Viikonlopun kuulumisia ja ajatuksia meidän uudesta arjesta
0Postauksessa näkyy saatuja tuotteta.*
Näin juuri ennen viikonloppua, hieman meidän viime viikonlopun kuulumisia ja muutama ajatus meidän nykyisestä arjesta. Lapset ovat tästä syksystä asti vaihtaneet kotia sillä aika perinteisellä viikko/viikko jaolla. He tulevat meille joka toinen perjantai, joten voidaan aloittaa silloin viikonlopun vietto yhdessä.
Valkoinen neule saatu Nansolta.*
Viikonlopun puuhia
Tähän viikonloppuun kuului yhdessä touhuamista, leipomista, kauppareissu, jolloin lapset saivat käyttää viikkorahojaan, sekä ulkoilua yhdessä. Lauantai on meillä lähes aina lepopäivä. Silloin öllötellään ja palaudutaan viikosta. Tämä on muotoutunut meille lasten tarpeesta. Varsinkin koulu tuntuu verottavan lapsen vointia, joten lauantaina kerätään niitä takaisin. Toki poikkeuksiakin on ja viikonloppu on lauantaita myöten täynnä tekemistä. Mutta ei tällä kertaa.
Lauantaille meillä oli tosin sovittuna leffailta herkkuineen. Meillä oli karkkia ja popkornia, jotka odottivat iltaa. Telkkarista tuli silloin Vinski ja näkymättömyyspulveri. Oltiin itseasiassa saatu tämä kyseinen leffavinkki meidän eskariopelta. Minä tosin näin leffan lopulta vasta puolesta välistä, koska olin imettämässä vauvaa, jolla oli viikonloppuna sopivasti tiheän imun kausi.
Sunnuntai olikin sitten aktiivisempi päivä. Aamusta isot lapset lähtivät puolison kanssa kauppaan hakemaan leivontatarpeita, sekä käyttämään säästämiään viikkorahojaan. Nuorempi löysi kaupasta liman värjäyssetin (mihin äiti suostui pitkin hampain) ja vanhempi Minecraft legoja. Tämä Mincraft on nyt rantautunut pysyvästi meillekin. Varsinkin esikoinen on kyseisestä pelistä innoissaan ja pelaa sitä puolisoni kanssa. Ja he pelaavat vielä vain pelin maailmojen luonti osuutta, ilman kaiken maailman örkkimörkkejä.
Samaan aikaan, kun lapset leikkivät uusilla leluillaan, minä leivoin vauva kantorepussa mustikka valkosuklaa blondieita. Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta sanon taas, että minusta on kovaa vauhtia tulossa samanlainen jauhopeukalo kuin äidistäni. Olen saanut viettää varsin pullantuoksuisen lapsuuden ja niin näemmä saavat omatkin lapseni.
Siinä vaiheessa, kun sain blondiet vetäytymään me lähdettiin porukalla vaunulenkille. Lapset pyörillä ja aikuiset kävellen. Käveltiin läheisten siirtolapuutarhojen kautta rannalle, jossa lapset ryhtyivät leikkimään. Puolisoni toimi rantavahtina lasten kanssa. Samaan aikaan minä kävelin pienen kierroksen vaunujen kanssa. Kotona maisteltiin blondieita ja valmistauduttiin tulevaan viikkoon.
Meidän arki
Rakastan meidän uutta arkea aivan suunnattomasti. Päätettiin puolison kanssa, että koululaisen ei tarvitse tänä vuonna mennä iltapäiväkerhoon, koska olen vauvan kanssa kotona. Samasta syystä ollaan voitu pitää eskarilaisella mahdollisimman lyhyitä päiviä. Ollaan siis saatu viettää lasten kanssa aikaa arkisin huomattavasti enemmän, kuin ennen. Ja olen nauttinut siitä ihan suunnattomasti. Vaikka vauvan kanssa kädet tuntuvatkin täysiltä, arki on alkanut sujumaan aika mutkattomasti. Vauva on löytänyt ainakin iltarytminsä, vaikka päivällä siinä on vielä hakemista. Mutta iltarytmin ansiosta saan vauvan aika hyvin nukkumaan, jonka jälkeen voin auttaa isompia. Tämä helpottaa isosti, kun puoliso on kuitenkin viisi päivää viikossa töissä ihan iltaan tai yöhön asti.
