Mikä on muuttunut kolmannen lapsen myötä?
0Mikä on muuttunut kolmannen lapsen myötä? Tätä kysymystä olen kuullut jonkin verran kuopuksen syntymän myötä. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin Toten mukaan kuvioihin tuleminen muutti paljon enemmän, kuin kolmas lapsi. Totte on kumppanina ja vanhempana aivan omaa luokkaansa. Kun kahden ensimmäisen lapsen kanssa sain olla enemmän tai vähemmän yksin. Myös silloin kun vanhempien lasen isä oli kuvioissa. Erokaan ei ollut niin isona shokkina kuin toisen aikuisen mukaan tuleminen. Olin ennen eroa niin tottunut toimimaan yksin, että erilleen muuttaminen ei muuttanut arkea.
Oli vaikeaa ottaa toinen aikuinen mukaan arkeen, kun olin tottunut tekemään kaiken yksin.
Mutta mikä on oikeastaan muuttunut kolmannen lapsen myötä… Esikoisen kanssa olin todella epävarma. Ei ollut kerta tai kaksi, kun menetin yöuneni stressatessani asioita. Ja ne olivat välillä todella pieniä. Muistan ikuisesti hetken, kun vauva oli ihan vain pari päivää vanha ja imetyksen kanssa oli ongelmia. Siihen päälle hormonimyrsky, sektiosta toipuminen, raskaan synnytyksen käsittely ja vähät unet. Tämän kaiken seurauksena itkeä ulvoin sairaalahuoneessa, että en saa pidettyä vauvaa elossa, kun en pysty imettämään. Eikä tämä epävarmuus ja tunteiden vuoristorata loppunut tähän.
Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla elämäntilanne ei myöskään ollut kaikkein helpoin. Pärjäsin kuitenkin hyvin kahden pienen kanssa. Isommilla on sen verran pieni ikäero, että olin ehtinyt tottua pikkulapsivuosien intensiivisyyteen. Pärjäsin heidän kanssaan kuitenkin hyvin. Me oltiin vuosia kolmen tiimi. Tehtiin oikeastaan kaikki kolmestaan. Arki helpottui sitä mukaan kun lapset kasvoivat.
Sitten kaikki muuttui
Kuten sanoin, elämä muuttui isoimmin silloin, kun Totte alkoi raivata omaa paikkaansa meidän perheessä. Sanon raivata, koska olin aluksi aika vastahakoinen. Yhtäkkiä minun ei tarvinnut tehdä kaikkea yksin. En ollut yksin. Totte otti koko ajan enemmän ja enemmän vastuuta lapsista. Yleensä tämä meni niin, että minä olin kaulaani myöten jossain tilanteessa ja hän tuli apuun. Näin hänen vastuunsa kasvoi pikku hiljaa. Kun vauva syntyi, hän oli jo valmiiksi ihan tasaveroinen vanhempi.
Vauva hetti kyllä hetkellisesti koko paletin ympäri. Meillä oli kuitenkin ihan tutut rutiinit ja tavat, jotka toimivat isompien lasten kanssa. Vauva-arki on hyvin erilaista. Mutta shokki ei ollut läheskään niin iso, kuin esikoisen kanssa. Saatiin paletti kasaan aika nopeasti ja muistan miettineen vain yhtenä iltana, että tämä on ihan hullun hommaa.
Uskallan väittää, että kaikki on melkeinpä helpompaa näin kolmannen lapsen, kuin yhden lapsen kanssa. Olen viimeisessä reilussa kahdeksassa vuodessa saanut roppa kaupalla varmuutta. Lisäksi olen saanut tähän palettiin myös tasaveroisen ja osallistuvan kumppanin. Sen lisäksi isommista lapsista on iso apu nuorimmaisen kanssa, mitä en olisi uskonut. Vauvan tulo on saanut isommat itsenäistymään entisestään, mikä oli myös positiivinen yllätys. Eli sanotaanko, että vaikka lapsiluku on kasvanut, niin asiat ovat muuttuneet ainoastaan helpommiksi.
