Vauvakuumetta, erehdyksiä ja loppukesän tunnelmaa
0
🗙 Elokuussa on selkeästi sellaista tiettyä syksyn tuntua. Mutta, koska se on edelleen viimeinen kesäkuukausi, puhutaan mieluummin loppukesän tunnelmasta. Pitkän hellejakson jälkeen olemme saaneet viimein sadetta ja jopa hieman ukkosen jyrinää. Lämpöä rakastavana ihmisenä toivon, että ilmanlämpötila ei jää vielä pysyvästi alle kahdenkymmenen asteen, vaan saisimme nauttia lämpöasteista vielä hetken. Kotona olen tuonut tätä loppukesää, kotiin vaihtamalla koristetyynyjen päälliset tummempiin ja kaivanut esiin muutaman syksyisen sisustusesineen. Pellava ja puuvilla torkkupeitot saavat kuitenkin pysyä vielä olohuoneessa.
🗙 Little E palasi tällä viikolla hoitoon. Kävi aavistuksen hauskasti, sillä minulla oli mennyt kalenterissa merkinnät sekaisin ja olin tarjoamassa tyttöä hoitoon päivää aikaisemmin. Eihän se käynyt, joten päädyimme kävelemään tyttöjen kanssa rannan kautta puistoon. Voi sitä jälleennäkemisen riemua seuraavana päivänä, kun taapero näki omat kaverinsa. Leikit jatkuivat suurin piirtein samasta, kuin mihin olivat keväällä jääneet.
🗙 Viikonlopuksi Little E lähti mummilaan. Perjantai-iltana vilkutin ovella taaperolle, joka juoksi poninhäntä pomppien kohti hissiä, sekä mummin autoa. Olen kertonut ennenkin, kuinka iloinen olen siitä, miten hyvä ja lämmin suhde esikoisellani on isovanhempiin. Little E:n ollessa mummilassa, me saimme launtaina aivan erityisen vieraan. Veljeni tuli oman pesueensa kanssa meille kylään ja toi samalla näytille sukumme pienimmän. Veljenpoikani on vasta kuukauden ikäinen ja niin pieni ja suloinen, kuin vauva voi vain olla. Vauvakuume taisi taas nostaa hieman päätään.
🗙 Viikon päästä Baby B aloittaa hoidossa tutustumisen. Tuttavuutta hoitajaan ja hoitokavereihin on tehty jo menneellä viikolla iltapäivisin, kun olemme käyneet hakemassa taaperoa hoidosta. Viikon päästä vauvan pitäisi kuitenkin jäädä hoitoon ilman minua. Enkä voi väittää etteikö mamaa jännittäisi. Mutta, kuten perhepäivähoitajamme asiasta mainitsi, harvaa hoitolasta hänkään on saanut tuntea vatsasta asti. Eli ihan vieraat kasvot eivät onneksi ole kyseessä. Eiköhän kaikki mene lopulta hyvin.
🗙 Kunhan molemmat tytöt ovat hoidossa ja minulla on muutama päivä aikaa omille jutuille, hemmottelen itseäni viemällä blogitoimistoni kahvilaan. Lupasin itselleni, että irtaudun vielä parina päivänä tutuista ympyröistä. Aion nauttia siitä, että saan kerrankin kirjoittaa ilman, että ikkunan tai seinän takana joku nukkuu päiväuniaan. Sitä ennen nautin näistä viimeisistä päivistä kahdestaan vauvan kanssa kotona. Tätä aikaa tulee vielä niin kova ikävä.
xx
Jenni S.
Elämänmuutoksia
Hieman reilu vuosi sitten aloitin blogin Nörttitytön päiväkirjat, jossa käsittelin sisustamistamisen ohella vähän kaikkea muutakin minulle tärkeää. Kesällä sitä tulikin kirjoiteltua tiheällä tahdilla, mutta syksyn tullessa homma hieman jäi. Minä nimittäin aloin viimeistellä lähihoitajantutkintoani kokopäivätyön ohella. Opinnot ja työ olivat yhdessä melkoisen raskas rupeama ja se uuvutti minut täysin. Koulujaksot vielä menettelivät, mutta työharjoittelut oman työn ohella tuntuivat melkoisen raskailta. Minulla ei vain yksinkertaisesti riittänyt energiaa kaikkeen. Blogi siis jäi, monen muun asian ohella.
Tiesin kuitenkin, että raskas rupeama ei kestäisi kovinkaan kauaa ja elämä jatkuisi myös sen jälkeen. Keskellä kevättä sainkin sitten tiedon asiasta, joka sai minut miettimään uudelleen koko elämääni ja myöhemmin myös blogiani.
Elämänmuutoksia
Sain kuulla olevani raskaana. Se tuntui sekä ihanalta, että tavattoman hämmentävältä. Kun aloin miettimään hieman myöhemmin uudelleen blogin kirjoittamista, Nörttitytön päiväkirjat alkoivat kaipaamaan kunnon remonttia. Jostain syystä vauvajutut eivät tuntuneet sopivan ollenkaan kyseiseen blogiin.
Kun sitten kerroin raskaudestani ystävilleni, monet kyselivät, jos eivät heti, niin melko pian onko minulta tulossa mammablogia. Jo alussa totesin etten halua pitää pelkästään äitiys- tai raskausblogia. Haluan edelleen höpötellä sisustus-, meikki-, vaate- ja muita juttuja, jotka ovat osa elämässäni. Enkä halua jakaa kaikkea useampaan blogiin. Halusin kuitekin mahduttaa vauvailut mukaan, koska tämä muuttaa elämääni melkoisesti ja tuo siihen aivan kokonaan uutta sisältöä. Minusta on myös ihanaa olla raskaana ja katsella vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, jonka vuoksi haluan myös kertoa niistä muille. Tämä tuntui kaikin puolin parhaalta hetkeltä uudistaa blogi kokonaan, nimeä ja sisältöä myöten.
Tämän blogin kohdalla nimi oli kaikkein ongelmallisin. Olisin halunnut aloittaa vauvajutuistakin kertomisen aikaisemmin, mutta en millään meinannut keksiä sopivaa nimeä. En edelleenkään halua tästä mitään mamma- tai raskausblogia, joten en myöskään halunnut mitään hempeää vauva-aiheista nimeä. Lopulta, kun se kolahti, sitä piti vielä makustellan noin kuukauden verran. Keksin sinä aikana myös muutaman muun vaihtoehdon, mutta juuri nyt tämä tuntui minulle kaikkein omimmalta.
Sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin kyhätä ulkoasu kokoon ja ryhtyä kirjoittamaan.
Jonkin verran olen miettinyt tässä tulevia postauksia blogiin ja tarkoituksena olisi kertoa hieman itsestäni, sekä ihan erikseen raskaudestani. Muuten tulen kirjoittamaan sisustamisesta, ruuanlaitosta, kosmetiikasta, vaatteista, hyvinvoinnista ja muusta sellaisesta, mikä liittyy minun omaan elämääni.
Tervetuloa mukaan!