Siis niin uskomatonta, kuin se on, niin minä toivun täällä edelleen viime viikonlopusta. Tiesin sen olevan rankka rupeama introverttiminälleni, mutta en ajatellut sen olevan näin rankka. Toki tähän vaikuttaa varmasti myös se, että en ole saanut olla kovin montaa hetkeä yksin, mikä lataa akkuni yleensä parhaiten. Lisäki opin, että menneessä viikonlopussa oli selkeästi aivan liikaa käsiteltävää minulle. Oli kaksi hotelliyötä, poikaystävän tuparit ja kuvausreissu. Kaikki edelleen mielettömän kivoja juttuja, joista en olisi halunnut luopua mistään, mutta selkeästi minua kuormittavia. Tähän päälle poikaystäväni tuli vielä pariksi yöksi minun luokseni, joten en ollut hetkeäkään yksin.

Jokaisen tapahtuman välissä olin eräänlaisessa valmiustilassa. Pakkasin ja purin laukkuja, silitin ja sovitin vaatteita, katsoin kelloa, koska pitää lähteä. Siihen päälle se, että jouduin olemaan ihan koko ajan sosiaallinen, jonkun tai joidenkin kanssa. Tämä on selkeästi erityisen kuormittavaa minulle ja toipuminen vie aikansa.

KUVA: Heidi / EDITOINTI: Minä

Olen vitsaillut poikaystävälleni, että millainen shokki se tulee olemaan hänelle, kun hän muuttaa keskelle pikkulapsiarkea. Mutta tulee yhteenmuutto olemaan shokki myös minulle, joka olen tottunut olemaan osan viikoista aivan yksin ja sitten minun pitäisi jakaa koti ja koko arki toisen ihmisen kanssa. Mielessä itseasiassa jo kävi, että pystyttäisiinkö vain asumaan eri osoitteitteissa. Mutta meidän tulevaisuuden toiveet ovat sen sorttisia, että yhteinen koti on kaikkein käytännöllisin vaihtoehto.

Omien tarpeiden huomioiminen

Pidin itseäni vuosia ekstroverttina, koska nautin ihmisten kanssa olemisesta ja sosiaalisista tilanteista. Jossain vaiheessa mietin myös, olisinko ambivertti. Mutta kun luin määritelmän siitä, että introvertin akut latautuvat parhaiten yksin ollessa ja sosiaalliset tilanteet kuluttavat, vaikka niistä nauttisikin, totesin olevani pesun kestävä introvertti. Tietenkään ihmisiä ei voi kovin tiukkaan lokeroida. Asiat eivät ole joko tai silloin, kun on kyse ihmisyydestä. Mustan ja valkoisen väliin mahtuu paljon harmaan eri sävyjä. Mutta kun olen oppinyt ymmärtämään tätä puolta itsessäni, olen oppinut myös ottamaan sen huomioon paremmin. Ehkä en aja itseäni uuteen burn outtiin nyt, kun edellisestä on vasta toivuttu.

Minua harvoin harmittaa kauaa aikaa se, jos joku kivakin juttu peruuntuu, koska olen monesti helpottunut jos saan olla yksin. Ja kuten sanottu, saatan väsyä kaikesta kivastakin ja palautuminen ottaa oman aikansa. FOMO ei minua vaivaa.

Viime viikonloppu oli todella hyvä muistutus sille, että en voi ahtaa kalenteriani täysin täyteen. Tarvitsen rauhaa, hiljaisuutta ja aikatauluttomuutta vastapainoksi kaikelle muulle. Olen vitsaillut, että tarvitsen kaiken sosiaallisen jälkeen pimeän, hiljaisen rauhallisen huoneen, jossa voin maata ja latautua 24 tuntia kerrallaan. Välillä tuntuu, ettei tämä ole vitsi.

Jatkossa yritän muistaa sopia yhden menon per viikonloppu. Se on kuitenkin loppujen lopuksi ihan riittävää. Koko aikaa ei tarvitse olla menossa ja tekemässä, varsinkin silloin kun se kuormittaa. Oma burnouttini opetti sen, että ihan kaikkea ei tarvitse jaksaa verenmaku suussa. Oma burnouttini johtui hyvin paljon siitä, että jatkoin hampaat irvessä elämäni elämistä, silloin kun olisi pitänyt hidastaa ja rauhoittua, ottaa aikaa itselleni.

Tuleva viikonloppu otetaan lasten kanssa ihan rauhoittumisen kannalta. Lupasin lapsille hyvää ruokaa, erikoisjälkkäriä, metsä- ja puistoretkiä ja niillä mennään. Mutta ei kuitenkaan pakottamalla.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Ahdistuneisuushäiriö pilasi viikonlopun

Olen jaksanut viimein olla parempi äiti lapsilleni

Opiskelu ja ahdistuneisuushäiriö

Miten voin juuri nyt?

Asioita, jotka tuottavat minulle iloa

Yritin ihan oikeasti miettiä teille jotain muuta kirjoitettavaa, mutta en keksinyt. Onhan tämä tällä hetkellä merkittävä asia arjessani, joten tässä pientä päivitystä.

Kirjoitin viime viikolla siitä, että sain päätöksen erityisestä tuesta opiskeluun. Erityistä tukea tarjotaan, jotta opiskelija saa koulun suoritettua loppuun. Minulla se syy, jonka tueksi tämän sain, oli ahdistuneisuushäiriöni. Sain diagnoosin viime vuoden lopulla burn outin jälkeen ja se on kieltämättä hankaloittanut opintojen jatkamsita. Kaiken aloittaminen on ollut todella vaikeaa ja  Toki, tiedostan, että tämä on asia jonka kanssa opetellaan hiljalleen elämään, sillä ahdistuneisuushäiriö voi olla pitkäaikainen kaveri.

Tapasin tukihenkilöni

Erityiseen tukeen kuuluu se, että minulla on tukihenkilö, jonka kanssa tapaamme viikottain ja tutkimme silloin opintojeni etenemistä. Tapasin tämän tukihenkilön ensimmäistä kertaa ja hän auttoi tänään muun muassa minua saamaan kulkulätkän koulun tiloihin. Kun siirryin oppisopimukselta etäopiskeluun, niin näytti siltä, että kaikki unohtivat ettei minulla ollut tätä kulkulätkää ja kukaan ei siis osannut silloin kertoa sen hakemisesta. Nyt minulla on vihdoin se ja pääsen myös syömään koululle sen kanssa.

Tämän jälkeen istahdettiin kirjastoon ja käytiin läpi sitä, mikä hänen toimenkuvansa minun kanssani on. Ja minä kerroin, että miten tähän tilanteeseen on päädytty. Kerroin kokeneeni lähisuhdeväkivaltaa ja eron jälkeistä vainoamista, joka johti burn outtiin ja ahdistuneisuushäiriöön. Varsinkin vainoamisen aikaan olin koko ajan ahdistunut, kun silloin en saanut hetken rauhaa vainoamiselta, mikä todennäköisesti on ollut laukaiseva tekijä häiriölle. Hän kyseli minulta häiriöstäni ja sanoi hetken juttelun jälkeen ihailevansa minua ja sitä valoa, joka sisältäni loistaa kaiken kokemani jälkeen. Tässä kohtaa tunsin, miten kyynel vieri maskin sisään. En tiedä huomasiko hän sitä.

Teimme suunnitelmat tälle ja ensi viikolle. Tapaamme hänen kanssaan heti maanantaina, kun olen ensin tehnyt tällä viikolla YTO-kummin kanssa lukujärjestyksen itselleni. Todennäköisesti ensimmäisiä aineita, jotka teen pois jaloista pyörimästä, ovat matematiikka ja digitaidot. Kesäkuulle on sovittuna jo ruotsin lähiopetusta. Kävimme myös läpi sen, mitä lähiopetus todellisuudessa on näin aikuispuolella. Vaikka osallistun lähityöskentelyyn, se on enemmän itsenäistä työskentelyä, kuin sellaista peruskoulun opetusta.

Päivä, vaikka se kesti tällä kertaa vain kaksi tuntia, oli minulle todella rankka. Niin hullulta, kuin se kuulostaakin. Mutta olin koko sen pari tuntia aika ahdistunut. Ja sitähän se ahdistuneisuushäiriö on, eli jatkuvaa ahdistusta, joka on tilanteisiin nähden liiallista. Ja koska tällainen tila ei ole normallia, sitä kutsutaan häiriöksi. Minulla ei ole ollut mitään varsinaista syytä ahdistua, mutta ahdistun silti ja se on henkisesti aika rankkaa. Joten kahden tunnin tapaaminen oli minulle henkisesti yhtä rankka kokemus, kuin täysipitkä työpäivä. Simahdin kotona todella nopeasti päiväunille.

Todennäköisesti ensimmäiset viikot ovatkin minulle ahdistavia ja uuvuttavia, ennen kuin viimein alkaa helpottaa.

Tässä nyt nämä opintojen eräänlaiset uudelleenaloitus kuulumiset tältä erää.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Sain töitä

Miten voin juuri nyt

Uutta arkea takana kaksi viikkoa

Kesätyöt on loppu