Pääsiäinen aikuisten ja vauvan kesken
0Pääsiäinen tuli ja meni. Tämä sen jälkeinen viikko on mennyt aivan hirvittävää vauhtia. Tuntuu, että aikaa mihinkään ylimääräiseen ei ole ihan hirveästi jäänyt. Ja välillä viikot ja päivät on juuri tällaisia. Kaikki kolme lasta kaipaavat aikaa ja iltaisin tuntuu, että sohva kutsuu, kun mehut on imetty niin loppuun. Toinen isommista totesikin tänään aamulla: ”Meissä on iso homma”. Niin välillä on, mutta se on vain ihanaa.
Mutta palataan hetkeksi pääsiäiseen. Miten sinun pääsiäisesi sujui? Ehditkö rentoutumaan? Me vietettiin pyhät kolmeen pekkaan. Minä olin pyhät pääasiassa kipeänä ja Totte töissä. Eli en sanoisi, että pääsiäinen olisi ollut erityisen juhlava. Ennemminkin arkinen. Mutta muuten se oli oikein onnistunut. Ainakin tuli levättyä, kun oma vointi vaihteli jonkin verran koko pääsiäisen aikana. Vähän niin kuin pääsiäisen sää. Totte oli onneksi iltavuoroissa, joten hän ehti olla päivät todella pitkälti meidän kanssa.
Ihan vain kotona Vauvan tahtiin
Päivät olivat kiireettömiä ja vauvantahtisia. Kuten arki tällä hetkellä hyvin pitkälti ovat olleet. Meidän vauvalla on menossa melkoinen kehitysvaihe. Nyt hän on selkeästi jättämässä päivän viimeisiä päiväunia pois ja päivät ovat täynnä menoa, kun motoriset taidot kehittyvät. Elämme aikaa, kun silmät pitäisi olla selässäkin. Hän osaa ilmaista myös todella vahvasti omat mielipiteensä ja esimerkiksi vaunuissa istuminen alkaa aina jossain kohtaa tympimään.
Olen ollut aina kotihiiri, eikä pyhinä reissaaminen ole varsinaisesti houkuttanut. Siksi olen halunnut luoda meille niitä omia perinteitä kotiin. Välillä on toki kiva käydä perheen luona kylässä, mutta oma koti on paras. Se, kun voidaan laittaa kotiin omat tutut koristeet, tehdä hyvää ruokaa ja viettää kiireetöntä aikaa yhdessä. Ei tarvitse hosua tai stressata ja kantaa laukkuja paikasta toiseen. Kotona vietetyt pyhät sopivat meille.
Pääsiäisen ruokia
Ruokapuoli meillä oli myös aika kivasti hoidettuna. Meillä ei ole sellaisia jokavuotisia perinnereseptejä, vaan mietitään ruokia vähän tapauskohtaisesti ja sen mukaan, mitä tekee mieli. Saatiin tällä kertaa apua PR-lähetyksen muodossa.
Parina päivänä Totte kokkasi meille kasvisburgereita ja halloumi ranskalaisia. Meillä oli beyond pihvejä, jotka menivät kyllä ihan täysin lihasta. Jos en olisi tiennyt, niin en olisi huomannut eroa. Nämä menevät kyllä ehdottomasti jatkoon. Halloumiranskalaiset olivat myös super hyviä. Totte on ihana, kun jaksaa treenata erilaisia reseptejä, vaikka kokkaaminen ei ole hänen vahvuuksiaan. Silti hän yrittää, harjoittelee ja kokeilee. Mikä on upea piirre. Rakastan sitä, että minulle kokataan, joten sydämeni sykkii tälle, miten paljon hän näkee vaivaa.
Minä puolestani näytin rakkauttani leipomalla.
Kuten sanottu, meidän pääsiäinen oli todella rento. Ei tehty ihan hirveästi mitään. Vietettiin aikaa yhdessä ja minä toivuin parhaani mukaan flunssasta. Vauva harjoitteli sormiruokailua ja pääsi keinumaan ensimmäistä kertaa. Eli hyvin tavallista lapsiperhe-elämää. Vuoden päästä meillä on todennäköisesti jo aivan eri meininki.
Siinä muutama kuva meidän pääsiäiseltä. Seuraavaksi juhlitaankin sitten vappua ja äitienpäivää. Silloin me ollaankin sitten koko kööri koolla. Katsotaan mitä silloin keksitään.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Sad beige mom ilmiö
Minun aivoni nyrjähtivät, kun Tik tokissa tuli vastaan ”sad beige mom”-termi. En käsitä, miten tällekin asialle on pitänyt keksiä termi ja vielä näin negatiivinen. Tämän keskiössä ovat siis vanhemmat ja etenkin äidit, jotka pitävät rauhallisesta värimaailmasta niin sisustuksessa, kuin omassa pukeutumisessaan. Olen itsekin puhunut siitä, miten valitaan isoimmat vauvan tarvikkeet, kuten sänky, syöttötuoli, sitteri yms, neutraaleissa, kotiin sopivissa sävyissä. Meidän vauvan vaatteet ovat myös hyvin pitkälti neutraaleja ja yksivärisiä.
Ja on olemassa ihmisiä, joiden mielestä tämä on väärin ja vauvan kehitykselle haitallista. Omalla kohdallani tätä on puitu Ylilaudalla asti, miten pilaan lapseni, kun he eivät näe värejä.
En tiedä kumpi kiehuttaa enemmän, se että tästä jaksetaan jauhaa edelleen vai siitä, että tällaiselle asialle on pitänyt keksiä huono nimi ja tehdä siitä jonkinlainen ilmiö.
Ihan ensimmäiseksi voin paljastaa, että isommat lapseni ovat oppineet kaikki värit ja ovat oppineet jopa lukemaan ennen ensimmäistä luokkaa, vaikka meillä leikkimatto olikin beige ja iso osa bodyista valkoisia. Ja nykyään minulla ei juuri ole sananvaltaa siihen, mitä he pukevat päällensä. Voin kertoa, että isommat lapset pukeutuvat kyllä täysin oman mielensä mukaan. Vauvalla suosin hyvin pitkälti rauhallista, neutraalia värimaailmaa, joka miellyttää omaa silmääni, koska hänellä ei ole aiheesta vielä mielipidettä. Ihan pian hänellä tulee olemaan sellainen ja silloin mennään sen mukaan.
Aistiyliherkkyys
Olen löytänyt itsestäni aistiyliherkän ihmisen. Monet äänet, tuntoaistimukset ja värit tuntuvat minusta pahalta. Olen aina kaivannut sellaista siistiä ympäristöä, jossa ei ole minua ahdistavia triggereitä. Pidin nuorena huoneeni pääasiassa tarkassa järjestyksessä. Välillä sisarukseni torpeedoivat tätä järjestystä. Joka tapauksessa, minä voin itse paremmin järjestyksessä ja seesteisessä ympäristössä. Olisin stressaantunut ja ahdistunut värikkäässä ja sekavassa ympäristössä. Toki, lapsiperheessä se järjestys ei aina onnistu, mutta siihen pyrimme.
Se on yksi syy sille, minkä vuoksi meidän vauvan tarvikkeet ovat neutraaleissa väreissä. Olen aikanaan hormonihuuruissa itkenyt ahdistuneena värikkään sitterin vieressä, joten opin silloin kerrasta. Vauva ei mene rikki neutraalista ympäristöstä. Ja mitä tulee vaatteisiin, vauva ei edes näe omia vaatteitaan, joten värikkäiden vaatteiden pitäminen on se ja sama.
Sen sijaan meidänkin vauvalla on läjäpäin erilaisia värikkäitä leluja. Niissä on värejä ja kontrasteja. Ne helisevät, rahisevat, vilkkuvat ja soivat. Sen lisäksi, maailma on täynnä värejä. Vaikka lapsien kotona olisikin rauhallinen värimaailma, ei yksikään lapsi kasva mustavalkofilmissä.
Tämä ”sad beige mom” on taas yksi naurettava tapa syyllistää äitejä. Aivan samalla tavalla, kun syyllistetään niitä jotka antavat lapsilleen korviketta. Yksikään äiti, joka oikeasti yrittää parhaansa, ei ansaitse syyllistämistä. Historia tietää niitä oikeasti huonoja äitejä, mutta jos vanhemman ainoa rikos on se, että hän sisustaa beigellä, vauvalla ja lapsilla on todennäköisesti kaikki paremmin kuin hyvin.
Minusta tämä keskustelu ottaa oikeasti naurettavia mittasuhteita ja tässä voitaisiin oikeasti keskittyä johonkin muuhun, kuin ihmisten sisustamiseen. Ja varsinkin unohtaa tuo täysin turha termi ja syyllistäminen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit