Imetyksen ristiriitaiset fiilikset
0Olen viime aikoina miettinyt paljon imettämistä ja tätä minun ja taaperon meneillään olevaa imetystaivalta. Olen kertonut siitä, miten imettäminen on ollut jo esikoisen kanssa harras toiveeni ja vasta näin kolmannella kerralla olen saanut sen toivomani täysimetys kokemuksen. Tässä yhdeksässä vuodessa olen ehtinyt käymään läpi monelaisia tunteita.
Silloin, kun odotin esikoistani, ajattelin, että totta kai tulen imettämään. Olin kuullut, että joillain imetys tulisi syystä tai toisesta epäonnistumaan, mutta en ajatellut, että se tapahtuisi omalla kohdallani. Sanoin kyllä useampaan kertaan tiedostavani sen, että kaikilla imetys ei onnistu, mutta en ollut oikeasti sisäistänyt sitä. Kun asiat menivät miten menivät, jouduin käymään läpi melkoisen kasan vaikeita tunteita.
Kaksinkertainen imetyspettymys
Kun esikoisen imetystaival alkoi, olin aivan pihalla. Luotin kätilöihin, mutta valitettavasti heidän kenonsa olivat sellaisia, jotka eivät sopineet meille. Sain nännikumin, jota en vain oppinut käyttämään ja jota vauva hylki. Mutta koska minulle sanottiin, että sitä olisi hyvä käyttää ja se helpottaa, niin käytin sitä. Olen kahden nuoremman kanssa pärjännyt loistavasti ilman nännikumia. Olisi ehkä silloinkin, pitänyt rohkeasti kokeilla ilman. Mutta koska oli niin uuden äärellä, en osannut ajatella omilla aivoillani.
Koska nännikumin käyttö tuotti ongelmia, niin esikoisen paino laski sairaalassa ollessa yli sen toivotun rajan. Se iski silloin syvälle. Hormonihuuruissa ajattelin, että en saisi pidettyä lastani hengissä. Vauvan paino saatiin nousemaan lisämaidolla ja me pääsimme parin päivän päästä kotiin.
Imetys kuitenkin takkusi edelleen. En ollut laikaan varautunut tähän kaikkeen. Enkä saanut riittävästi tukea tai ohjausta. Lisämaidot tuntuivat sekoittavan kaiken. Lisäksi imettäminen sattui ihan hitokseen. Kun sitten oltiin tapeltu pari päivää imettämisen ja nännikumin kanssa ja annettu siinä ohessa lisämaitoa, esikoinen alkoi hylkimään rintaa. Silloin minulta loppui usko ihan täysin.
Koin karvaan imetyspettymyksen. Tiesin tasan tarkkaan, että lapsi kasvaisi ja voisi hyvin myös korvikkeella. Olin siitä huolimatta todella pettynyt. Sain käsiteltyä asiaa sen kautta, että ehkä seuraavalla kerralla saan onnistuneen kokemuksen.
Noh, kakkosen kanssa oli myös paino-ongelmia. Mutta sain alun haasteiden jälkeen imetettyä osittain. Pullo oli jonkin aikaa myös hänen imetyksessään mukana. Jouduin siis sillä kertaa käsittelemään myös imetyspettymystä. Silloi itkin neuvolassa suureen ääneen sitä, miksi kehoni ei vain kykene toimimaan niin, kuin naisen kehon kuuluu toimia? Tällöin olin myös todella pettynyt itseeni ja kehooni. Ja lopulta matka päättyi viiden kuukauden kohdalla siihen, kun vauva kieltäytyi ottamasta rintaa.
Kolmas kerta
Kolmanteen kertaan valmistauduin ihan eri tavalla. Tällä kertaa homma ei jäisi ainakaan kiinni siitä etten olisi valmistautunut. Kahlasin ensimmäistä kertaa kunnolla läpi Imetyksen tuki Ry:n sivuja ja aloitin stimuloimaan maidon tuotantoa heti, kun se oli vain mahdollista. Sainkin melko hyvät varastot maitoa talteen jo ennen synnytystä.
Oltiin myös tehty Toten kanssa sotasuunnitelma, että ensimmäisinä viikkoina mä keskityn 100 % imettämiseen ja hän hoitaa kaiken muun. Menisi siihen sitten kuinka monta tuntia tahansa, niin minä keskittyisin täysin vauvaan ja siihen, että saataisiin imetys toimimaan.
Ja se lähti sujumaan. Ihan alusta asti. Nännit olivat toki ekat viikot ihan järjettömän kipeät. Mutta rasvaamisella, pumppaamalla ja tauottamalla selvittiin siitäkin.
Kun neuvolassa kävi ilmi, että mun maito riittää, itkin ilosta.
Ajatuksia lopettamisesta
Nyt mun vauva on vuoden, eikä ole vauva, vaan taapero ja minä imetän edelleen. Esikoisen aikaan sanoin, että minä imetän lapsia tasan endimmäisen vuoden, enkä enempää. Vähänpä tiesin silloin, sillä voin kertoa, että en ole ihan lähipäivinä lopettamassa. Oma pääni prosessoi selvästi imetyksen lopettamista, mutta taapero ei.
Muistan kun puolen vuoden kohdalla, kiinteiden aloituksen aikaan kriiseilin paljon sitä, että pian imetys loppuu. Silloin en ollut todellakaan valmis siihen. Itkin monet kerrat sitä, että nyt imetys loppuu enkä ole lainkaan valmis siihen. Näin reilu puolta vuotta myöhemmin voin sanoa, että ne itkut olivat ehkä hieman turhia. Taaperokaan kun ei ole vielä valmis luopumaan henkilökohtaisesta buffetistaan.
Mietin tällä hetkellä paljon sitä, miten tämä tulee loppumaan. Tiedän, että tätä ei tule jatkumaan ikuisesti. Toistaiseksi sekä minä, että taapero olemme tyytyväisiä nykytilanteeseen. Mutta olen miettinyt paljon sitä, tuleeko minulle joskus raja vastaan. Ja milloin se on?
Entä tuleeko lapselle raja vastaan? Olen kuullut lukuisia tarinoita siitä, kun jossain vaiheessa lapsi kieltäytyy rinnasta. Minulla on myös ollut kokemusta tästä, kun viisikuinen pisti yhtäkkiä liinat kiinni. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että lapsi on rinnalla vielä eskarissakin. Mikä ei ole oikeasti todennäköistä, mutta siltä se tuntuu.
Periaatteessa minulla ei ole kiire lopettaa. Nautin meidän yhteisistä hetkistä, kun tiedän, että ne ovat käymässä hiljalleen vähiin. Samaan aikaan huomaan hiljalleen kaipaavani omaa kehoani takaisin. Ja sitä, että kehoni on vain minua varten. Taustalla on myös se ajatus, että tämä saattaa olla ainoa imetyskokemukseni, enkä tiedä olenko ihan vielä valmis luopumaan siitä. Varsinkin, kun taapero ei ole nää jatkuvasti puremassa minua nännistä. Kuten sanoin, tunteeni ovat ristiriitaiset.
Kävi miten kävi, olen äärimmäisen onnellinen siitä, että sain myös tämän kokemuksen. En voisi olla kiitollisempi tästä.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viime aikojen arkisia kuulumisia
Elokuun viimeiset päivät
Elokuu on ihan pian loppu ja syyskuu kolkuttelee nurkan takana. Nämä viimeiset päivät ovat olleet täynnä tekemistä, ihan hirveästi ei ole ehtinyt istumaan. Olen alkanut pikku hiljaa odottaa syksyä ja ruskaa ja se on alkamaisillaan.
Olen ollut todella innoissani. Eilen nimittäin alkoi Nelosella ja Ruudussa Petollisten toinen kausi. Ja sinä, joka seurasit minua jo viime vuonna, muistat varmasti, että olin melko hullaantunut ensimmäisestä kaudesta. Jaksoen lisäksi, kuuntelin podcastia, katsoin sekä Sitan, että Herbalistin tekemän materiaalin. Elin Petollisissa todella vahvasti mukana. Joten ihan mahtavaa, että sarja on palannut.
Ensimmäisessä jaksossa tapahtui jo vaikka mitä kutkuttavaa. Olin pariin otteeseen suu auki tapahtumien vuoksi.
Päätin, että teen Instagramiin enemmän Petolliset sisältöä. Kerron torstaisin omia fiiliksiäni sen päivän jaksosta ja toivon, että sinä joka siellä minua seuraat minua siellä, tulisit keskustelemaan aiheesta, mikäli se sinua kiinnostaa.
Blogissa saatan sivuuttaa aihetta jonkin verran.
Tervetuloa syksy
Minä toivotan tulevan syksyn aika levollisin mielin tervetulleeksi. Helteet eivät vain ole minua varten ja nyt jo viilenevät yöt ovat tuoneet itselleni helpotusta, mistä olen kiitollinen. Tuntuu, että myös taapero nukkuu levollisemmin nyt. Joten syksy saa minun puolestani tulla.
Nautin muutenkin pimenevistä illoista ja kynttilän valosta, joten tätä on odotettu.
Käytiin tällä viikolla poimimassa Haltialan tilalta kukkia. Olin haaveillut siitä oikeastaan siitä asti, kun somessa vilahti ensimmäiset niittykukkakimput. Tuntui vaan siltä, että meillä ei olisi aikaa pyörähtää siellä. Mutta sitten yhtenä aamuna päätettiin lähteä aika extemporee kukkia poimimaan. Pakattiin taapero ja taaperon eväät mukaan ja lähdettiin bussilla kohti Haltialaa.
Kukkapellon etuosa alkoi olla jo aika harva, mutta mitä pidemmälle kuljin, sitä enemmän kukkia löytyi.
Olin varautunut reissuun muovipussilla, jossa oli sisällä kosteita liinoja, sekä kukkasaksilla. Monien kukkien varret olivat melko paksuja ja sitkeitä, joten sakset olivat ainakin ihan ehdottomat.
Kukat ehtivät varautumisesta huolimatta hieman nuutua matkalla, mutta ne virkosivat, kun sain ne aseteltua kotona maljakoihin. Nyt ne tuovat minulle taas aivan suunnatonta iloa. Vitsailtiin Toten kanssa siitä, että olen periaatteessa suht helppo nainen. Tulen onnelliseksi ihan vain kukista. En tarvitse merkkilaukkuja ja timantteja, vaan kukkakimppu riittää.
Taapero jaksoi retken hyvin. Hän jaksoi kävellä pitkiä pätkiä käsi kädessä meidän kanssa. Haluttiin myös antaa hänelle aikaa kävellä rauhassa, jotta tämä taito harjaantuu entisestään. Sisällä, ilman kenkiä mennään jo tosi lujaa. Ulkona, kenkien kanssa, askel on vielä haparoivampi. Mutta pikku hiljaa sekin alkaa sujua.
Mietin juuri sitä, millainen ilo on ollut seurata jokaisen lapsen kasvua. Isommat ovat jo melkoisia, pieniä tyyppejä, jotka osaavat vaikka mitä ja he ovat niin omanlaisiaan ihmisiä. Sitten on tämä pikku tyyppi, joka näyttää persoonaansa joka päivä enemmän ja enemmän, mitä isommaksi hän kasvaa. Enkä malta odottaa, että saan tutustua häneen entistä paremmin.
Stockmann x Henna Lampinen
Pääsin tänään tutustumaan Stockmannille Henna Lampisen upouuteen mallistoon pr-aamiaisen merkeissä. Hennan mallisto on suunniteltu nimenomaan pluskokoisille. Tapahtuma oli aivan ihana. Paikalla oli lähes kaikki, meidän upeat, pluskokoiset vaikuttajat. 🩷 Tunnelma ja keskustelu olivat tosi hyvät. Jaettiin kokemuksia siitä, mitä on olla pluskokoinen ja millaista on ostaa vaatteita pluskokoisena. Stockmannille iso kiitos tilaisuuden järjestämisestä.
Kuten sanoin mallisto on suunniteltu nimenomaan pluskokoisille. Sen lisäksi se on vastuullisesti tuotettu. Mallistossa on käytetty vastuullista puuvillaa ja ylijäämäkankaita. Sen lisäksi Henna on nähnyt paljon vaivaa, jotta mallisto sopii mahdollisimman monelle ja moneen tilanteeseen. Ihan mielettömän upeaa.
Elokuu on ollut kaikin puolin hyvä. Viimeiset päivät heijastavat kyllä sitä, millainen koko kuukausi on ollut ja nyt voidaan ottaa hyvillä mielin syksy vastaan. Toki tähän tuli loppuun vielä huonosti nukuttuja öitä taaperon kanssa, mutta onneksi niistä selvitään.
Mitä sinun elokuuhusi on kuulunut?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta