Vaikka onnistunut imetys on ollut haaveeni ja olen äärimmäisen iloinen, kun saan imettää lastani. Mutta pikku hiljaa kaipaisin sitä, että kehoni toimii normaalisti, että hormonini toimisivat normaalisti ja että haluni olisivat normaalit. Oikeastaan kaiken muun hyväksyn ja olen sinut sen kanssa, mutta haluaisin tuntea halua normaalisti.

Miksi ihmeessä näistä ei puhuta avoimesti? Miksi tästä ei kerrota meille? (Tiedän vastauksen, mutta haluan silti kyseenalaistaa sen.) Naisen seksuaalisuuden ei pitäisi olla sellainen mysteeri, mitä se on.

Haluttomuuden mahdollisia syitä

Aika paljon kuulee puhetta siitä, että nainen vain pihtaa. Tästä ajatusmallista puuttuu kuitenkin kaikki mahdolliset kerrokset. Ensinnäkin se, että nainen ei ole miehen peruspalvelu, eikä parisuhde tarkoita automaattisesti seksiä. Parisuhteessakaan  kenelläkään ei ole velvollisuutta tyydyttää toista, jos ei siltä tunnu.

Toisekseen, jos kaikki koti- ja metatyöt kaatuvat vain yhden parisuhteen osapuolen harteille. Uupuneena ja väsyneenä seksi ei ole välttämättä ekana mielessä. Kolmanneksi, jos se seksi ei ota huomioon molempien nautintoa, mikään kädenlämpöinen tuskin kiinnostaa. Varsinkin jos mielessä on muutakin. Voisin muuten puhua tästä paljon enemmän, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Sitten on vielä ne hormonit. Ne ihanat, kamalat hormonit, jotka hallitsevat naisen elämää monella tapaa. Miesten hormonitoiminta on paljon suoraviivaisempaa. Siellä ei ole mitään suuria vaihteluita. Naiset taas toimivat sykleissä. Kuukauden aikana tulee vaihe, jolloin olemme paljon halukkaampia. Sitten tulee myös vaihe, jolloin elimistömme testosteronitasot ovat korkealla, mieli on maassa, alahteleva ja se seksi ei kiinnosta niin paljon, kun oma olo on surkea.

Tähän päällä vielä raskaus-, synnytys- ja imetyshormonit, jotka saavat parhaimmillaan pään ja elimistön todella sekaisin. Toki tämäkin on yksilöllistä. Itselläni sekä raskaus, että imetys ovat vaikuttaneet siihen, etten tunne halua samalla tavalla kuin ennen. Mikä on turhauttavaa. Varsinkin kun haluan ehdottomasti haluta kumppaniani.

Oma haluttomuus

Vaikka kuopus on kolmas lapseni, tällainen haluttomuus on ollut itsellenikin uutta. Se on vaatinut myös melkoisesti käsittelyä. Niin oman pääni sisällä, kuin kumppanini kanssa. Meillä on onneksi aina ollut todella hyvä keskusteluyhteys. Muuten meidän seksielämä ja todennäköisesti koko parisuhde olisi kuivunut jo aikaa sitten.

Olen ollut aina kiinnostunut seksistä myös teoria ja tietotasolla. Toki harrastaminenkin on mukavaa. Mutta vaikka en ole ammattilainen, väitän tietäväni seksistä enemmän, kuin kerskiverto kansalainen. Seksuaalikasvatin itse itseni nuorena, eikä tiedonjanoni asian suhteen ole oikeastaan helpottanut. Se takaa meille pienen etulyöntiaseman tässä suhteessa. Osaamme oikeasti keskustella aiheesta. Osaamme kertoa, missä mättää ja osaamme etsiä ratkaisuja.

Ollaan testattu jos jonkin näköistä kurssia. Mikä on ihanaa. Se on tuonut meidän suhteeseen paljon hyvää ja uutta. Ne ovat syventäneet meidän suhdettamme. Ja niitä on ollut hauska toteuttaa. Enkä malta odottaa sitä, että imettämisen loppuessa hormonitoimintani todennäköisesti tasaantuu. Mutta sitä ennen haluni vaativat ehdottomasti enemmän työtä.

On ollut kultaakin arvokkaampaa se, että puolisoni on antanut minulle tilaa ja aikaa. Hän ei ole painostanut. Hän on kuunnellut ja hän on halunnut ymmärtää. Hän on myös halunnut auttaa ja palvella minua, jotta tilanne olisi helpompi. Hän on ottanut huomioon minun haluni, tarpeeni ja nautintoni. Joten olosuhteista on tehty kyllä parhaat mahdolliset. Nyt en voi oikeastaan kuin odottaa, että kehoni on taas mukana pelissä.

Onko sinulla ollut kokemusta vastaavasta?

-Jenni

KUVAT: Ida Keränen

Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Aion ajatella 21 päivää seksiä

Seksi loppuraskaudesta

Halut, missä olette?

Mitä sitten kun ei haluta?

Koin seksuaalista haluttomuutta aivan suhteen alussa

Kirjoitin keväällä siitä, miten päätin lopettaa laihduttamisen. Olen laihduttanut koko aikuisikäni. Olen onnistunut laihduttamaan lähes 200 kiloa. Mutta siitä huolimatta olen ollut kolmannen raskauteni jälkeen painavimmillani, kuin koskaan aikaisemmin.

