Viimeisillään raskaana
0Juuri nyt tätä kolmatta raskautta on kulunut 247 päivää, mikä tarkoittaa 88,2 % koko ajasta. Joko nyt saa sanoa, että olen viimeisillään raskaana? Tämä aika on mennyt ihan uskomattoman nopeasti. Tuntuu, että ihan vasta tein yllättäen positiivisen raskaustestin. Ja ihan vasta me käytiin ultrassa tervehtimässä vauvaa. Nämä kuukaudet ovat tuntuneet silmänräpäykseltä ja ensi kuussa meillä on varmasti vauva. Minä tulen olemaan kolmen lapsen äiti.
Kolmas kerta
Näin kolmannella kerralla, kun kaksi ensimmäistä lasta ovat jo selkeästi isompia, olen päässyt taas sellaiseen pieneen raskauskuplaan kuin esikoisenkin kanssa. Tätä vauvaa on saanut ihan odottaa, siinä missä nykyään viisivuotiaan raskaus meni aika lailla taaperoa paimentaessa. Tässä raskaudessa on ollut niitä rauhallisia hetkiä, kun on voitu puolison kanssa ihmetellä vauvan liikkeitä, sekä raskaussovelluksen viikkoja. Toki tähän on varmasti vaikuttanut myös se, että tämä lapsi on puolisoni esikoinen ja tämä kaikki on hänelle aivan uutta. Sitä kautta häntä myös kiinnostaa asiat eri tavalla.
Olen haaveillut kolmannesta lapsesta todella pitkään. Nau tin erityisesti toisen lapsen vauvavuodesta, mutta siinä oli niitä omia todella synkkiä varjopuoliaan. Olin näin ollen ajatellut, että mikäli asiat menevät niin kuin toivon ja saan vielä kolmannen vauvan, otan kaikesta ilon irti. Nautin niin raskaudesta, kuin vauvavuodestakin. Päätin, että haluan dokumentoida tätä raskautta ihan eri tavalla, kuin kahta aiempaa. Minkä olenkin tehnyt muun muassa täällä blogin puolella. Synnytyksestäkin haluan kuvia, jos vain mahdollista. Vauvan kanssa me pesitään ja opetellaan imetystä. Aion nauttia sekä niistä viikoista, kun meillä on kaikki lapset kotona, sekä niistä yhden lapsen viikoista. Kummassakin on varmasti puolensa.
Rakastan tätä raskausaikaa
Olen rakastanut tätä koko raskausaikaa, joka on ollut helpoin kaikista kolmesta. Olen jaksanut todella hyvin, mikä on ollut itselleni ilo. Hepatogestoosikin antoi odotuttaa itseään aivan viime metreille asti, minkä otan yhtenä voittona. On ollut ihanaa tuntea kaikki vauvan potkut ja venytykset vatsassa. Aivan yhtä ihanaa on ollut, kun puoliso on tunnustellut ja ihmetellyt näitä liikkeitä. Jos minun pitäisi veikata, täältä on tulossa samanlainen futari kuin nuoremmasta isosiskostaan. Samaan aikaan, kun toivon ettei tämä päättyisi, en malta odottaa, että saamme tavata tämän uuden perheenjäsenen.
Kun sisarussuhde kehittyy jo raskausaikana
Yksi mielettömimmistä asioista tässä raskaudessa on ollut se, miten isommat lapset ovat suhtautuneet raskauteen ja vauvan odotukseen. Kumpikin puhuu siitä, mitä he haluavat opettaa vauvalle ja miten he hoitavat tätä. On todella ainutlaatuista saada seurata sitä, miten se sisarussuhde on lähtenyt kehittymään jo nyt, vaikka sisarus on vielä vatsassa. Muistan itse suurimman osan niistä ajoista, kun äiti odotti pikkuveljiäni. Myös sen ajan, kun hän odotti minua viisi vuotta nuorempaa veljeäni. Se oli ihmeellistä aikaa ja uskon sen olevan sitä myös omille lapsilleni. Tämä kokemus on myös itselleni upea ja ainutlaatuinen.
Synnytys jännittää ja pelottaakin edelleen. Mutta minulla on tulossa vielä synnytystapa-arvio, sekä kontrollikäyntejä hepatogestoosiin liittyviä polikäyntejä, joissa aion puhua peloistani avoimesti. Uskon, että tässä saadaan tehtyä jokin suunnitelma, joka tuo minullekin mielenrauhaa. Lähtökohtaisesti luotan kätilöihin ja lääkäreihin. He ovat pelastaneet minut ja vauvat ennenkin tiukoista paikoista, joten uskon heidän tekevän niin tälläkin kertaa.
Nyt toivotaan, että beibis ei synny ennen juhannusta. Meillä on silloin isojen lasten kanssa sellaisia suunnitelmia, joiden en todellakaan halua peruuntuvan. Se on oikeastaan ainoa toive tähän loppuraskauteen. Ja ehkä se, että nämä helteet vähän helpottaisivat.
Mites te muut raskaana olijat?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 35 (34+0 – 34+6)
Beben koko: Kookospähkinä
Oireet: Kevyt kutina, alaselän kivut, supistukset.
Himot: Salaatit.
Raskausviikko 35
Minulla alkoi tällä viikolla virallisesti raskausloma. Raskautta oli tämän raskausviikon alussa jäljellä noin neljäkymmentä päivää, mikä tuntuu ihan uskomattomalta. Ei mene kauaa, niin meillä on kotona vauva. Puoliso havahtui kysymään, että pitäisikö hänen lukea tässä vaiheessa joku opas. Sanoin, että totta kai hän voi etsiä tietoa, varsinkin ensimmäisistä viikoista, mutta kyllä häntä myös opetetaan olemaan vauvan kanssa. Ja sellaiset asiat, kuin vauvan nostaminen ja vaipan vaihto oppii kaikkein parhaiten tekemällä.
Tehtiin myös suunnitelma, että jos meidän vauva olisikin jotenkin itkuinen, niin viedään hänet kyllä ihan ehdottomasti vauvahierojalle. Olen lukenut ja kuullut nyt todella paljon jumeista, joita vauvoille syntyy kohdussa. Oma esikoiseni oli muun muassa kohdussa pienessä ahdinkotilassa, jonka seurauksena, hänen kaulajänteensä kehittyi kireäksi. Se vaati pitkään fysioterapiaa, mutta nykyään lapsesta ei todellakaan huomaa, että hänellä olisi ollut jokin sen alueen ongelma.
Raskaushepatoosi – hepatogestoosi
Sokerirasituksen tulokset tulivat, eikä vieläkään ole viitteitä raskausdiabeteksesta. Mutta minulta otettiin samaan syssyyn myös muita verikokeita ja niinhän siinä taas kävi, että maksa-arvot olivat kohonneet. Selvisin suurin piirtein kuukauden pidemmälle, kuin aiemmissa raskauksissa. Mutta selkeästi minun maksaani ei ole tehty raskaana olemiseen. Kävin viikonlopulla kontrolli verikokeissa ja nyt odotellaan ovatko arvot niissäkin koholla.
Vaikka olin jo ehtinyt toivoa, että välttyisin hepatogestoosilta tässä raskaudessa, niin ei tämä tilanne oikeastaan edes harmita. Olin jo niin asennoitunut tähän ja homma on tuttua kahdesta edellisestä raskaudesta. Tätä kuitenkin seurataan tarkkaan ja otetaan homma haltuun heti, jos jotain huolestuttavaa ilmenee. Esikoiseni kohdalla esimerkiksi käynnistyksestä päätettiin hyvin nopealla aikavälillä.
Muuten oma olo on edelleen hyvä. Niin minä vaan vielä viikolla 35 kävelin ympäri Suomenlinnaa puolison kanssa. Esikoista odottaessa tällainen reippailu ei olisi tullut kuuloonkaan. Mutta kyllä tässä alkaa tuntumaan siltä, että loppu häämöttää. Vaikka vielä ei ole niin tukala olo, että vauvan häätötoimet kauheasti kiinnostaisi. Ihan mielellään ollaan vielä symbioosissa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 34 (33+0 – 33+6)
Raskausviikko 33 (32+0 – 32+6)
Raskausviikko 32 (31+0 – 31+6)