BMH – Blogini tarina
4Blogini seitsemänvuotis syntymäpäivä lähestyy. Aloin kirjoittamaan blogia alkusyksystä 2015, kun jäin sairaslomalle tihentyneiden, kovien supistusten vuoksi. Olin paljon kotona ja kaipasin jotain tekemistä päiviin. Olin kokeillut bloggaamista kertaalleen vuotta aiemmin. Silloin olin kokeillut kirjoittaa blogia nimeltä Nörttitytön päiväkirjat. Mutta kuten niin monelle muullekin, minulle tuli yllätyksenä se, miten paljon työtä blogin pitäminen vaatii. Ei vain riitä, että kirjoittaa ylös jotain. Vaikka kirjoittaisi vain harrastuksena, blogin pitäminen vaatii tunteja näkymätöntä työtä. Esimerkiksi kuvaaminen ja kuvien muokkaus vie jo tunteja. Yhden postauksen kirjoittaminen vie nopeimmillaan noin 20 minuuttia. Sen päälle postauksen läpilukeminen, korjaukset, hakukoneoptimointi yms. Ajattelin, että äitiyslomalla minulla olisi aikaa.
Blogin ensimmäiset vuodet
Rehellisesti sanottuna, kun aloitin blogin, minulla oli hyvin hyvin vähän tietoa blogin pitämisestä. Olin silloin seurannut paria blogia. Lempiblogini silloin oli Caritan Char and the City. Caritan blogi oli myös isoin syy sille, miksi lopulta lähdin kirjoittamaan blogiani. Aluksi blogi oli vain päiväkirja, johon taltioin arkea raskaana ja vauvan kanssa. Kirjoitin pitkät pätkät tekstiä yhteen pötköön jaksottamatta sitä ollenkaan. Kuvat olivat muokkaamattomia ja vähän pimeitä. Ne olivat myös suurin piirtein postimerkin kokoisia. Myöhemmin kuvien koko kasvoi ja mukaan tuli melko kököt muokkaukset. Mutta koko ajan minä opin yritysten ja erehdysten kautta.
Sitä mukaan, kun luin enemmän blogeja, aloin myös ymmärtää paremmin blogien pitämistä ja näin erilaisia malleja. Olin kirjoittanut suurinpiirtein vuoden, kun aloin miettiä omaa tekemistäni ja sitä, voisiko kirjoittamista kehittää. Niihin aikoihin aloin kirjoittaa niiden arkipäiväpostausten lisäksi erialisia mielipidekirjoituksia. Aloin miettiä kuvaamista tarkemmin ja ennen kaikkea, aloin myös katsoa uudella tavalla mallia muista blogeista.
Haaveilin sisustusblogin pitämisestä ja vuosien ajan blogin pääpaino oli sisustamisella. Mutta vaikka rakastan sisustamista, selkeästi minulla ei ollut siitä riittävästi asiaa kirjoitettavaksi säännöllisesti. Tämä on asia, jonka kanssa taistelin vuosien ajan, sillä en nähnyt itselleni muita vaihtoehtoja.
Ensimmäiset yhteisöt
Vuonna 2017, ollessani uudelleen raskaana, lähdin muutaman bloggaajan kanssa kehittämään omaa blogimediaa, jonka nimeksi tuli Maitokahvimedia. Se oli hauska ja äärimmäisen opettava kokemus. Opin silloin paljon kaupallisten yhteistöiden tekemisestä. Mutta koska tehtiin hommaa täysin ilman ammattitaitoa, sukset menivät niin pahasti ristiin, että päätin lopulta lähteä porukasta. Tein päätöksen lähteä ehkä hormonipäissäni juuri synnytettyäni, mutta tilanne oli käynyt silloin niin ahdistavaksi etten keksinyt muuta vaihtoehtoa.
