Miltä vauvakuume tuntuu?
2Sain Instagramissa postaustoiveen. Vapaaehtoisesti lapseton seuraajani kysyi minulta, miltä vauvakuume tuntuu, kun hän ei ole ikinä kokenut sellaista. Minä pystyn vastaamaan toki vain omasta puolestani, miten minä olen kokenut vauvakuumeen. Mutta aihe oli joka tapauksessa sellainen, johon halusin yrittää vastata.
Olen kertonut avoimesti olevani krooninen vauvakuumeilija. Se on alkanut ihan lapsena, eikä loppua näy. Todennäköisesti, kun oma ikä tulee vastaan, alan odottamaan niitä lapsenlapsia, vaikka niihin meneekin vielä monta vuotta.
Kaksi puolta
Ajattelen, että näissä kokemissani tuntemuksissa on kaksi puolta. On se puoli, joka innostuu nimenomaan vauvoista. Sydämeni sykkii aina niille pienille ihmisenaluille, jotka ähisee ja ääntelee sillä tavalla, kuin vauva voi vaan äännellä.
Ja sitten on se puoli, joka on aina halunnut olla äiti lapsille. Tämä puoli ei halua olla loputtomasti synnytyskoneena ja tiedostaa myös sen, että vauva-aika on äärimmäisen lyhyt aika.
Suurin unelma
Olen aina tiennyt haluavani olla äiti. Ja se on ollut aina se kaikkein suurin unelma. Samaan aikaan tiesin, että haluan ison perheen. Tässä asiassa olemme kaikki tosi erilaisia ja mielestäni se on enemmän kuin okei. Ei kaikkien tarvitse haluta olla äitejä tai isiä.
Leikin lapsena jo äiti leikkejä. Halusin lapsen heti kun täytyin 18-vuotta, mutta elämä ei mennyt niin kuin olin suunnitellut. Sain esikoisen 26-vuotiaana. Nuo vuodet olivat elämäni kipeintä aikaa. Mietin silloin paljon sitä, mitä jos en saisikaan edes sitä yhtä lasta. Elämästä tulisi silloin hyvin erilaista, kuin olin ajatellut.
Tasiasin välein mietin, että ei elämä ole hullumpaa aikuisena ilman lapsia. Sen kääntöpuolena tuli sydäntä repivä suru siitä, jos se kaikkein suurin unelmani ei toteutuisikaan.
Parhaimmillaan vauvakuume on tuntunut sellaiselta ihanalta läkähdykseltä sydämessä, kun näkee pienen ihmisen tai soman vauvanvaatteen. Suurimmillaan se on ollut juuri sellaista repivää, fyysystiä kipua, jollaista en ole voinut edes kuvitella tuntevani. Joinain hetkinä se on ollut aivan hullua, biologiasta kumpuavaa tarvetta. Tätä olen kokenut silloin, kun olen pitänyt sylissäni kolmen päivän ikäistä vastasyntynyttä. Kuten sanoin, hullua.
Viimeinen vauva
Meidän lapsiluku ei ole vielä täynnä. Taaperon ei pitäisi olla viimeinen vauva. Suoraan sanottuna pelkään hieman sitä tulevaa luopumista ja käsittelyprosessia, jonka viimeinen raskaus tuo mukanaan. En ole ainakaan vielä yhtään valmis siihen. Tällä hetkellä pääkoppani pitää kynsin hampain kiinni siitä ajatuksesta, että tämä ei ole viimeinen kerta.
Tämä mielessä olen muuten yrittänyt nauttia täysin siemauksin taaperon vauvavuodesta ja pikkulapsiajasta, jos kävisikin niin, että se jää viimeiseksi. Koska elämöästä ei koskaan tiedä.
Uskon, että tämä krooninen vauvakuume tulee olemaan aina osa minua. Vauvoilla on aina erityinen paikka sydämessäni ja mielessäni. Mutta uskon tämän muuttuvan ajan kanssa ja sen myötä, kun oma hedelmällisyyteni tulee päätepisteeseensä. (Voisin muuten kirjoittaa tästä aiheesta ihan oman postauksensa.) Haluaisin uskoa, että se ”haluan vauvan”-osa minusta kehittyy sellaiseen ”vauvat on ihania” vaiheeseen, mutta tämän aika näyttää.
Jos summaisin tämän ”miltä vauvakuume tuntuu”, niin itselläni se on tuntunut eri tavoilla ihan fyysisesti. Sen lisäksi koen sen olevan jotain sellaista, joka on ollut aina minussa. Kuten sanoin, minun sydämessäni on aina erityinen paikka vauvoille. Mietin paljon raskautta ja mietin paljon vauvoja. Pysyn ikuisesti vauvakuumeilijana.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Miten ollaan lisätty kasvisruokien määrää meidän perheessä
Kaksi kuvaa, sama paikka, aivan eri tilanne
Asioita, joista pidän itsessäni
Miten ollaan lisätty kasvisruokien määrää meidän perheessä
Mietin tässä eilen suihkussa, että ollaan syöty nyt viimeiset viisi päivää pelkkää kasvisruokaa, niin ettei sitä ole oikeastaan edes tajunnut. Vielä kuusi vuotta sitten tällainen tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta. Silloin meillä syötiin pääasiassa punaista lihaa. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että Aika paljon on siis ehtinyt vettä virtaamaan Vantaanjoessa.
Silloin, kun syötiin pelkästään lihaa ja kasvisruokavaihtoehtojen valitseminen tuntui jopa vatenmieliseltä ajatukselta, tämä tilanne tuntui oikeasti mahdottomalta. Silloin kaikki kasvisruoka puhe tuntui äärimmäisen painostavalta ja ahdistavalta. Mietin monta kertaa; ”Onko pakko? Kasvisruoka on aina ollut tosi pahaa ja luontaan työntävää. Ja nyt joka paikassa tuputetaan sitä.”
Syitä lisätä kasvisruokaa
Miksi sitten koin kasvisruoan lisäämisen tärkeäksi? Siihen on olemassa kaksi syytä. Ensinnäkin terveys. Tutkimusten mukaan jo osittainen kasvissyönti vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Ja koska henkilökohtainen ja perheeni terveys kiinnostelee, koin tämän tärkeäksi tavaksi edistää terveyttä.
Toinen syy on ympäristö. Lihan syöminen on monella tavalla äärimmäisen haitallista ympäristölle ja tämä ajaa minua jopa enemmän, kuin terveyspuoli. Terveys tuntuu bonukselta.
Miten lisättiin kasvisruokien määrää
Lopulta tämän hetkiseen pisteeseen on päästy lopulta aika helposti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Ihan ensimmäiseksi tarvittiin ymmärrystä kasvisruuasta. Tämän päivän, kaikkien saatavilla oleva kasvisruoka ei ole sitä koulun ylikypsää, lötköä kasvispihviä. Sitten piti oppia reseptejä ja maistella vaihtoehtoja. Kerron seuraavaksi miten edettiin.
Kun sanoin, että kasvisruokien lisääminen lähti pikku hiljaa, niin todella tarkoitan sitä. Se ihan ensimmäinen askel oli alkaa suosia valkoista lihaa punaisen lihan sijaan. Ajattelin sen olevan terveellisempi vaihtoehto jatkuvan punaisen lihan syömisen sijaan.
Sen jälkeen tavoite oli yksi kasvisateria viikossa, koska jostain oli aloitettava. Tähän mennessä oli itse kokeillut jonkin verran kasvisruokia muualla. Olin tutustunut muun muassa falafeleihin ja todennut ettei kaikki kasvisruoka ole pahaa. Tämä tarjosi jo mahdollisuuden kokeilla erilaisia reseptejä viikoittain ja kasvattaa sitä kasvisruokien reseptipankkia.
En pitänyt tästä mitään meteliä. Lisäsin vain kasvisruuan viikottaiseen menuun. Tämä on tapahtunut silloin, kun olen ollut sinkkuäiti, jolloin minun ei ole tarvinut neuvotella tästä kenenkään kanssa.
Ensimmäiset kasvisruokareseptit joista tuli vakkariruokia olivat kasvissosekeitto ja kesäkurpitsapasta. Nämä olivat sellaisia tosi helppoja, herkullisia, matalan kynnyksen kasvisruokia, jotka upposivat kaikille. Tästä reseptipankki kasvoi pikku hiljaa.
Ja sen reseptipankin kasvun myötä, niitä kasvisruokia tuli kokattua yhä enemmän ja enemmän. Sen myötä aloin kokeilemaan kasvisruokia vapaammin myös ravintoloissa. Yksi asia johti toiseen. Viimeisin muutos ruokavaliossa oli se, että jätettiin leivänpäälliskinkut ja leikkeleet kokonaan pois. Todettiin, että leivän päälle voi laittaa niin paljon muutakin, kuin leikkeleitä, joten sama ne on jättää ostamatta.
Olen tavattoman tyytyväinen siihen, että avasin mieltäni ja makutottumuksiani. Vaikka tämä vaati aluksi opettelua, nykyään tuntuu siltä, että ei ole varsinaisesti tarvinnut luopua mistään. Ollaan vaan saatu lisää kaikkea ihanaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kesäkeitto, joka muutti käsitykseni kesäkeitosta
Meidän perheen viikon arkiruuat