Viime vuonna opin sen, että laihdutuskuurit eivät ole ratkaisu. 95 % laihdutuskuureista epäonnistuu ja ihmiset palaavat lähtöpainoon tai sen yli. Yksikään lääkäri ei määräisi tai edes suosittelisi lääkettä tai hoitokeinoa, jolla onnistumisprosentti on alle viisi prosenttia. Joten miksi minä haluaisin etsiä ratkaisua tällä tavalla? Laihduttamisen lopettaminen tuntui tässä vaiheessa ainoalta järkevältä ratkaisulta.

Kun lopetin laihduttamisen keväällä, todellinen työ vasta alkoi.

Liikuntaa haittaavat tavat

Ei ollut yksinkertaista lopettaa jotain, jota oli tehnyt koko aikuisikänsä. Varsinkin kun kyse on jostain sellaisesta, jonka siemen on istutettu jo ihan varhaislapsuudessa. Olen sitä ikäpolvea, joka on kasvanut keskellä laihdutuskulttuuaria. Meille on kerrottu, millainen kuuluu olla ollakseen hyväksytty. Minulla oli todella paljon haitallisia ajatusmalleja, jotka estivät minua liikkumasta. Sen sijaan, että olisin nauttinut liikunnasta, keskityin laskemaan kaloreita ja sitä, kuinka paljon enemmän olisi pitänyt liikkua. Omalla kohdallani tämä oli todella hyvä tapa tehdä selvää liikunnan ilosta.

Tähän liittyi myös vahvasti se, että tavoitteeni ovat aina olleet aivan liian isoja. Kun omat voimat eivät ole riitäneet niiden saavuttamiseen, usko on loppunut. Kun pilkoin ne liikuntatavoitteet mahdollisimman pieniksi, aloin saamaan onnistumisia.

Olen nyt liikkunut kolmen kuukauden ajan 10 minuuttia päivässä. Se on niin lyhyt aika, että en pysty mitenkään perustelemaan itselleni hetken skippaamista. Sen lisäksi riittävä jousto on ollut avain onnistumiseen. Jos olen väsynyt tai jotain paikkaa kolottaa tai olen ollut flunssan vuoksi puolikuntoinen, olen vaihtanut päivän treenin tosi herkästi venyttelyihin.

10 minuuttia päivässä on jo viikossa 70 minuuttia enemmän säännöllistä liikuntaa, kuin mihin olisin uskonut pystyväni. Huomasin ensimmäiset tulokset jo ensimmäisen kuukauden aikana. Jaksoin paremmin. Mun polvi ei ole oireillut. Ryhti alkoi korjaantumaan. Pikku hiljaa huomasin, että jaksoin myös liikkua enemmän. En tarvinnut enää 10 minuutin aikana taukoja.

Kun olin tehnyt jumppaa yli kuukauden päivittäin. Uskalsin hankkia itselleni jumppamaton helpottamaan liikkumista. En halunnut hankkia mitään ylimääräistä, ennen kuin olen näyttänyt itselleni pystyväni tähän. Nyt haaveilen jo vähän kevyistä käsipainoista. Se on ehkä seuraava hankintani.

Rajoittaminen ei toimi

Saan somessa jatkuvasti viestejä siitä, mitä kaikkea mun pitäisi jättää ruokavaliosta pois. Siis vaikka aika harvalla on mitään käsitystä siitä, miten todellisuudessa syön.

Olen vaan huomannut sen, että rajoittaminen ei itselläni toimi. Jos lähden rajoittamaan syömisiäni, se tarjoittaa sitä, että haluan entistä palavammin sitä mitä rajoitan. Olen muuten oppinut tästä asiasta melkoisen paljon viimeisen vuoden aikana. Laihduttamisen yhteydessä lopetin samalla syömisen rajoittamisen. Annoin luvan ihan kaikkeen. Silläkin uhalla, että pupeltaisin sen jälkeen pelkkää irtokarkkia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Syön mitä mieli tekee. Viime aikoina se on ollut veriappelsiineja. Mietin, mitä hyvää voisin siihen vielä lisätä. Sen lisäksi mietin uusia ravintosuosituksia. Millä tavoilla pääsisin edes lähelle niitä.

Ja tämä on toiminut.

Kielsin itseltäni vaa-an

Ajattelin aika pitkään, että vaaka ja sen lukema eivät triggeröi. Mutta kyllä ne triggeröivät. Liikunnasta tulee heti pakkomielteisempää, vaadin itseltäni liikaa ja silloin into lopahtaa. Joten olen kieltänyt itseltäni vaa-an. Lääkärissä voin käydä vaa-alla ja ehkä joskus muutenkin, mutta toistaiseksi se on minulle liikaa. Ja siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Laihduttamisen lopettaminen on tuonut elämääni enemmän niitä hyvinvointia tukevia tekoja. Ahminta on loppunut, kun syön säännöllisemmin ja liikun enemmän. Kuka olisi uskonut?

-Jenni

Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Uusi vuosi ja ensimmäisten pävien kuulumisia

Tavoite: Liikunta osaksi arkea

Sun ei ole pakko rakastaa itseäsi

Tavoite siihen, kun täytän 40 vuotta

Armoton väsymys