Älkää tyytykö! Pitäkää rima korkealla
2Edellisessä elämässäni, ennen eroa ja nykyistä parisuhdettani, haaveilin onnellisesta ja tasa-arvoisesta suhteesta. Ajattelin, että ehkä joskus tämä nykyinen suhteeni ottaisi sen harppauksen parempaan suuntaan (vaikka yksi harppaus ei olisi riittänyt). Uskoin vahvasti ihmeeseen, joka ei koskaan toteutunut. Meni pitkään ennen kuin tajusin, että se mikä minulle oli normaalia, oli kaukana normaalista. Vaikka koskaan ei pitäisi verrata omaa elämäänsä someen, silloin minä tein sitä. Vertasin omaa parisuhdettani muiden parisuhteeseen. Kun ero alkoi kyteä mielessä, katselin somea, luin tarinoita ja mietin, että tuollaisen parisuhteen minäkin haluan. Esimerkiksi Iinan ja Oton parisuhde vaikutti sellaiselta, jollaista minäkin haluaisin elää.
Deittaillessa tulee helposti olo, että pitäisi madaltaa rimaa
Deittaillessa huomasin nopeasti toistavani samaa kaavaa. Minua kiehtoi ne hallitsevat miehet, jotka laittoivat omat tarpeensa ihan kaiken edelle. Päädyin deittailemaan samanlaisia tyyppejä siitä huolimatta, että haaveilin jostain ihan muusta. Tärkeintä oli lopulta se ongelman tiedostaminen. Juttelin tästä myös terapiassa ja perehdyin asiaan muutenkin. Ilmeisesti sitä omaa kaavaa on vaikea rikkoa. Todennäköisesti olisin lopulta saattanut päätyä taas samanlaiseen suhteeseen, kuin aikaisemmin, jos en olisi teidotanut tätä ongelmaa.
Nettideittaillessa on myös hyvin helppoa ajatella, että maailma on täynnä niitä törppöjä tai niitä mukavia miehiä, joiden kanssa kemiat eivät kohtaa. Siinä tulee helposti ajatelleeksi, että omat vaatimukset ovat liian korkealla ja niitä pitää madaltaa. Mutta totuus on, että ei täydy. Omia vaatimuksiaan kannattaa miettiä, kuinka realistisia ne ovat. Joissain tapauksessa on myös hyvä tiedostaa, että omista vaatimuksista kiinni pitäminen saattaa pidentää sitä sinkkuaikaa.
Otti oman aikansa, että opin asettamaan niitä omia rajoja. Minusta tuli lopulta aika ärhäkkä niiden kanssa. Räksytin ja puolustin niitä välillä jopa turhan innokkaasti. Mutta koen, että oli tärkeää käydä läpi myös se vaihe. Toisekseen aloin hiljalleen ymmärtää mitä etsin. Mitä oikeasti haluan. Sitten piti oppia tunnistamaan ne red flagit ja rikkoa se oma kaava.
Lisäksi opin sen, jos mies on mukava tyyppi, niin se ei oikeastaan riitä. Sinkkuäitinä, joka on tottunut pärjäämään ja hoitamaan asiat itse, en ole varsinaisesti kaivannut miestä. Opin kytkemään lamput kattoon aivan itsenäisesti. Koska en tarvinnut kumppani, niin silloin kumppanin pitää tuoda elämääni lisäarvoa, jota siinä ei ole.
Tiesitkö, että tukimusten mukaan sinkkunainen on onnellisempi, kuin naimisissa oleva nainen? Miehillä tämä on päinvastoin.
Unelmien parisuhde
Lopulta, kun pidin riman korkealla ja omista rajoistani kiinni, sain sen unelmieni parisuhteen. Ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä ja tässä on käyty läpi jo yhtä ja toista. Aina ei ole ollut helppoa. Viime vuodenvaihteessa väläyteltiin pari kertaa jo ero-korttiakin ennen kuin tilanne lähti aukeamaan. Mutta juuri nyt koen eläväni sitä unelmien parisuhdetta.