Onneksi lähdin, sillä ei mennyt kuin viikkoja, kun minua pyydettiin bloggaamaan Vauva-lehden alle. Olin juuri saanut silloin vauvan, joten koen sen olleen minulle ihan täydellinen paikka silloin. Kokeilin siipiäni niin Vauvalla, kuin myöhemmin myös Kaksplussalla ja olen kiitollinen molemmista kokemuksista. Mutta kun vauvani kasvoi, koin ettei Kaksplussan lukijakunta ja omani enää kohdanneet. Silloin jäin itsenäiseksi bloggaajaksi.
Oma ääni ja Vaikuttajamedia
Vuosi 2020 oli minulle ja myös blogilleni hyvin merkittävä. Kun etsin itseäni eron jälkeen, onnistuin viimein löytämään oman ääneni kirjoittamisen suhteen. Tähän asti minulla oli tekniikka, termistö ja kuvaustaidot tallessa, mutta oma ääni puuttui. Viimein löysin sen, enkä todellakaan aio luopua siitä. Kirjoitan edelleen rohkeasti niistä vaikeimmistakin aiheista. Olen tavattoman ylpeä siitä, mitä olen onnistunut tähän mennessä luomaan ja tästä suunta on vain eteenpäin.
Vuonna 2021 liityin Vaikuttajamedialle. Olin itseasiassa hakennut Vaikuttajamedialle jo kaksi kertaa aiemmin. Mutta hakemukseni olivat menneet ilmeisesti jonnekkin sähköpostien mappi ööhön, enkä ollut tajunnut huudella niiden perään. Kolmannella kerralla huutelin ja Monna, sekä Johanna toivottivat minut saman tien tervetulleeksi. Mistä olen todella iloinen ja onnellinen. Olen ylpeästi Vaikuttajamedian jäsen. Kaikki täällä ovat huippuja ja tekevät omaa juttuaan suurella sydämellä, samalla tukien toista. ♥ Olen ylpeä jokaisesta kollegastani ja minusta tuntuu, että Vaikuttajamedialla minulla on ollut sijaa kasvaa ja kehittyä bloggaajana.
Jotain ehkä kertoo se, että vuosi on pisin aika, jonka olen viettänyt yhdessäkään blogiportaalista. Toivon todella, että näitä vuosia tulee monen monia lisää.
Kauas on tultu vuodesta 2016 ja siitä nuoren äidin päiväkirjasta, joka blogini oli. Muistan silloin, että blogistani ei koskaan pitänyt tulla muotiblogia ja tässä sitä ollaan. Lähes seitsemän vuotta myöhemmin. Hups. Koskaan ei pitäisi sanoa, ei koskaan. Samoin minun ei pitänyt näyttää koskaan omaa naamaani blogissa. Toinen hups.
Olisi kiva kuulla, onko siellä joku, joka on ollut alusta asti menossa mukana? Muistaako joku ne minun ensimmäiset blogivuoteni? Tai mistä olet löytänyt blogini ja milloin? Onko joku mukana Vauvan tai Kaksplussan ajoilta?
Kiitos kun luette.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Asukuvien kulissien takana video
Pakkolain tavoite on murtaa hoitajien työtaistelu
Ikäväksi joudumme toteamaan, että elämme aikaa jolloin ihmisten orjuuttaminen pakkolailla on parempi vaihtoehto, kuin inhimillisen palkan maksaminen. Sosiaali- ja terveysministeri nimittäin valmistelee lakiesitystä, joka pakoittaisi lakkoilevat hoitajat töihin. Pakkolain ainoa tarkoitus on murtaa hoitajien lakko ja työtaistelu. Tämä laki puuttuu työntekijöiden perusoikeuksiin. Näillä perusoikeuksilla tarkoitetaan nimenomaan työtaisteluoikeutta. Myös hoitajilla pitäisi olla oikeus taistella omien työolojensa ja palkkauksensa puolesta. Koska työtaistelu on täysin laillinen, niin todellisuudessa hallitus on säätämässä pakkotyölakia.
Samaan aikaan, kukaan ei ole tehnyt mitään työriidan sovittelemiseksi. Kaikki energia ja huomio on laitettu tämän pakkolain laatimiseen. Kaiken lisäksi tätä pakotetta valmistellaan sen vuoksi, että työnantajat ovat antaneet virheellistä tietoa julkisuuteen suojelutyön riittämättömyydestä. Todellisuudessa suojatyö on riittävää ja monessa paikassa tähän tilanteeseen on varauduttu paremmin, kuin siihen ihan perus arkeen.
Olen kertakaikkisen järkyttynyt tästä. Todella vaikea löytää sanoja kaikelle tälle asenteelle. Oikeasti. Mitä järkeä tälle alalle on edes valmistua? Kun selvää on, että hallitus vihaa hoitajia näin paljon.
”Asiantuntijan” kommentti
Sain blogiini kommentin, jonka merkitsin suoraan roskaviestiksi:
”Kyllä kuule hoitajia saadaan. Jostain Virosta, Ukrainasta, Singaporesta, Filippiineiltä, name it… Ovat onnessaan kun nostavat liksaa, josta voi lähettää kotiinkin osan.
Kermaperseet voisivat nyt nöyrtyä. Siirtykää muille aloille. Sitähän hoitohenkilöstö itsekin uhkailee. Hoitajien kruunua ei tarvitse enempää kirkastaa. Katsotaan miten käy.”
Ihan ensinnäkin tästä tulee mieleen, että tämä ihminen on tuskin tehnyt päivääkään työtä hoitoalalla. Mielipide on todennäköisesti muodostunut uutisoinnin perusteella. Ensinnäkin terveydenhuollossa tarvitaan ammattitaitoisia hoitajia. Hoitajia, joilla on ammattitaidon lisäksi myös kielitaitioa. Meidän maassamme jokaisella on oikeus saada hoitoa ja palvelua omalla kielellään. Potilaan pitää tietää ja ymmärtää, miten häntä hoidetaan. Jotenkin musta tuntuu, että tämä sama kommentoija on valmis tekemään valituksen heti, kun saa mahdollisesti ala-arvoista hoitoa jossain sairaalassa.
Toisekseen, ei niitä hoitajia ole työhaastatteluissa jonoksi asti. Samat työpaikkailmoitukset pyörivät tuolla viikosta toiseen ja jos haastatteluun saa yhdenkin hyvän tyypin, niin se on jo lottovoitto. Edellisessä työpaikassani meillä oli koko ajan noin 1-3 työntekijän vaje, koska ketään ei löytynyt. Kun joku löytyi, toinen lopetti.
Toisekseen, suomalaisen hoitajan palkasta ei lähetetä yhtään kenellekkään osaa. On ihme, jos sen saa riittämään omaan elämiseen. Kuten olen aiemmin kertonut, kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä ylitöitä ja ympäripyöreää päivää. Kuten itse kirjoitin, niin minä sain palkan päälle, vielä suht tuntuvaa asumistukea, jotta selvisin. Mietin vain, olisiko mahdollista, että hoitajien peruspalkka olisi sellainen, ettei Kelan tarvitsisi maksaa heille asumistukea.
Alanvaihto
”Siirtykää muille aloille.” Niinhän moni on jo tehnyt ja moni on tekemässä. Niin minäkin. Haluan lähihoitajan tutkinnon valmiiksi tasan tarkkaan siksi, että hoitoalan tutkinnolla voin myöhemmin opiskella halutessani seksuaaliterapeutiksi. Mutta koska meidän hoitajamme lähtevät muille aloille, niin kohta hoitajia ei enää ole. Tulevina vuosina meillä on 30 000 hoitajan vaje kun väestö ikääntyy. Sitä vajetta ei ihan herkästi paikata koulupaikkoja lisäämällä, kun kukaan ei halua alalle.
Toivon ja rukoilen, että hallituksessa tultaisiin pian järkiin ja tajuttaisiin, ettei pakkolain asettaminen ole mikään ratkaisu. Toivon, mutta en usko.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals