Olen kirjoittanut tätä nykyistä blogia pian kahdeksan vuotta ja olen nauttinut siitä suunnattomasti. Pikkulapsi vuosina, sen kaiken säätämisen ja arjen lisäksi minulla on ollut jotain täysin omaa. Jotain, joka on vienyt ajatuksia pois siitä kaikesta muusta. Jotain, jossa olen saanut olla luova ja tehdä sitä, mikä tuntuu minusta hyvältä. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja tuntuu, että blogissa saan ilmaistua itseäni paremmin, kuin missään muussa kanavassa. Saan kirjoittaa ajatukseni auki ja lisätä kuvia ilman rajoituksia.

Olen pääasiassa miettinyt etten ihan heti keksi syytä, miksi lopettaisin bloggaamisen.

Kun meinasin lopettaa

Kerran olen kuitenkin harkinnut ihan tosissani blogin lopettamista. Siitä on jo jokunen vuosi aikaa. Kyseinen ajanjakso oli aivan äärimmäisen kuormittavaa aikaa, mikä näkyi omassa ulkoisessakin olemuksessa. Minulla ei ole varmaan ikinä ollut niin tummia silmänalusia kuin tuona aikana.

Jouduin digitaalisen vainoamisen uhriksi. Vainoaminenhan on suomessa kriminalisoitu teko. Myös digitaalinen vainoaminen. Digitaalista vainoamista on muun muassa:

• Toistuvat, häiritsevät viestit ja puhelut eri sovellusten kautta.
• Sosiaalisenmedian seuraaminen oikeudetta.
• Älylaitteiden käyttäminen tiedon hankkimiseksi
• Mustamaalaaminen verkkoyhteisössä tai sosiaalisessa mediassa.

Tässä on itseasiassa vain muutama esimerkki siitä, mitä digitaalinen vainoaminen on. Tätä minä sain osakseni. Tähän itseasiassa liittyi myös perättömiä lastensuojelu- ja rikosilmoituksia vainoajien osalta. Nimenomaan vainoajien, tiedän nykyään, että minua vainosi ryhmä ihmisiä, ei vain yksi tyyppi.

Digitaalinen vainoaminen on myös aivan hirveää henkistä väkivaltaa. Siihen aikaan pelkäsin omassa kodissani. Ja tämä on jättänyt itseeni hyvin vahvan jäljen. Pelkään edelleen sitä, että vainoaminen alkaisi jossain kohtaan uudestaan. Pelkäsin silloin edes avata blogiani. Tuntui, että kaikki varotoimet joita tein, eivät olleet riittäviä. Silloin ainoalta järkevältä vaihtoehdolta tuntui laittaa pillit pussiin.

Mutta jo silloin päässäni kyti hyvin vahvana ajatus siitä, että jos nyt lopetan, annan vainoajilleni juuri sen, mitä he haluavat. He haluavat minun lopettavan. Tämä ajatus sai minut jatkamaan sitkeästi.

Miksi en tehnyt rikosilmoitusta

Halusin tehdä rikosilmoituksen. Halusin sillä saada tämän kaiken loppumaan. Olin itseasiassa silloin yhteydessä rikosuhripäivystykseen. Mutta loppujen lopuksi, minulla oli hyvin vähän voimavaroja lähteä silloin taistelemaan tämän asian vuoksi. Olin ottanut talteen kyllä kaikki todisteet, mitä vainoamisesta oli, mutta koin silti, että sitä oli liian vähän. Poliisi ei tehnyt asiaa yhtään sen helpommaksi omalla asenteellaan. Joten rikosilmoituksen tekeminen jäi silloin.

Jos tilanne toistuisi tänä päivänä, en miettisi hetkeäkään ilmoituksen tekemistä. Vainoaminen on rikos, eikä sitä pidä kenenkään kestään. Tämän takia minua treggeröi valtavasti ihmisten mielipiteet siitä, että kun on valinnut itselleen julkisen työn ja aseman, niin sen huonot puolet pitää vain kestää. Ei todellakaan pidä. Sosiaalisella medialla itsensä elättävien ei todellakaan tarvitse olla mikään kansan likakaivo.

Yksi asia, josta olen aivan äärimmäisen ylpeä on se, että en lopettanut blogia tai somen tekemistä. Sain pidettyä kiinni minulle äärimmäisen tärkeästä asiasta ja näytettyä ettei minua tuosta noin vaan nujerreta. Sen jälkeen kanavani ovat kasvaneet entisestään. Niiden pariin on löytänyt valtava määrä ihmisiä, jotka saavat inspiraatiota ja vertaistukea minun tekemisestäni. Ja nämä ihmiset ovat myös kertoneet sen.

Laitan tähän loppuun muutaman palautteen, jonka sain, kun kysyin Instagramissa miksi minua seurataan.

”Pluskokoisten muotia. Sunlaisia vaikuttajia ei ole nimittäin liikaa.”

”Koska oot inspiroiva ja ihana ihmistyyppi, sekä esteettisesti kauniit kuvat, julkaisut löytyy sekä vakavaa, että ”hömppä” aihetta hienosti avattuna ja kirjoitettuna.”

”Koska arvot tuntuvat kohtaavan ja jaat hyvin tietoa.”

”Oot aito ja tuot rehellisiä mielipiteitä kaikesta, sulla ei ole mitään somekulissia, arvostan.”

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Mitä virheitä tein, kun aloitin bloggaamisen

Kun aloitin bloggaamisen

Some ei ole koko totuus

Miten Menesty lempeästi ohjelma on lähtenyt sujumaan?

Minut voi blokata

Kun saatiin tietää tästä kolmannesta raskaudesta puolisoni kanssa, ajateltiin heti, että totta kai me otetaan Kelan tarjoama äitiyspakkaus. Oltiin sitä mieltä varmaan jonnekin raskauden puoliväliin asti. Sitten minä aloin pohtimaan asiaa uudestaan. Minua fiksummat odottajat kertoivat, että eivät ota kyseistä pakkausta sen ongelmallisuuden vuoksi.

”Minkä ihmeen ongelmallisuuden”, mietin minäkin, kunnes perehdyin asiaan. Äitiyspakkauksen tuottaminen tuottaa tänne Suomeen järkyttävän määrän materiaa, jonka käyttöikä jää todella lyhyeksi, sillä harvat kirpparit ottavat äitiyspakkauksen tuotteita myyntiin. Niiden arvo käytön jälkeen on 0 €. Mikä on todella hurjaa, koska äitiyspakkauksen vaatteet eivät edes kulu käytössä.

Tämä johti siihen, että syynäsin äitiyspakkauksen sisältöä netissä tunti tolkulla ja mietin, tulisiko kaikki tuotteet edes meille käyttöön. Lopulta päädyttiin ottamaan äitiysavustus rahallisena korvauksena, jo senkin vuoksi ettei kaikki pakkauksen tuotteet olisi tulleet todennäköisesti käyttöön.

Vaakakupissa painoi myös se, että minusta on isompien vauvavuosien jälkeen tullut entistä kovempi kirppistelijä ja uskoin saavani hyödynnettyä tuon 170 € äitiysavustuksen myös kirppareilla.

Mitä sain ostettua 170 €:lla

Tähän väliin pieni disclaimer. Minulla kävi tässä ihan mieletön tuuri. Mutta on myös hyvä muistaa, että kaikki kirppisostaminen on pohjimmiltaan sitä hyvää tuuria.

Minun onnenkantamoiseni oli se, että Homevialauran Laura oli hankkiutumassa eroon omista vauvantarvikkeistaan juuri sopivasti. Tehtiin Lauran kanssa kaupat melko isosta satsista vauvantarvikkeita ja saatiin hankittua kerralla monta juttua käytettynä meidän vauvalle. Kuten sanottu, mieletön tuuri. Minun ei tarvinnut metsästää kaikkea yksitellen eri kirppiksiltä, mikä säästi aikaa ja vaivaa. Ja kaikki oli tarpeellista, sekä hyvässä kunnossa. Plussaa itseä miellyttävästä värimaailmasta.

Mitä saatiin:

• Stokke steps Newborn set (tuoli meillä oli jo)
• Sitteri
• Amme
• Pyyhkeitä
• Lakanat
• Kapalopusseja
• Leluja
• Tuttipulloja
• Tuttinauhoja
• Harsoja
• Täkin
• Pehmusteen pinnasänkyyn

Kaiken tämän hinta oli ihan muutaman euron päälle tuo 170 €. Eli en voi muuta kuin todeta, että meni täsmällisesti tuo äitiysavustus sellaisiin juttuihin, mitä tarvittiin. Ja varmaa on, että tästä ei jää mikään käyttämättä.

Olen lopulta ihan äärimmäisen tyytyväinen ratkaisuun, että otettiin tämä äitiysavustus rahana. Itseasiassa ollaan kumpikin. Vaatteita meillä on jo enemmän ja vähemmän. Hyödyttiin tästä huomattavasti enemmän, kun saatiin käyttää tämä ylimääräinen raha tarpeellisiin tavaroihin. Sen sijaan, että oltaisiin haalittu kotiin kamaa, josta osa olisi jäänyt käyttämättä.

Lisäksi, saan ihan valtavaa mielihyvää siitä, miten paljon olen nyt löytänyt meidän perheelle sopivaa tavaraa käytettynä. Meillä tulee näillä näkymin ainoastaan vaunukoppa ja muutamia vaatteita uutena. Kaikki muu on second handia tai lainattua. Mihin olen ihan äärimmäisen tyytyväinen. Vaikka tämä ei ollut edes mikään reunaehto tavaroiden hankkimisessa. Olin valmis ostamaan asioita uutena, mutta olen paljon tyytyväisempi nykyiseen tilanteeseen.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Meidän viikonloppu

Meidän kodin sisustussuunnitelmat

Tarkoittaako toive sukupuolesta myös toiveita lapsen käytösmallista

Millaisia vaatteita kesävauva tarvitsee ja kuinka paljon

Vauvan sukupuoli