Neuvo, jonka antaisin tuoreille vanhemmille on, että jakakaa vastuuta. Olkaa tasavertaisia. Perhearki voi oikeasti olla mukavaa, kun vastuu jakautuu tasaisemmin. Sen olen ainakin itse oppinut. Siitä on hyötyä ihan koko perheelle.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vauva 7 kk – Maailman avartuminen liikkeelle lähdön myötä
Otsikko paljastaakin vauvan tämän kuun isoimman virstanpylvään. Hän lähti ryömimään pari päivää yli puolivuotiaana. Sen jälkeen vauhti on vain kiihtynyt ja maailma suorastaan auennut. Kaikki kiinnostaa ja joka paikkaan pitää päästä. Tuntuu, että tämän myötä vauva kasvoi monen monituista senttiä hetkessä. Hän ei ole enää mikään paikoillan pötköttelevä pikku vauva, vaan nykyään häntä saa vahtia herkeämättä. Muistuu mieleen se, miten joku on sanonut, että vauvavuoden voi jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa on se, kun vauva ei liiku ja toinen osa on se, kun vauva liikkuu. Olemme siis siirtyneet kakkososaan.
Arvaatko muuten, mikä sai vauvan lopulta lähtemään liikkeelle? No tietysti isosiskon houkuttelu. Äidin maanittelut menivät kuuroille korville.
Vauva 7 kk
- Vauva on nyt 70,6 senttiä pitkä ja painaa 8095 grammaa. Hän on siis tuplannut oman syntymäpainonsa reilusti. Siltä alkaa myös tuntua tyyppiä kantaessa.
- Hän käyttää edelleen 68 cm – 74 cm vaatteita.
- Ryömii.
- Nousee konttausasentoon.
- Kiipeää ja nousee tukea vasten polvilleen pystyyn.
- On alkanut tavu jokeltamaan. Hokee usein babababa tavuja.
- Syö kiinteitä viisi kertaa päivässä.
- Nukkuu 2-3 päiväunet.
- Herää aamuisin 5-6 välillä.
- Herää edelleen 1-3 kertaa yössä.
Tämän pienen metkuilijan luonne tulee koko ajan vahvemmin esille. Hänellä on selkeä oma huumorintaju, mikä hämmästyttää hieman. Että näin pinellä sellainen voi olla ja miten hän pystyy tuomaan niin paljon iloa meidän kaikkien arkeen. Siskojen kanssa heillä on ihan omat jutut ja vitsit. Nyt kun vauva on lähtenyt liikkeelle, hän pääsee ihan eri tavalla siskojen perään ja leikkeihin. Toistaiseksi se on vanhempien lasten mielestä hauskaa. Vielä emme saa kuulla siitä, miten vauva rikkoo heidän leikkinsä.
Ruoka maistuu edelleen. Annoskoot muuttuivat aloituksen jälkeen nopeasti isommiksi ja nyt hän syö ihan kunnon annoksia neljä tai viisi kertaa päivässä. Hänellä on myös selkeät lempparit. Omena on herkkua ja äidin rakkaudella tekemät soseet eivät ole. Kaikki muu menee, kunhan ei ole äidin tekemää. Nyt ollaan tosin siinä pisteessä, että myös minun tekemät soseet menevät alas.
Meillä on soseiden suhteen hybridimalli. Minä kokkaan ja osa ostetaan kaupasta. Sen lisäksi tarjotaan vauvalle sormiruokaa toiveena, että jossain vaiheessa saataisiin ulkoistettua tämä syöminen. Sormiruokailu on ennen kaikkea sotkuista ja hyvin, hyvin vähän ruokaa menee suuhun asti. Mutta tämän harjoittelua jatkamme.
Vaihdoimme myös vaunukopan ratasosaan, kun vauva ei enää viihtynyt kopassa pötköllään. Vaunumatkat alkoivat olla hiljalleen melkoista sekoilua. Nyt reissaaminen on taas mukavaa ja vauva viihtyy, kun saa katsella ympärilleen.
Niin tämäkin vauvavuosi on kääntynyt vahvasti voiton puolelle. Tämä on ollut ehdottomasti helpoin vauvavuosi. Toki siihen vaikuttaa oma varmuuteni. Kun tämä on kolmas kerta, ei juurikaan tarvitse stressata siitä osaako. Sitä voi oikeasti keskittyä nauttimiseen ja vauvan kasvun seurantaan. On ollut myös kiva kirjoittaa tästä vauvavuodesta. Vähän harmittaa, että vanhempien lasten kohdalla ei tullut tehtyä samoin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit