Olen kirjoittanut todella avoimesti siitä, miten kävimme puolisoni kanssa läpi parisuhdekriisin, kun muutimme yhteen. Kyseiseen postaukseen pääset tästä linkistä. Tämä kriisi kesti useita kuukausia, mutta nyt se on viimein alkanut helpottamaan ja me ollaan siirrytty uuteen ihanaan, kuherteluvaiheeseen.

Tämä kriisi on liittynyt ennen kaikkea siihen, että me hiottiin meidän kulmia yhteen. Kaksi aikuista, itsenäistä ja aika erilaista ihmistä muuttaa yhteen, niin oikeastaan ei ole ihme, että siinä kulmat kolisee. Toki tiedostamme molemmat sen, että tämä minun raskauteni on tuonut tähän kaikkeen myös omat särmänsä ja haasteensa. Minä kun en ole lopulta ollut hormoneineni se kaikkein tasapainoisin persona. Mutta itse uskon vakaasti siihen, että kriisit ovat myös hyödyllisiä. Ne kuuluvat niin ihmisen, kuin ihmissuhteen kasvuun ja kehitykseen. Parisuhdekaan ei voi olla yhtä kuherruskuukautta, muuten se ei kehity.

Aluksi: Riitaa riidan perään

Aika pian siinä yhteenmuuton jälkeen ja raskauden alettua meille alkoi tulla enemmässä määrin riitoja. Kun kumpikin yritti toimia omalla tavallaan ja joutui sitten yhteentörmäykseen toisen tapojen kanssa. Tässä korostui myös meidän erilaiset tempperamentit. Minä olen aina ollut nopeasti räjähtävä ja vahvatahtoinen. Puolisoni on monessa asiassa sovitteleva, mutta myös aika periksiantamaton. Kovimmat riidat käytiin silloin, kun kumpikaan ei halunnut antaa periksi.

Kommunikaatio oli ratkaisu

Alkua vaikeutti myös se, että ei vielä oikein osattu puhua niistä vaikeista asioista. Sen kuitenkin oppi pikkuhiljaa puhumalla. Piti vain oikeasti pysähtyä puhumaan. Siitä se solmu lähti sitten aukeamaan hiljalleen. Se ihan ensimmäinen keskustelu oli vaikea, mutta siitä se pikku hiljaa lähti. Tässä suhteessa olen todella ymmärtänyt sen, millainen merkitys puhumisella oikeasti on.

Riitojen aikana myös läheisyys oli kärsinyt merkittävästi. Ei sitä käytännössä enää ollut ja minusta tuntui hetken aikaa jopa oudolta, sekä vähän vieraalta antaa sitä. Mutta tässäkin aloitettiin puhumisesta ja toteamalla ettei meidän suhteessa ole enää läheisyyttä. Ihan hetkessä ei toki siirrytty nollasta taas siihen, mitä se oli ollut ennen kriisiä, vaan läheisyyden lisääminen tapahtui pikku hiljaa. Tässäkin on oikeasti mennyt varmasti yli kuukausi ja aluksi se pieni silittelykin tuntui oudolta. Mutta kuten sanoin, nyt pitkän yrittämisen ja puhumisen jälkeen, meillä on taas meneillään sellainen kuhertelukausi. Läheisyys on taas luonnollista ja ihanaa.

Kriisejä ei pidä pelätä. Kuten sanoin, ne kuuluvat asiaan ja ne ovat niitä ihmissuhteen kasvunpaikkoja. Toki, jos niistä ei pääse yli ja ihmisillä on vuodesta toiseen huono olla toisen kanssa, niin silloin kannattaa miettiä eroa. Väkisin ei pidä suhteessa roikkua. Mutta kyllä ne ammattilaiset ovat oikeassa, kun sanovat, että puhuminen ja avoin kommunikaatio on se parisuhteiden salaisuus.

