Raskausviikko 12 (11+0 – 11+6)
4Beben koko: Luumu
Oireet: Tukkoinen nenä, ilmavaivat, verenvuoto ja suodatin kahvin haju etoo edelleen.
Raskausviikko 12
Kriittinen viikko 12 on viimein täynnä. Tähän asti päästessä aika moni huokaa helpotuksesta, koska suurin keskenmenoriski on viimein ohitettu. Toki raskautta on aika pitkään jäljellä edelleen ja raskausviikkoja aika paljon kerrytettävänä. Mutta ollaanhan tässä jo vähän selvemmillä vesillä.
Tällä viikolla sain lääkäriltä viimein apua kuukausia jatkuneeseen tukkoisuuteen. Mutta tätäkään en saanut ilman vähättelyjä. Oma kokemukseni on se, että lääkärit suhtautuvat todella nuivasti raskauden ongelmiin. Oli kyseessä sitten voimakas pahoinvointi, selkävaivat tai tukkoinen nenä. Lääkäri antoi minulle selkeästi sellaisen kuvan, että uskoi tukkoisuuteni johtuvan ennemmin kymmenen vuotta jatkuneesta pölyallergiastani ennemmin, kuin raskaudesta. Vaikka tämä tukkoisuus alkoi samaan aikaan kuin kaikki muutkin alkuraskauden oireet. Ja vaikka raskaus kaikkine oireineen on toki luonnollista, ei niitä oireita pidä missään nimessä vähätellä. Mitä moni lääkäri nykypäivänä tyytyväisenä tekee. Muistan miten ensimmäisessä raskaudessa, kun koin voimakasta pahoinvointia, sain vain voivottelua ja muistuttelua siitä ettei raskaus suinkaan ole sairaus.
Onneksi allergiaan tarkoitettu nenäsumute auttoi ja tukkoisuus on helpottanut. Mikä on tarkoittanut myös sitä, että olen saanut viimein nukuttua.
Verenvuoto
Säikähdin taas todella paljon, kun tämän raskausviikon alkupuolella vuodin taas verta. Vaikka alkuraskaudessa verenvuodot ovat yleensä normaaleja ja vaarattomia, niin ne säikäyttävät joka kerta yhtä perusteellisesti. Itse ainakin alan heti kuvitella erilaisia kipuja, jotka voisivat enteillä keskenmenoa. Verenvuoto kesti onneksi tosi vähän aikaa ennen kuin tyrehtyi kokonaan. Mutta kuitenkin riittävän kauan, että ehdin pelästyä ja muun muassa soittaa Naistenklinikalle. Ohje oli silloin kuitenkin seurata tilannetta ja odottaa ensi viikon ultraa.
Mahdollinen keskenmeno
Koska tähän raskauteen on liittynyt tätä verenvuotoa, olen meittinyt useampaan kertaan keskenmenoa ja sen mahdollisuutta. Mitä jos tämä raskaus päättyykin pelkkään suureen suruun? Väitän, että reaktioni on luonnollinen. Olen lukenut kaiken mahdollisen keskenmenoista ja alkuraskauden vuodoista, koska minun tapani käsitellä kriisejä on lukea kaikki mahdollinen fakta niistä.
Olen jäsennellyt ajatuksiani keskenmenoon liittyen. Yritän ajatella mahdollisen keskenmenon niin, että jos niin käy niin on tarkoitettu, koska sikiöllä todennäköisesti on siinä tapauksessa niin iso hätä ettei se selviäisi vatsan ulkopuolella. Tällöin luonto tekee tehtävänsä ja keskeyttää raskauden. Ja jos näin kävisi, se olisi surullista, mutta me voisimme yrittää uudelleen. Olen saanut jo kaksi elävää, tervettä lasta. Olen raskautunut lopulta kolme kertaa, kaksi viimeistä kertaa vielä aika helposti. Meillä on kaikki mahdollisuudet saada lopulta terve vauva yhdessä.
Voi olla että ajatusratani tuntuvat jostain kylmiltä, mutta tällainen järkeily helpottaa ehdottomasti omaa oloani tällaisessa tilanteessa. Tämä kaikki voi olla turhaa pohdintaa, mutta se on auttanut minua käsittelemään myös näitä tilanteita, kun vuodan verta.
Muutenhan oma oloni alkaa olla todella hyvä. Alkuraskauden pahimmat oireet ovat helpottaneet, joten nyt eletään sitä kaikkein epäuskoisinta aikaa. Onneksi ultraan on enää hetki.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Tilinpäätös vuodesta 2022
Mietin pitkään mitä kirjoitan, mutta päällimmäisenä minulla oli ajatus siitä, että haluan summata jotenkin vuoden 2022. Vuodenvaihde on hyvä hetki meittiä elämäänsä, mennyttä vuotta ja tulevaa vuotta. En usko uudenvuoden lupauksiin tai ”uuteen, parempaan ja terveelliseen minään”. Uskon kuitenkin lempeisiin tavoitteiisiin ja jonkinlaisiin suuntaviivoihin.
Mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleen vuodesta 2022?
Taistelu mielenterveysongelmieni kanssa. Se miten sinnittelin ja kaipasin muutaman kuukauden välein sairaslomaa. Yritin saada yhä uudelleen ja uudelleen opinnoista kiinni ja itkin tunneilla. Mikä näin jälkeen päin ajateltuna oli ehkä merkki siitä, että en ollut kunnossa. Lopulta seinä tuli vastaan. Itkeminen tunneilla muuttui paniikkihäiriöksi, asioiden välttelyksi ja siksi, etten pystynyt puhumaan mistään kouluun liittyvästä itkemättä tai hyperventiloimatta. Silloin otettiin opettajan kanssa puheeksi se, että mitä jos laitetaan mun koulu hetkeksi tauolle ja minä keskittyisin toistaiseksi vain toipumiseen. Se oli ehdottomasti yksi vuoden parhaista päätöksistä.
Iso kiitos tästä kuuluu myös puolisolleni. En olisi varmasti uskaltanut jäädä sairaslomalle toipumaan, vaan olisin yrittänyt vielä. Minulle on kertaalleen väläytetty psykiatrisen osaston mahdollisuutta ja voi olla, että olisin päätynyt sinne jos en olisi jäänyt sairaslomalle. Tällä hetkellä jaksan pääasiassa aika hyvin, mutta olen edelleen ahdistunut ja oirehdin säännöllisesti, mutta pääasiassa asiat ovat pikku hiljaa paremmin.
Tämä oli myös meidän ensimmäinen yhteinen vuotemme pariskuntana. Kumppanini on asettunut meidän perheeseen yllättävän vaivattomasti. Aika pienellä vastustelulla selvittiin lopulta. Toki edelleen, minä olen monessa jutussa lasten ensimmäinen vaihtoehto, mutta se on vain luonnollista. Kumpikin pitää puolisostani valtavasti ja he ovat keksineet myös omia, yhteisiä juttuja hänen kanssaan. Esimerkiksi videopelit ovat jotain missä minulla ei ole osaa eikä arpaa. Mikä sopii minulle paremmin, kuin hyvin. Lisäksi me tehdään nykyään paljon yhdessä perheenä asioita, mikä tuntuu hitsaavan meitä entistä paremmin yhteen.
Tämä oli myös vuosi, jolloin minusta tuli koululaisen äiti. Esikoiseni aloitti koulutaipaleensa ja voisin väittää, että tämä kaikki on jännittänyt lopulta enemmän äitiä kuin itse koululaista. Ensimmäisen syksyn perusteella voin sanoa, että meille sattui aivan ihana koulu ja ihanat opettajat. Lapsi on myös itse todella motivoitunut koulun kävijä. Hän muistaa läksyjen teon paljon paremmin, kuin esimerkiksi tämä äiti. Oli kyllä hyvä päätös pitää syksy vapaana kaikesta ylimääräisestä, koska kaikkeen uuteen totutteleva lapsi on ollut iltaisin aika väsynyt. Kotona on tankattu iltaisin paljon läheisyyttä.
Joten tämä vuosi on ollut samaan aikaan äärimmäisen rankka, sekä äärimmäisen ihana.
Mitä opi vuodesta 2022?
Selkeästi koskaan ei voi kuunnella liikaa itseään. Luulin kuunnelleeni itseäni ja omaa jaksamistani ja silti olen sinnitellýt. Ei ole helppoa myöntää olevansa loppu ja tarvitsevansa taukoa tai sairauslomaa. Meidän yhteiskunta kannustaa ja jopa painostaa jatkuvaan suorittamiseen. Ainakin omissa työpaikoissani sairauslomat, omat tai lapsen, tuntuivat kirosanoilta. Se on ollut yksi syy sille, miksi olen itse yrittänyt suorittaa myös omaa parantumistani. Vaikka se, mitä kaikkein eniten olisin tarvinnut, oli kunnon pysähtyminen.
Nytkin mietin jatkuvasti töiden etsimistä. Pakko päästä tekemään jotain, että ihmiset eivät luule minua laiskaksi. Samaan aikaan kumppanini yrittää muistuttaa minua siitä, että en ole kunnossa ja minun ainoa tehtäväni on nyt levätä.
Mistä asioista olen eniten kiitollinen vuonna 2022?
Siitä, että olen saanut rinnalleni aivan mielettömän, hyvän kumppanin. Sellaisen, jolle meidän suhde on arvokas ja joka haluaa olla mukana minun ja lasteni arjessa. Kontrasti on aika ajoin todella iso niihin suhteisiin, joita minulla on ollut. Tuntuu, että minulla on käynyt aivan mieletön tuuri, että sain rinnalleni juuri tämän ihmisen. Monet ystäväni ovat myös sanoneet olevansa äärettömän onnellisia puolestani ja siitä, että sain nyt vihdoin tämän kaiken.
Olen myös kiitollinen siitä, että raskauduin aika lyhyellä yrittämisellä ja siitä, että ainakin tällä hetkellä kaikki vaikuttaisi olevan vauvallakin hyvin. Nyt tätä raskautta olisi puoli vuotta vielä jäljellä.
Millaisia onnistumisia koin vuonna 2022?
Tällä kertaa, kun kaikki muu tuntuu menneen alamäkeen, niin menestykseni löytyy tänä vuonna blogin ja Instagramin puolelta. Olen selkeästi löytänyt oman juttuni ja sitä kautta onnistunut kasvattamaan kanaviani. Se tarkoittaa myös sitä, että olen saanut tänä vuonna tehdä oikeasti useampia töitä somen parissa, mikä on ihan parasta.
Mitkä asiat palkitsivat vuonna 2022?
Kevyt yrittäjänä kirjoitetut laskut. Tätä on vaikeaa kuvailla, mutta kyllä se oli palkitsevaa, kun omasta työstä sai tänä vuonna kirjoittaa useamman laskun kuin koskaan.
Tämän lisäksi myös lapset ja heidän kasvunsa seuraaminen. Sekä sen huomaaminen, että oma kasvatustyö kasvaa pikku hiljaa hedelmää. Kun lapsi toimii niin, kuin olen opettanut ja ohjannut. Samoin lasten onnistumiset tuntuvat omilta onnistumisilta.
Mitkä asiat haluat jättää vuoteen 2022?
Mielenterveysongelmani. Tosin asia ei taida olla ihan niin helppo tai yksinkertainen. Tiedostan, että minulla on vielä pitkä matka edessäni tällä saralla. Ensimmäinen askel on saada oma mieli sen verran vakaaksi, että pystyisin aloittamaan psykoterapian. Se voisi olla ehkä tulevan vuoden tavoite.
Lisäksi haluaisin jättää viime vuoteen Ukrainan sodan ja Venäjän hirmuteot, sekä tämän energiakriisin ja laman. Kun pandemia alkoi viimein hellittää niin alkoi tämä kaikki. Aika ajoin tämä on tuntunut myös aivan liialta. Jättäisin niin mielelläni tämän kaiken viime vuoteen, kuten varmasti moni, moni muukin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit