Äitiys on ihmissuhde
0Tänä äitienpäivänä itselläni on olleet tunteet melkoisen pinnassa. Tästä on ehkä enemmän syyttäminen raskaushormoneja, kuin esimerkiksi Suomen karvasta Euroviisu tappiota. Tuntuu, että olen ollut vähän koko ajan kyynel silmäkulmassa.
Aloin viikonloppuna vähän yllättäen miettiä omaa äitiyttäni ja sitä, mikä se minun punainen lanka vanhemmuudessa lopulta on. Toki, tavoitteena on kasvattaa hyviä ja pärjääviä ihmisiä ja pitää huolta niistä lasten perustarpeista. Mutta sen lisäksi. Mikä on se minun oma kulmakiveni vanhemmuudessa.
Lapsi ei ole velvollinen rakastamaan
Yksi isoimpia oivalluksia vanhemmuudessa on ollut se, että lapseni eivät ole velvollisia rakastamaan minua. He eivät ole minulle minkäänlaista velkaa siitä, että olen halunnut heidät. En voi koskaan käyttää heille korttia ”minä olen teidät synnyttänyt ja kasvattanut”, koska se ei velvoita lapsia mihinkään. Niin surullista kuin se on. Minulla ei ole mitään taikakeinoa, jolla voisin sitoa heidät itseeni ikuisiksi ajoiksi. He ovat aikanaan täysin vapaita tekemään omat päätöksensä ja yksi niistä päätöksistä voi esimerkiksi olla se etteivät he koskaan halua nähdä minua. Ja minulla ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä se.
Toki, toivon jotain ihan muuta.
Kun mietin tulevaisuuttani ja perhettäni, niin mielessäni lapseni kokoontuvat edelleen isoina luokseni. Me teemme asioita yhdessä. Minä leivon ja kokkaan edelleen koko köörille, koska nautin siitä. Lapset lojuvat sohvalla ja kertovat kuulumisistaan. Me syödään yhdessä. Aikanaan porukka kasvaa mahdollisesti kumppaneilla ja ehkä niillä lapsenlapsillakin. Mutta joka tapauksessa, unelmissani lapset palaavat luokseni yhä uudelleen ja uudelleen ja tekevät asioita kanssani, koska nauttivat siitä. Eivät pakosta.
Äitiys on ihmissuhde
Tämän vuoksi koen, että minulle kaikkein tärkeintä vahnhemmuudessa on luoda hyvä ja vakaa ihmissuhde kaikkiin lapsiini. Se, että olen heidän äitinsä, ei kerro siitä ihmissuhteesta lopulta ihan hirveästi. Äitiys ei ole automaattisesti ihmissuhde, siitä pitää luoda ja rakentaa sellainen. Sitä pitää myös huoltaa, jotta se pysyy hyvänä. Jokaisen lapsen kanssa tämä suhde on erilainen ja jokaisen lapsen kanssa se pitää rakentaa.
Se miten suoriudut äitiydestä, painaa pidemmän päälle vaakakupissa hyvin vähän. Eivät lapset muista myöhemmin sitä, miten sait suoritettua kaikki viikottaiset tehtävälistat.
Tämän vuoksi minä jatkan panostamista näihin elämäni tärkeimpiin ihmissuhteisiin. Vaalin niitä ja lujitan niitä. Olen lapsilleni se turvallinen, läsnäoleva äiti. En siloittele elämää heille valmiiksi. Annan heidän tehdä omia virheitä, mutta seison aina heidän takanaan valmiina puhumaan, tukemaan ja lohduttamaan. Iloitsen heidän onnistumisistaan ja unelmoin heidän kanssaan. Olen aina heidän puolellaan. Ja samalla toivon, että nämä ihmissuhteet kestävät ikuisesti.
Tämä olikin muuten sitten viimeinen äitienpäivä kahden äitinä. Ensi vuonna eri meininki.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 30 (29+0 – 29+6)
Beben koko: Keräkaali
Oireet: Supistukset, selkäkivut, lievä väsymys, närästys, ehkä kutina.
Himot: Lähes kaikki ruoka josta näen mainoksen tai kuvan, alkaa tehdä heti mieli.
Raskausviikko 30
Voiko nyt sanoa jo, että olen viimeisillään raskaana? Itsestäni alkaa oikeasti pikkuhiljaa tuntua viimeisillään raskaana olevalta. Selällään nukkuminen ei onnistu enää. Nousen makuultaan aina kyljen kautta. Herään yöllä siihen, kun pitää kääntää kylkeä. Iltaisin jomottaa selkää. Ja kaikkein aktiivisimpien päivien jälkeen supistelee kyllä merkittävästi. Tästä kaikesta huolimatta, tämä on kuitenkin ollut kaikkein helpoin raskauteni. Toivon todella, että synnytys jatkaa samassa linjassa tämän kanssa. Ja siis, jaksoinhan minä jorata ihan sujuvasti Antti Tuiskun Mayhemissakin tämän raskausviikon alussa. Tuntuihan se jaloissa ja alaselässä, mutta hyvin meni. Enkä ollut edes ainoa raskaana oleva kyseisellä keikalla.
Olen nukkunut nyt todella hyvin. Nukahdan illalla hyvissä ajoin ja herään noin 1 – 2 kertaa yössä pissalle. Joskus se yksi kerta on ihan aamun tunneilla, joten olen ennen sitä saanut hyvän määrän unta varastoon. Kyljen kääntäminen on vaivalloista ja herään yleensä siihen, mutta saan nopeasti unen päästä kiinni. Sen puolesta olen kyllä todella tyytyväinen nukuttuihin öihin. Tulevaisuudessa valvomista riittää, joten tuntuu hyvältä, että saan nukuttua.
Viimeinen kymppi
Raskausviikko 30 tarkoittaa sitä, että raskauden viimeiset 10 viikkoa ovat lähteneet käyntiin. Tosin, omalla kohdallani veikkaan, että puhutaan ennemmin 7-9 viikosta. Toivon todennäköisesti käynnistystä tai sektiota tilanteesta riippuen, joten se nappaa hyvin todennäköisesti ainakin sen yhden viikon odotusajasta pois. Eli ei mene kauaa, niin saadaan meidän vauva viimein syliin. Tämä tuntuu ihan uskomattomattomalta, että ollaan nyt tässä pisteessä. Varsinkin, kun mietin jo muutamia kertoja, että jääkö minun lapsilukuni kenties kahteen minusta riippumattomista syistä. Onneksi näin ei ollut.
Vaikuttaisi vahvasti siltä, että vauva majailee, kuten on toivottukin, pää alas päin kohdussa. Mikä on helpotus. Nyt vain toivotaan, että hän ei päätä tehdä mitään hullua kuperkeikkaa toisin päin, vaan pysyttelee siellä synnytykselle edullisessa asennossa. Raskausapin mukaan hän on noin 40 senttiä pitkä ja painaisi suurin piirtein 1400 g. Eli painoa pitäisi kerätä vielä puolet lisää ennen h-hetkeä. Tässä on onneksi vielä hyvin aikaa.
Tuntuu muuten uskomattomalta, että olen dokumentoinut tätä raskautta ihan alusta asti. Ensimmäinen raskausviikkopostaus taisi olla niinkin varhainen, kuin viikko 5. Nyt tässä ollaan 25 viikkoa myöhemmin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 29 (28+0 – 28+6)
Raskausviikko 28 (27+0 – 27+6)
Raskausviikko 27 (26+0 – 26+6)