Meillä on äärimmäisen hyvä keskusteluyhteys kaikessa. Nyt todella ymmärrän mitä ihmiset ovat tarkoittaneet sillä kun ovat sanoneet keskustelun olevan pitkän parisuhteen salaisuus. Me pystytään puhumaan ihan kaikesta, mikä on ihanaa. Varsinkin omat traumani nousevat tasaisesti pintaan, mutta niistäkin me selvitään yhdessä.
Samalla arjen vastuut jakautuvat tasan. Kummallakin on oma kuormansa ja vastuunsa ja me oikeasti puhalletaan yhteen hiileen.
Yksi asia mikä sai minut havahtumaan siitä, miten hyvässä suhteessa nykyään elän, oli se kun lähtemiseni viikonlopun messuille ei aiheuttanut minkäänlaista lisä organisointia tai neuvottelua. Minä käytännössä ilmoitin vain meneväni messuille ja puolisoni totesi; ”Selvä. Mä olen vauvan kanssa.'” Tämä jotenkin korosti sitä, että vaikka meillä on lapsia ja vauva, kummallakin on yhtälainen vapaus mennä ja tehdä myös omia juttuja. Se on ihanaa.
Sen lisäksi olen huomannut, että tietyt sellaiset piirteet, joita näytän vain todella harvoille ja valituille, puskevat esiin hänen kanssaan. Saan olla juuri niin hassu ja pölhö, kuin todellisuudessa olen. Kova, piikikäs ulkokuoreni on alkanut todella sulamaan, mikä tuntuu äärimmäisen hyvältä.
Joten naiset, älkää oikeasti tyytykö vähempään kuin ansaitsette. Ja se että mies on vain mukava, ei ole edes se bare minimum. Kumppanilta on oikeus toivoa lisäarvoa siihen omaan elämäänsä. Minä saan nykyään jakaa elämäni ihmisen kanssa, jolla on samat arvot kuin minulla ja samat tavoitteet kuin minulla. Hän tukee ja rakastaa minua sellaisena kuin olen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kiitos syysloma, olit ihana
Syysloma on viimein taputeltu. Vietimme perheen kesken aivan ihanan viikon. Tässä viikonloppuna olimme vielä kolmistaan miehen ja vauvan kanssa. Saimme rauhoittua hieman aika intensiivisen viikon jälkeen. Oltiin nimittäin suunniteltu kivaa ohjelmaa koko porukalle. Toki meillä oli myös niitä lepopäiviä ja -hetkiä, joita kaikki kaipaavat.
Viikon odotetuin juttu oli ehdottomasti luvattu retki Heurekaan. Minä olen käynyt Heurekassa viimeksi lapsena, joten oli kiva päästä käymään siellä pitkästä aikaa, nyt omien lasten kanssa. Myös lapset odottivat tätä innoissaan. Koululainen oli käynyt Heurekassa ensimmäisen kerran luokkansa kanssa ja tiesi mitä odottaa. Toinen kiva juttu oli myös Puotilan kartanon Halloween tapahtuma, mutta koska lapset eivät oikein tienneet mitä on oikeasti luvassa, niin he eivät osanneett odottaa sitä samalla tavalla kuin Heurekaa.
Heureka
Heureka oli juuri niin kiva elämys kuin muistin ja ajettelin. Leikin voima näyttely oli ehdottomasti lasten suosikki. Se hurmasi myös aikuisen ja kolmikuisen vauvan, joka ihasteli valoja. Näyttely oli käytännössä kuin sisäleikkikenttä. Isommat lapset katosivat sen uumeniin nopeammin, kuin silmäänsä ehti räpäyttää. Mikä on toki täysin ymmärrettävää. Muut näyttelyt eivät olleet ihan niin iso hitti, vaikka niitäkin kyllä kierrettiin.