Olen aina nauttinut ajasta lasteni kanssa. Ollaan oltu vuosien ajan tiimi tyttöjen kanssa, tehty monia, monia asioita kolmistaan ja selvitty vaikka mistä. Nyt tämä meidän tiimi on kasvanut kahdella. Pienin ei sano vielä juuta tai jaata meidän touhuihin, kunhan saa olla minun sylissäni. Puolisoni sen sijaan on innolla mukana kaikessa, mitä suunnitellaan ja innostuu keksimään itsekin aktiviteetteja meidän perheelle. Mikä on ihan mahtavaa. Nykyään myös arjessa on toinen aikuinen, joka ottaa vastuuta arjesta ihan yhtälailla kuin minäkin. Olen niin onnellinen, että meidän tiimi kasvoi kahdella mahtavalla tyypillä. Vaikka aion silti tehdä välillä jotain isompien kanssa niin sanotulla vanhalla kokoonpanolla. Me ollaan kuitenkin koettu paljon yhdessä.
Tuleva viikonloppu onkin sitten aika erillainen. Meitä on vain me kaksi ja vauva. Puoliso on myös lauantaina ja perjantaina pitkän pätkän töissä, joten silloin ollaan vauvan kanssa kaksin. Lauantaina nähdään myös mummua ja pappaa, jotka tulevat pyörähtäämään isolle kirkolle. Sunnuntaina kuvataan todennäköisesti Katrin kanssa ja minun ystäväni tulevat katsomaan ensimmäistä kertaa vauvaa. Mitä sinun tulevan viikonlopun ohjelmassa on?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ensimmäinen vauvaviikko
Vauva on nyt reilut kaksi viikkoa. Ollaan saatu olla koko tämä aika yhdessä perheenä ja tutustua vauvaan, kun isot lapset ovat olleet meillä. Nyt meillä jatkuu arkirytmi ja isot lähtivät tänään toiseen kotiin koulun, sekä eskarin kautta. Eli seuraavan viikon meillä on täällä kotona ainoataan vauva. Niin ne lapsivapaat muuttuivat vauvaviikoiksi.
Perhe on parasta mitä tiedän
Olen sanonut ennenkin, että minusta perhearki on ehdottomasti parasta mitä tiedän. Rakastan lapsiani ja ikävöin heitä, kun he eivät ole luonani. Kun talo on täynnä lapsia ja meteliä, olen ehdottomasti onnellisimmillani. Olen elänyt myös sen vaiheen, kun täysin uupuneena lapsivapaat olivat ennen kaikkea selviytymisen mahdollistava hengähdystauko. Nyt, lasten ollessa kotona liki kolme viikkoa putkeen, ei minulle tullut missään vaiheessa fiilis, että tulisipa tämä viikko nopeasti. Päin vastoin, aika tuntui menevän liian nopsaan. Tämähän kertoo ennen kaikkea siitä, että olen vihdoin saanut voimavarani takaisin burn outin jälkeen. Ja se on ihanaa. Minulla on taas voimavaroja olla parempi äiti kaikille lapsilleni.
Uusperhe-elämää ja vauvaviikko
Onhan näissä vauvaviikoissa puolensa. Joka toinen viikko, pääsen vähän samaan tunnelmaan kuin esikoisen kanssa. Kun kotona on vain yksi lapsi ja kaikki maailman aika keskittyä häneen. Mutta samaan aikaan mietin sitä, että jääkö tässä nyt joku meistä jostain paitsi, kun meillä ei ole ydinperhettä. Siitäkin huolimatta, että olen itse kasvanut uusperheessä ja kokenut sen ainoastaan rikkautena. Minä olen kasvanut niin, että olen nähnyt osaa sisaruksistani vain jaksoittain. Ikävöin heitä, mutta olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen ihan jokaisesta. Haluan uskoa, että omat lapseni saavat kokea saman.
Samaan aikaan, yritän nauttia siitä, että saan kokea yhden vauvavuoden tällä tavalla. Ja kun isot lapset ovat minun luonani, pyrin antamaan heille myös jakamatonta huomiotani. Se todennäköisesti helpottuu sitten, kun nuorimmainen tuosta vähän kasvaa. Juuri nyt tuntuu, että imetän häntä jatkuvasti. Mutta jo joidenkin kuukausien päästä tilanne on jo aivan eri ja me päästään tyttöjenreissuille niin halutessa.
Kumpikin sisko antoi vauvalle tänä aamuna oikein ekstra paljon haleja ja pusuja tietäessään, että nyt tulee useamman päivän ero. Luvattiin soittaa videopuheluita ja lähettää pikkuveljestä oikein paljon kuvia. Kehotettiin nauttimaan viikosta toisessa kodissa ja halattiin oikein tiukasti kumpaakin. Viikon päästä nähdään. Pikkuveli ei ole sinä aikana kadonnut mihinkään, vaan odottaa kyllä.
Meillä puolestaan on kivaa tekemistä suunniteltuna vauvaviikolle, vaikka puoliso palaakin maanantaina töihin. Itselläni on myös liuta ihania hömppäsarjoja jonossa imetysmaratoneja varten. Katsotaan mihin asti pääsen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit