Arkikuva 7/52: Teatterissa ystävän kanssa
0
KUVA: Hanna Poikkilehto / EDITOINTI: Minä
Mietin tämän viikon arkikuvaa taas pitkään. Tiesin miltä päivältä haluan jakaa kuvan, mutta en sitä, minkä kuvista. Totesin myös etten voi laittaa kahta hissiselfietä peräkkäisillä viikoilla. 😀 Niinpä valitsin tämän, jossa olen ystäväni Hannan kanssa teatterissa. Sain kutsun Valeäidit nimisen esityksen ensi-iltaan ja päätin kutsua ystävänpäivän kunniaksi mukaan ystäväni.
En todellakaan muista, milloin viimeksi olisimme olleet Hannan kanssa yhdessä ulkona. Siitä on minun laskujeni mukaan ainakin puolitoista vuotta. Siis mikäli laskin oikein. Ollaanhan me nähty senkin jälkeen, mutta siinä on ollut mukana niin lapsia, kuin puolisoitakin. Teki hyvää päästä tuulettumaan ihan kahdestaan. Vaikka kovin hurjaksi bilettämiseksi tämä arki-ilta ei äitynyt. Eikä edes vähiten minun raskauteni vuoksi.
Enkä muuten muista, koska olisin viimeksi ollut teatterissa. Vaikka rakastan näyttelemistä ja teatteria. Puhuttiin puolison kanssa siitä, että minä haluaisin ehdottomasti alkaa käymään näytöksissä useammin.
Me ollaan keitytty melkoisessa liemessä tässä parin viimevuoden aikana, mikä on lähentänyt meitä valtavasti. Ollaan oltu toistemme tuki monena hetkenä, kun elämä on tuntunut todella vaikealta. Hannan kanssa on puhuttu monet maratonpuhelut, puitu elämää, parisuhteita ja uravalintoja. Olen äärimmäisen kiitollinen tällaisista ystävistä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 18 (17+0 – 17+6)
Beben koko: Bataatti
Oireet: Liitoskivut, ensimmäiset harjoitussupistukset.
Raskausviikko 18
Raskaus sen kun vain etenee. Tällä viikolla minulla oli ensimmäinen neuvolalääkäri. Tajusin myös, että se kaikkein hulluin nälkä on jäänyt taakse. Siis se, kun et syö kolmen tunnin välein ja nälkä yllättää heti sellaisena älyttömänä pahana olona ja heikotuksena. En muista tasan tarkkaan, missä vaiheessa näin on käynyt, mutta tämä on helpottavaa. Ei tarvitse olla ihan koko ajan syömässä.
Tällä viikolla olen tuntenut vauvan liikkeitä selkeästi vähemmän. Jossain vaiheessa aloin stressaamaan sitä. Vaikka totuushan on se, että vauvalla on vielä todella hyvin tilaa liikkua vatsassa ja hän on todennäköisesti ollut kääntyneenä niin etteivät potkut osu tuntoherkälle alueelle. Olen makoillut sohvalla ja yrittänyt tuntea vauvan liikkeet. Olen yrittänyt myös töniä ja tuuppia häntä, jos vaikka hän sillä suostuisi kääntymään ja potkaisemaan minua. Mutta ei. Tyyppi vaikuttaa varsin oma päiseltä. Olen yrittänyt toitottaa myös itselleni, että kaikki eivät tunne vielä edes satunnaisia liikkeitä, että vielä ei kannata olla huolissaan ajoittaisesta hiljaisuudesta, koska viikot ovat kuitenkin aikaisia. Liikelaskentaakin aletaan tekemään vasta viikkojen päästä.
Liikkeitä on kuitenkin ollut tämän viikon aikana, vaikka selkeästi vähemmän kuin aiemmin. Tämä vahvistaa sitä ajatusta, että hän on todennäköisesti kääntyneenä niin ettei suurin osa liikkeistä tunnu.
Olen innostunut tekemään joitain hankintoja vauvalle. Tähän mennessä, omaksi ilokseni, kaikki hankinnat on löytyneet käytettyinä. Meidän ei ole tarkoitus ostaa ihan kaikkea second handina, mutta olen iloinen jokaisesta tavarasta, jonka onnistun löytämään. Tullaan siis ostamaan tarvikkeita myös uutena.
Ollaan myös saatu palautetta siitä, että ei kerrota vauvan sukupuolta. Kun ihmiset ei tiedä, pitääkö osataa pinkkejä vai vaaleansinisiä juttuja lahjaksi. Tähän olen todennut, että suurin osa meidän vauvanvarusteista tulee olemaan valkoisia, beigeja ja harmaita, koska ne miellyttävät meidän silmäämme kaikkein eniten. Minusta myös tämä tyttöjen vaaleanpunainen ja poikien sininen väritys on täysin naurettava ja vanhanaikainen, kun väreillä ei ole todettu olevan sukupuolta. Onneksi puolisoni on samoilla linjoilla kanssani tässä. On muuten ihanaa odottaa vauvaa ihmisen kanssa, jolla on samat arvot ja näkemykset. Silloin väittelyt ovat sitä luokkaa, että sopiiko oranssi meidän vauvan garderobiin vai ei. Mikä on aika vähäpätöistä.
Neuvolalääkäri
Kuten kirjoitin alussa, minulla oli tällä raskausviikolla myös neuvolalääkäri. Menin sinne yksin, koska lääkärinkäynneillä en koe puolison läsnäoloa tarpeelliseksi. Juteltiin siellä raskauden lisäksi omasta tämän hetkisestä voinnistani ja ahdistuksen tilanteesta. Sen lisäksi oli ne perus raskausjutut. Kerroin, että synnytys pelottaa minua, enkä ole varma siitä miten haluan synnyttää. Lääkäri oli samaa mieltä kuin oma terveydenhoitajani, että viimeinen lääkärinkäynti olisi hyvä olla synnytystapa-arvio. Kuunneltiin käynnillä myös vauvan sydänäänet. Ne kuuluivat hyvin ja selkeästi. Tämä vahvisti sitä tunnetta, että kaikki on varmasti hyvin ja hän on vain kääntyneenä niin etteivät liikkeet tunnu niin selkeästi.
Seuraava tutkimus onkin sitten rakenneultra muutaman viikon päästä. Sitä odotellessa. Katsotaan saadaanko siellä vahvistus sukupuolelle.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 17 (16+0 – 16+6)
Raskausviikko 16 (15+0 – 15+6)