Raskausviikko 31 (30+0 -30+6)
4Beben koko: Tammenterhokurpitsa
Oireet: Närästys ja lisääntynyt kutina
Himot: Ruisleipä
Raskausviikko 31
Meillä oli tämän viikon alkuun heti neuvola. Mitään muuta kovin ihmeellistä neuvolassa ei ollut, mutta hemoglobiinini oli humpsahtanut alle satasen. Yritetään nyt boostata rauta-arvojani, jos ne nousisivat yhtään. Menen myös verikokeisiin tarkistamaan ferritiinin. Jos se on kovin matala pitää kuulemma miettiä rautainfuusiota. Tiedän, että infuusiota ei anneta kovin herkästi julkisella puolella ja oma ferritiinini on ollut aina riittävä. Lisäksi oma kroppani on ilmeisesti tottunut menemään vähän vajaalla, enkä varsinaisesti edes huomaa matalia arvoja. Näin ollen olen hiukan skeptinen sen suhteen, että saisin mitään lisärautaa.
Vauva tuntuu myös kääntyneen pää alaspäin, mikä on huojentavaa. Olen nimittäin ilmoittanut, että edellisten synnytysten jälkeen en lähde edes yrittämään alateitse perätilassa olevaa vauvaa.
Yö tarkkailussa
Tällä viikolla minulle sattui myös tapaturma, jonka vuoksi jouduin yöksi tarkkailuun sairaalaan. Kompastuin ja kaaduin kutakuinkin suoraan mahalleni. Huojentavaa toki oli, että ainakaan heti kaatumisen jälkeen ainoa paikka, johon sattui oli polvi. Mutta tunsin myös jonkinlaista kipua vatsan seudulla. Tapaturman jälkeen riensin kotiin. Onneksi tämä sattui aika lähellä kotia. Kotona yritin rauhoittua ja soittelin sekä neuvolaan, että Naistenklinikalle. Olin tietysti säikähtänyt, vaikka tiesin, että vauva on yllättävän hyvässä suojassa kohdussa. Sain ohjeeksi tulla näytille Naistenklinikan päivystykseen.
Matkalla ehdin rauhoittua jo vähän. Viimeistään rauhoitun siinä vaiheessa, kun kuulin vauvan vahvat sydänäänet monitorista. Vauvasta otettiin tunnin sydänkäyrä, jonka aikana laskin viimein rauhassa liikkeitä. Kun asetuin siihen sairaalan sänkyyn rauhassa käyrälle, niin pikku hiljaa niitä liikkeitä alkoi tulemaan. Pääsin laskuissa kymppiin hyvin nopeasti. Käyrien jälkeen pääsin lääkärin tarkastukseen, joka teki sisätutkimuksen ja ultran. Kaikki oli muuten hyvin, mutta vatsaani jomotteli hieman sillä tavalla vähän menkkamaisesti. Niinpä lääkäri teki päätöksen ottaa minut yöksi osastolle tarkkailuun.
Yö osastolla ei varsinaisesti haitannut, koska siellä minulla olisi hoitajia napin painalluksen päässä, jos jotain oireita tulisi tai kaatuminen olisi provosoinut synnytyksen käynnistymistä ennen aikaisesti. Minulta otettiin osastolla myös labrakokeita, muun muassa maksa-arvot ja ferritiini muiden labrojen ohella.
Aamulla oma olo oli normaali ja vauvan sydänkäyrä oli hyvä. Labrojen myötä minulle diagnosoitiin anemia, sillä matalan hemoglobiinin lisäksi ferritiinini oli neljä. Jos se ei yhtään nousisi, niin edessä olisi rautainfuusio. Anemian jatkosuunnitelman kanssa pääsin kuitenkin kotiin lounaan jälkeen.
Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että tapaturmasta selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja yhden yön reissulla. Tämän jälkeen oma vointi on ollut hyvä ja normaali.
Tapaturmaa lukuunottamatta olen voinut tälläkin viikolla hyvin. Anemia ei käynyt edes omassa mielessä. Kroppani on vissiin tottunut käymään vajaalla raudalla, joten en ole edes huomannut vajausta. Olen pannut merkille, että olen ollut todella kalpea. Mutta olen laittanut sen pitkän talven piikkiin. Nyt yritän syödä rautaa ja parin viikon päästä katsotaan mitä se on tehnyt rauta-arvoilleni.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 30 (29+0 – 29+6)
Raskausviikko 29 (28+0 – 28+6)
Raskausviikko 28 (27+0 – 27+6)
Keväinen helatorstai ja Play cafe leikkipuistokahvila
Meillä oli todella ihana, aktiivinen helatorstai. Saatiin olla vapaalla koko perheen voimin, mikä on aina yhtä ihanaa. Meidän perhedynamiikasta on muodostunut todella toimiva ja odotan aina yhteisiä vapaita. Nyt en millään malta odottaa tulevaa kesälomaa ja sitä, mitä kaikkea keksitään porukalla.
Tähänkin vapaapäivään mahtui ihan perus arkijuttuja, kuten pyykkitupa, silittämistä ja ruuanlaittoa, mikä on täysin normaalia. Ehdittiin myös tehdä niitä kivoja juttuja yhdessä. Ensin meillä oli rauhallinen aamu. Samalla kun puoliso hoito pyykkitupaa, hän piti silmällä pieniä pyöräilijöitä, jotka rullasivat ympäri meidän kotitalon pihaa. Sillä välin minä tein ruuan.
Play cafe
Ruuan jälkeen otettiin nokka kohti keskustaa ja Brahen leikkipuistoa. Olin bongannut, että puistokahvila Play cafe on on helatorstaina Brahen leikkipuistossa. Jos Play cafe ei ole sinulle entuudestaan tuttu, niin kyseessä on pääkaupunkiseudun leikkipuistoja kiertävä leikkipuistokahvila. Alkuviikosta Instgramiin tulee tieto siitä, missä puistoissa kahvila pysähtyy kyseisellä viikolla. Rakastan kyseistä konseptia. Kahvila leikkipuistossa tekee puistoreissusta astetta paremman.
Play cafen mukana kulkee myös kiva kepparirata, jota meidänkin lapset kokeilivat. Kepparit alkavat olla kovassa nosteessa meidän perheessä ja voi olla, että loppuvuoden juhlakauden aikaan, meidänkin kotiin muuttaa keppihevosia.
Meillä on toki usein eväät mukana leikkipuistoreissulla, mutta tämä säästää eväiden suunnittelun ja kantamisen vaivan. Ja ihan oikeasti, onhan se leikkipuistossa nököttäminen huomattavasti mukavampaa kuuman kahvin kaverina.
Me ollaan oltu Play cafen omistajan Iidan kanssa sometuttuja jo pari vuotta ja vaihdettu viestejä sen aikana useampia. Nyt tavattiin ekaa kertaa kasvotusten ja turistiin hetki. Iida on kyllä ihana ihminen ja toivon todella, että saadaan nauttia hänen korvapuusteistaan vielä monet kerrat leikkipuistoissa.
Meidän taktiikka oli syödä hyvin kotona ja nauttia sitten leikkipuistossa lähinnä ne pullakahvit. Ja todettiin siinä puolison kanssa, että on aika mukavaa vain istua rauhassa ja katsoa kuinka lapset mennä viipottaa puiston päästä päähän. Ei mene kauaakaan, kun me ei voida vain istuskella leikkipuistossa ja katsoa lasten leikkiä. Näiden isompien lasten kanssa me akuiset ollaan lähinnä vain tiellä, joten parempi vain pysyä siellä näkö ja kuuloyhteyden päässä.
Iltapäivä meni näppärästi puistossa. Lapset saivat touhuta ja purkaa energiaa. Me aikuiset nautittiin keväisestä säästä. Kotona lapset halusivat käyttää kotityöllä tienatun ruutuajan pelaamiseen puolisoni kanssa. Minkä jälkeen oli oikeastaan aika mennä nukkumaan. Mentiin koko perhe aika hyvissä ajoin nukkumaan, sillä touhukas päivä otti kyllä veronsa.
Kuten sanottu, nautin ihan valtavasti meidän yhteisistä päivistä. Olen aina nauttinut perhearjesta ja nyt se korostuu entisestään, kun asiat ovat muutenkin niin hyvin. En oikeasti malta odottaa meidän kesälomaa. Sunnuntaina on taas tiedossa kivaa tekemistä, kun mennään porukalla Linnanmäelle ja napataan vielä bonusisovanhemmatkin mukaan.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit