Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
0Nyt, näin heinäkuun vaihtuessa elokuuhun olen kuullut jonkin verran huokailuja vanhemmilta. Siis sellaisia; ”Alkais jo”, oli kyse sitten koulusta tai päiväkodista. Ja kieltämättä, kun lapset ovat pyörineet usemman viikon kotona enemmän ja vähemmän 24/7, niin pinna on ollut itse kullakin herkillä.
Meillä on sentään ollut pari kahden viikon mittaista taukoa tässä välissä, mutta silti. Kolmen lapsen kotona olo on aina yhtä intensiivistä. Ja tämä lomakausi koettelee niin hermoja, kuin myös sitä parisuhdetta. Uskallan väittää, että meidän sekstailukerrat tänä kesänä on laskettavissa yhden käden sormilla. Kuulostaako tutulta?
Tervetuloa sirkukseen!
Päivisin tuntuu, että hommaa ja tarvitsevia on ihan joka hetkelle. Milloin taapero ei kiipeä omin avuin sohvalle, niin silloin ihan sata varmasti isommat tappelevat niin, että joudut rientämään erotuomariksi. Ja ihan koko ajan pitäisi olla laittamassa ruokaa, sekä keksimässä aktiviteetteja. Jos seksikerrat voi laskea yhden käden sormilla niin niitä ”äiti mulla on tylsää”-huutoja on kuultu kyllä senkin edestä.
Tähän päälle yhden vanhemman vuorotyö ja toisen yrityksen pyörittäminen kotona, niin se paletti on aikamoinen. Ja vaikka nautin siitä, että meidän koko perhe on ollut kasassa, on tämä oikeasti ollut ajoittain myös aika rankkaa.
Olen tehnyt tosi usein iltaisin töitä. Kirjoittanut, suunnitellut podcastia tai edistänyt jotain muuta projektia, sen minkä olen pystynyt. Jos minulla on ollut päivisin palaveri, niin ei ole ollut kerta tai kaksi, kun joku hilluu taustalle ilveilemässä. Onneksi partnerini ymmärtää tämän.
Mutta täytyy sanoa, että tässä ei ole ollut päällimmäisenä mielessä se parisuhteen hoivaaminen tai seksi. Ja kun ulkona on olleet hiostavat seksihelteet, niin ihan kauhean lähelle en ole edes kumppaniani halunnut.
Parisuhde koetuksella
Pääosin tämä kesä on mennyt hyvin, mutta ollaan huomattu, että hektisyys on aika ajoin kiristänyt meitä molempia. Ollaan tiuskittu toisillemme ja tunnettu kumpikin riittämättömyyttä ja kuormittavuutta. Kummastakin on tuntunut aika ajoin, että elämä on pyörinyt pelkästään kodin ja työn ympärillä, eikä aikaa tunnu olevan millekään muulle.
Meidän vahvuus on onneksi ollut aina avoin puhe ja se ei ole unohtunut tänäkään aikana. Kun toisen kanssa pystyy jakamaan niin isot kuin pienetkin murheet, niin se taakka kevenee. Sen lisäksi tuntuu siltä, että kaikkea ei tarvitse kantaa aivan yksin.
Ja kumpikin tiedostetaan, että tämä aika on nyt vain tätä. Meillä täällä kolme lasta, joista yksi on ilman jarruja ja järkeä menevä taapero. Meidän lapset kasvaa koko ajan ja elämä helpottuu. Yöt eivät ole ikuisesti katkonaisia ja aamut aikaisia. Jossain vaiheessa sitä seksiä pystyy harrastamaan taas sängyssä sohvan sijaan, kun siellä perhepedissä ei ole tissiriippuvaista taaperoa. Hyvin kliseisesti; Tämä on vain vaihe.
Ja tähän loppuun sellainen ärsyttävä toteamus, että en kyllä vaihtaisi tätä meidän elämää mihinkään. Meillä menee loppujen lopuksi tosi hyvin, vaikka vällillä kuormittaa ja kiristääkin. Meidän lapset ovat kaikki aivan ihania, enkä voi käsittää millainen onni ollaan saatu kokea. Sen lisäksi minulla kävi mieletön tuuri pelattuani Tinderissä kaksi vuotta ja löydettyäni lopulta Toten kaltaisen mielettömän kultakimpaleen. 🩷 Hän on paras mahdollinen aisapari ja kumppani tässä arjessa. Rakastan häntä valtavasti.
Haluan kuitenkin puhua myös niistä vaikeammista hetkistä ja tunteista. Nekin kuitenkin kuuluvat tähän meidän elämään. Ja vaikka perhettään rakastaa ja arjestaan nauttii, niin ei se poista väsymystä, turhautumista tai kuormittumista. Toivon tämän tarjoavan vertaistukea muille.
Aloin juuri miettiä, että tästä aiheesta riittäisi juttua vaikka podcastiin. Ehkä meidän täytyy äänittää jakso aiheesta.
Toivottavasti siellä kesä on sujunut hyvin. Odotetaanko siellä jo koulujen alkamista ja arjen normalisoitumista?
-Jenni
KUVAT: Ida Keränen
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä
Mikä fiilis jäi vauvavuodesta
Meidän vauvavuosi on ohi ja taputeltu. Kotona ei ole enää vauvaa, vaan touhuava ja kerkiäväinen taapero. Ja siis taaperoltahan hän on oikeasti tuntunut jo kuukauden päivät siitä lähtien kun lähti kävelemään. Tällä hetkellä hänestä on esimerkiksi mahdotonta saada kuvia, joska hän on koko ajan juoksemassa pois päin minusta. Hän otti vissiin ihan tosissaan tämän, että ei enää kasvokuvia someen. Nyt en saa niitä ollenkaan.
Vauvavuodenhan sanotaan olevan parisuhteessa yksi niistä kovista koettimista. Meillä se koettelemus tosin oli raskausaikana. Vauvavuosi oli aivan ihana. Kun hormonini ja traumoista seurannut stressireaktioni tasaantuivat, aloimme pelata tosi hyvin yhteen.
Vaikea raskausaika
Kuten sanoin, raskaus oli meidän suhteen tähän mennessä vaikeinta aikaa. Minä käsittelin raskausaikana todella monia traumoja ja vaikeita tunteita, eikä minulla ollut voimavaroja olla hyvä kumppani. Olin oikeastaan aika hirveä. Jossain vaiheessa vilauteltiin jopa erokorttia.
Nyt me ollaan kuitenkin puhuttu siitä kaikesta. Ymmärretty mistä ne minun kaikki vaikeat tunteet kumpusivat. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Totte kesti sen kaiken ja pysyi rinnallani tukemassa minua. Mikään ei kuitenkaan ollut hänen syytään. Silti hän otti kaiken räyhäämiseni ja vaikeat tunteeni vastaan ja kaiken päälle vielä tuki minua. Olen tosi onnellinen, että selvittiin siitä lopulta.
Raskauteen verrattuna vauvavuosi on ollut helppoa kauraa. Oltiin puhuttu asioista paljon etukäteen ja meillä oli toimintasuunnitelmat valmiina. Paljon mentiin vain virran mukana ja tutustuttiin yhdessä tähän meidän perheen tuoreimpaan jäseneen.
Vauvavuoden loppumiseen liittyy tietysti tietty hakeus, mutta ennen kaikkea olen tosi iloinen. Meidän taapero on ihan huipputyyppi. Hän on täydentänyt meidän porukan ja ollut juuri se puuttuva palanen, joka tarvittiin. Nykyään on vaikeaa kuvitella arki ilman häntä. On ollut upeaa seurata sisaruussuhteiden kehittymistä ja sitä, miten isommat ottivat pienen vastaan. Ja sen seurauksena, miten kiintymys kaikkien kolmen välillä on vain kasvanut ja kasvanut.
Ja on ollut upeaa jakaa vanhemmuus ihmisen kanssa, joka on ollut aivan yhtä mukana kaikessa. Olen niin kiitollinen siitä, että sain juuri Toten rinnalleni tähän kaikkeen. Tämä on ollut todella korjaava kokemus kaikin puolin.
Ja siis, tästähän tämä matka vasta alkaa. Vauvavuosi on vasta ensimmäinen etappi. Meidän matka vanhempina on alussa tämän pienen kohdalla. Ja hänen matkansa on aivan alussa. Saadaan kulkea hänen kanssaan tässä alussa tiiviisti, mutta ajan kanssa hän alkaa ottaa niitä askeleita itsekseen. Lapset ovat meillä vain lainassa ja aikanaan heidät on aika päästää elämään omaa elämäänsä. Onneksi tässä on vielä vuosia tätä yhteiseloa jäljellä.
Minulla meinaa tulla taas itku, kun kirjoitan tätä.
Olen tosi kiitollinen tästä vuodesta. Oli ihanaa saada kokea se. Nyt on hyvä ottaa vastaan ne tulevat vuodet. Samaan aikaan saadaan tutustua entistä paremmin tähän tyyppiin, joka on tullut osaksi meidän perhettä. Kuten kirjoitin, tämä on vasta alkua.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa
Vauvan 10 ja 11 kk kehitys ja kuulumiset
Vauva 9 kk – Unikoulua ja seisomaharjoituksia
Äitienpäivän viettoa ja arkisia kuulumisia