Raskausviikko 27 (26+0 – 26+6)
2Beben koko: Salaatinkerä
Oireet: Ajoittainen närästys ja supistukset.
Himot: Kaikki mitä satun näkemään jossain.
Raskausviikko 27
Taas takana viikko, kun olen voinut todella hyvin. Mikä on ihanaa. Olen jaksanut tosi hyvin, supistukset eivät ole äityneet liian koviksi ja ovat helpottaneet pienellä levolla. Aika ihanaa. Oon onnellinen, että toistaiseksi ne huonot ja kivuliaat päivät ovat yksittäisiä päiviä ja muuten saan touhtuta ja tehdä aika normaalisti.
Samaan aikaan vauvan mahdollisuudet selvitä vatsan ulkopuolella, kasvavat koko ajan. Toki me toivotaan, että hän viihtyy siellä vatsan suojissa mahdollisimman pitkään, mutta onhan se huojentavaa tietää, että koko ajan ne selviytymismahdollisuudet kasvavat.
Samaan aikaan, kun raskaus etenee, myös oma olo tulee varmemmaksi. Toki mikään ei ole varmaa, ennen kuin vauva on sylissä, mutta en ajattele sitä. Mieluummin olen rento ja rauhallinen, kun mitään hätää ei ole. Nautin raskaudesta ja siitä, että en pelkää jatkuvasti supistuksia tai verenvuotoja.
Kohtu kasvaa vauvan mukana ja säännöllisesti tunnen sellaista kohdun venymiskipua. Tämä kipu on muuten sellainen, mistä kukaan ei ollut kertonut kertaakaan ennen raskauksia. Esikoista odottaessa nämä kyseiset vihlaisut säikäyttivät aluksi monet kerrat. Nyt kolmannella kerralla nämä ovat jo tuttuja. Mutta olisi ollut kiva tietää näistä silloin ekalla kerralla. Ne ovat onneksi tosi ajoittaisia ja pääasiassa sellaisia ettei niihin tarvitse edes kipulääkkeitä, pieniä vihlauksia ja jomotuksia.
Parina iltana on tuntunut siltä, että raavin itseäni enemmän kutinan vuoksi. En tosin ole sata prosenttisen varma siitä, onko tämä nyt sitä hepatogestoosi kutinaa vai atopiaoireitani, joita minulla on niitäkin ollut. Pitänee vissiin varata hepatogestoosi verikokeet ensi viikolle ja selvittää asia. Raskaushepatoosi puhkeaa tosi monesti viikon 30 tietämillä, joten on mahdollista, että kutinat ovat niitä. En varsinaisesti stressaa sitä. Olen edelleen hyvin sinut asian kanssa ja tiedän, että tilannetta aletaan tarkkailemaan heti, kun arvot nousevat. En myöskään voi itse vaikuttaa asiaan, joten turha sitä on murehtia. Olen saanut kuitenkin jo kaksi tervettä lasta hepatogestoosista huolimatta.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 26 (25+0 – 25+6)
Raskausviikko 25 (24+0 – 24+6)
Raskausviikko 24 (23+0 – 23+6)
Tarkoittaako toive sukupuolesta myös toiveita lapsen käytösmallista
Meidän päätös olla kertomatta vauvan sukupuolta muille, herättää tasaisesti eriäviä mielipiteitä ja ihmettelyä. On tullut kommenttia siitä, että nyt ei tiedetä minkä värinen body tai ilmapallot baby showereihin pitää ostaa. Sen lisäksi ollaan kuultu näitä iänikuisia homeisia saarnoja siitä, että sukupuolia on vain kaksi ja ne on ne mihin synnytään. Ja totta kai mies toivoo poikalasta ja nainen tyttölasta, onhan se nyt ihan luonnollista.
Meistä on kumpikin huomannut, että saadaan jopa vähän kiksejä näistä väittelyistä. Jo senkin vuoksi, että kenelläkään ei ole ollut vielä sellaista oikeasti järkevää perustelua sille, miksi sukupuolella olisi mitään väliä. Näihin body ja ilmapallokommentteihin ollaan todettu, että ei väreillä ole genitaaleja. Näissä on tullut myös monesti ilmi se, miten kysyjällä itsellään on halu tai tarve ostaa ”oikean väristä” materiaa vauvalle. Vaikka kyseessä on minun ja puolisoni vauva.
Lapsen sukupuoleen liittyvät odotukset
Itse koen tämän päätöksen tukevan niin omaa, kuin vauvankin kehorauhaa. Samoin uskon sen tukee myös vauvan kasvurauhaa. Todella monella on tiettyjä ennakkokäsityksiä ja odotuksia liittyen esimerkiksi tietyn sukupuolisten lasten käytökseen. Meidän yhteiskunnassa on myös kasvatettu lapsia sukupuolen mukaan, mikä on itselleni aika vieras ajatus. Tytöt mielletään rauhallisiksi hoivaajiksi ja pojat rasavilleiksi koheltajiksi. Kahden tyttölapsen äitinä ja seitsemän pojan isosiskona, voin todeta tämän olevan aivan puppua.
Me ollaan muun muassa leikitty minun veljieni kanssa sujuvasti barbeilla ja paperinukeilla yhdessä lukemattomat kerrat. Itseasiassa, pääasialliset yhteiset leikit olivat nimenomaan näitä. Leikittiin myös Robin Hoodia niin, että minä olin Robin Hood, enkä suinkaan neitä Marian. Ja voin sanoa, että veljeskatraastani löytyy jos jonkinlaista persoonaa ihan laidasta laitaan. Eivät kaikki ole siitä samasta maskuliinisesta muotista.
Omista tyttölapsistani taas toinen on hyvin rauhallinen ja harkitseva, mitkä ovat enemmän sellaisia tyttöihin rinnastettuja piirteitä. Kun taas toinen on sellainen päätön koheltaja, kuten poikien ajatellaan olevan. Toisen lempivärejä ovat pinkki ja lila, toisen musta ja sininen. Heitä kiinnostavat niin supersankarit, pokemonit, monsterit, kuin prinsessatkin, ihan tasapuolisesti.
En halua asettaa yhdellekään lapselleni ennakko-odotuksia liittyen sukupuoleen. Haluan tarjota heille mahdollisimman tasavertaisen kasvualustan heidän sukupuolestaan riippumatta, sekä mahdollisuudet ilmaista itseään juuri niin kuin haluavat.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän pitää puolisoni kanssa vanhempina myös puuttua muiden lasten lähellä olevien ihmisten odotuksiin ja oletuksiin. Monet elävät vielä siinä toksisessa kuplassa, jossa pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä, jolloin se kupla pitää puhkaista näiltä ihmisiltä. Siihen liittyy vahvasti myös nämä ”oikean väriset” bodyt ja ilmapallot. Myöhemmin se tarkoittaa paljon enemmän, mutta tästä se lähtee.
Meillä kävi itseasiassa puhtaasti vahingossa niin, että vauvan nimi tulee olemaan sukupuolineutraali. Katsottiin kyllä kaikenlaisia nimiä, mutta tämä kyseinen nimi nousi lopulta molempien lemppariksi. Välissä oli myös pieni kriisi, joka laukesi sillä, että aloin mielessäni ajattelemaan vauvaa kyseisellä nimellä. Vaikka emme etsimällä etsineet sukupuolineutraalia nimeä, niin olen itseasiassa ihan tyytyväinen, että näin kävi.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Millaisia vaatteita kesävauva tarvitsee ja kuinka paljon?