Itse ajattelen nykyään, että puolison täytyy tuoda elämään jonkinlaista lisäarvoa. En koe tarvitsevani kumppaniani. Olen tullut toimeen erinomaisesti jo ennen meidän suhdetta ja pärjään edelleen. Mutta kumppanini tuo elämääni valtavasti lisää hyvää. Mielenkiintoisia keskusteluja, tukea, turvaa, sitä läheisyyttä. Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Koen meidän suhteen olevan näin hyvä ja tasa-arvoinen, kun kumpikaan ei ole riippuvainen toisistaan ja me halutaan toisillemme pelkkää hyvää. Näin me selvisimme tästä parisuhdekriisistä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Ekstorvertti ja introvertti parisuhteessa

Uusperhearkea takana kuukausia

Halut missä olette?

Miten sitä seksielämää on elvytetty kuivan kauden jälkeen

Puoliso ei juo alkoholia minun raskausaikana

Viikonloppuna vietetään pääsiäistä. Me lähdetään lasten kanssa pariksi päiväksi mummilaan hoivattavaksi. Puoliso on töissä. On muuten ihan virkistävää, että tällä kertaa minä en ole se osapuoli, joka on pääsiäisen töissä. Pääsiäinen on aivan ihana juhla. Vähän kuin joulu, mutta huomattavasti vähemmillä paineilla ja stressillä. Neljä päivää kiireetöntä yhdessä oloa perheen kanssa. Tänä vuonna saadaan viettää taas pääsiäistä koko meidän porukalla. Mikä on ihan mahtavaa.

Tulen kirjoittamaan teille tänne vielä meidän pääsiäisen koristeista ja ruuista ja jakamaan muutamat ihanat reseptit. Mutta nyt halusin koota teille muutaman vinkin vanhoista teksteistäni, joita voitte hyödyntää. Nämä kaikki ehtii vielä toteuttaa.

1. Mehevä kesäkurpitsakakku

Tätä me tehtiin viime vuonna ja tämä oli ihanaa! Loistava vaihtoehto porkkanakakulle, jossa ei siinäkään ole mitään vikaa. Kesäkurpitsa tekee kakusta ihan super mehevän. Tämä kakku vakuutti, jopa puolisoni joka ei uskonut, että kesäkurpitsasta saisi tehtyä oikeasti hyvää kakkua.

2. Minimaliset ja kauniit pääsiäiskoristeet

Esittelin meidän viime vuoden pääsiäiskoristeet. Minulta meni pitkään löytää sellaisia itseäni miellyttäviä koristeita. Keltainen ei kuulu omiin lempiväreihini ja nautin muutenkin neutraalista värimaailmasta. Kukat on tietysti asia erikseen. Eli tästä postauksesta vinkkejä, jos kaipaat hieman minimalistisempaa pääsiäiskoristelua.

3. Pupuviiri

Pari vuotta sitten askartelin lastenhuoneeseen pääsiäisen aikoihin tällaisen söpön pupuviirin. Tämä on muuten koristanut heidän huonettaan siitä lähtien. Tämä oli tosi helppo tehdä ja tämän voi tehdä ihan vain pääsiäiskoristeeksikin.

4. Pääsiäispussit lapsille

Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun kokosin lapsille pienet pääsiäispussit täynnä välipaloja, pientä tekemistä ja vähän suklaata. Näin vastaavan idean ensimmäistä kertaa Homevialauran blogissa ja minusta tämä on ihana tapa ilahduttaa lapsia pääsiäisenä. Kaiken herkun ei tarvitse olla suklaata. Omat lapseni pitävät valtavasti myös välipalasmoothieista ja patukoista. Viimeksi pussissa oli myös vesivärit, tällä kertaa jotain muuta. Jaan teille myös tämän vuoden pussien sisällön.

Toivottavasti saitte tästä jo vähän insipiraatiota tuleviin pyhiin. Lisää on vielä luvassa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit