kehittää uutta ihmissuhdetta tähän tulokkaaseen.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Meille tulee vauva!

Miten elämä uusperheenä on sujunut

Saan lapset kotiin!

Eteisen liinavaatekaappi

Viikonlopun kuulumiset

Beben koko: Granaattiomena

Oireet: Närästystä, yöllinen valvominen, alaselän kivut, liitoskivut, supistukset, hengästyminen.

Raskausviikko 21

Raskaus sen kuin etenee. Tämä on ollut aika hyvä viikko. Olen ollut energinen, voinut hyvin ja nyt uskallan sanoa, että vauvan liikkeet ovat muuttuneet sillä tavalla säännöllisiksi, että niitä tuntuu päivittäin. Ja nyt yleensä, kun asetun johonkin istumaan tai makaamaan, niin vauva aloittaa vispaamisen ja potkimisen. Potkut alkavat olla myös aika napakoita, mutta ihan vielä ne eivät tunnu ulkopuolelle. Kohtu on selkeästi myös kasvanut. Enää vauvan potkut eivät tunnu vain alavatsan tietämillä, vaan navan kohdilla ja sen yllä.

KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Tulevat isosiskot tunnustelevat liikkeitä malttamattomasti vatsan läpi, vaikka ne eivät vielä ulos tunnukaan. He myös juttelevat vauvalle, silittelevät mahaa ja antavat sille pusuja. He pohtivat mitä vauva puuhaa vatsassa ja pelaako se mahdollisesti jalkapalloa lihapullilla, joita minä olen syönyt. Tässä raskaudessa onkin ollut ehdottoman parasta odottaa vauvaa yhdessä isompien lasten kanssa. He ovat niin mukana tässä kaikessa ja sitä on maailman ihaninta seurata.

Yöllisiä hormoniheräilyjä minulla on edelleen satunnaisesti. Onneksi ei ihan joka yö kuitenkaan. Nämä yölliset, monen tunnin valvomiset, ovat loppujen lopuksia aika rankkoja ja ne vaikuttavat aina seuraavaan päivään. Herään tällä hetkellä suurinpiirtein siinä yhden tai kahden maissa ja valvon viiteen aamulla. En vain saa nukahdettua uudestaan, vaikka kuinka makaisin silmät kiinni sängyssä.

Yöt alkavat muutenkin olla aika mielenkiintoisia. Herään nykyään poikkeuksetta kyljen kääntämiseen, koska se alkaa olla hiljalleen melkoinen urheilusuoritus. Nukkuma-asennot alkaa hiljaelleen olemaan joko vasemmalla tai oikealla kyljellä. Selällään nukkuminen alkaa pikku hiljaa ahdistamaan. Yhtenä yönä sain myös kolme suonenvetoa jalkaan, mikä oli myös omiaan pitämään minua hereillä.

Nyt olen ajatellut, että jokainen hyvin nukuttu yö on jo voitto ja nautin niistä.

Oma vointi

Mutta jos takana on hyvä yö, jaksan hyvin päivisin. Pahimmat liitoskivut ovat pysyneet poissa ja pystyn elämään ja olemaan aika normaalisti. Liikunta on nyt vähän jäänyt, mikä harmittaa. Yritän palata kuitenkin lenkkipoluille taas mahdollisuuksien ja jaksamisen mukaan.

Mutta on tosi kiva, että energiaa on riittänyt, kun olen tehnyt tässä ihan täyttä päivää Monan Menesty lempeästi valmennuksen kanssa. Iltaisin on kyllä sitten ollut akku aivan loppu. Olen kuitenkin nauttinut tekemisestä ja kaikki on tuntunut tosi hyvältä. Kerron näistä fiiliksistä sitten ihan omassa postauksessaan.

Omasta puolestani tällainen perus hyvä olo voisi jatkua ihan loppuun asti.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 20 (19+0 – 19+6)

Raskausviikko 19 (18+0 – 18+6)

Raskausviikko 18 (17+0 – 17+6)

Raskausviikko 17 (16+0 – 16+6)

Raskausviikko 16 (15+0 – 15+6)