Heurekassa päästiin tekemään myös tieteellinen koe punakaalimehulla, mikä oli isommista tosi hauskaa. Sen lisäksi käytiin toisen isomman kanssa katsomassa planetaariossa lapsille tarkoitettu lyhyt elokuva. Puolipallon muotoinen valkokangas oli jälleen huikea elämys. Lapsikin nautti. Meillä oli tällä retkellä mukana omat eväät ihan kustannussyistä. Nekin toimivat todella hyvin, sillä Heurekassa on parikin eväidensyönti paikkaa. Joten voin suositella tällaista ratkaisua.
Puotilan halloween polusta ja Halloweeks tapahtumasta kirjoitin jo enemmän omassa postauksessaan. Se oli tosiaan yksi lomapäivän ohjelma. Sitä ennen oltiin ehditty viettää rauhallinen päivä kotona. Ja kuten sanoin, tapahtuma oli kyllä joka pennin arvoinen. Suosittelen edelleen käymään paikan päällä. Tapahtuma on auki 5.11 asti, joten vielä ehtii hyvin. Luin tapahtumasta artikkelin ja tästä haluttaisiin ainakin tehdä jokavuotinen tapahtuma. Todella toivon, että se onnistuu. Ihanaa, että meidän lähelläkin on jotain tällaista.
Viimeinen retkikohde oli Helsingin kaupunginmuseo ja Lasten kaupunki. Täällä en ollut aiemmin käynyt. Lapset olivat kyllä päiväkoti- ja kouluryhmien kanssa käyneet. Oli kuitenkin kiva nähdä museo viimein itse. Ja olihan se tosi kiva. Kaiken lisäksi vielä maksuton, joten tämä kannattaa perheellisten muistaa. Kivoja vapaan pääsyn kohteita lasten kanssa ei ole kuitenkaan liikaa.
Riittävästi aikaa olla
Retkien lisäksi, me oltiin myös tekemättä mitään. Tai parhaimmillaan käveltiin kauppaan hakemaan irtokarkkeja leffan kaveriksi. Haluan aina, että meillä on riittämiin myös niitä kiireettömiä päiviä, jolloin voi vaan olla. Se tuntuu tärkeältä myös lapsille. Koulu on lapselle melkoinen muutos ja omaa lasta seuratessa, olen todella kiitollinen, että näitä lomia on. Jokainen niistä on tullut lapselle tarpeeseen. Siksi loma ei voi olla pelkkää retkeä. Haluan uskoa, että saatiin tälle viikolle hyvä tasapaino.
Retket kolmen lapsen kanssa
Ilahdutti muuten todella paljon huomata se, että retkeily onnistuu meiltä edelleen aika vaivattomasti kolmen lapsen kanssa. Vauva kulki tyytyväisenä mukana ja minä osasin aika hyvin ennakoida hänen nälkäänsä, joten mayhemeilta vältyttiin. Nuorimmainen on oikeasti aika tyytyväinen tyyppi, kun masu on täynnä, pöksyt kuivat ja unta pohjilla riittävästi. Tämä rohkaisee meitä tekemään retkiä vastaisuudessakin.
Myös imettäminen julkisilla paikoilla sujuu ihan mutkattomasti. Ensimmäiset kerrat monen vuoden tauon jälkeen hermostuttivat kyllä, mutta aika nopeasti siitäkin päästiin. En juokse vessoihin tai hoitohuonesiin piiloon. Vauva sai ruokaa muun muassa keskellä Leikin voima näyttelyä. Julki-imettäminen on feministinen teko.
Mutta kuten sanottu, syysloma oli ihana. Olo on haikea nyt kun se on ohi. Oltaisiin voitu jatkaa näin toinenkin viikko. Mutta lapset palaa eskariin ja kouluun ja mies töihin. Me jatketaan meidän juttuja vauvan kanssa. Seuraavaa yhteistä lomaa odotellessa.
Meillä alkaa ihan pian taas loppuvuoden juhlakausi. Isompien lasten syntymäpäivät lähestyvät, samoin pikkujoulut ja joulu, sekä uusi vuosi. Tuntuu ihan uskomattomalta, että minun pikkuiseni ovat jo 6 ja 8-vuotiaita. Ihan vastahan he syntyivät. Mihin tämä aika menee?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit