Hei ihana! Isänpäivää vietettiin viikko sitten, mutta halusin palata siihen vielä täällä blogin puolella. Vietettiinkö sinun perheessä isänpäivää? Olisi kiva kuulla, jos sinun perheessäsi on joitain isänpäivän perinteitä.

Meillä aamu alkoi siinä mielessä hieman nurinkurisesti, sillä Totte antoi minun nukkua pitkään. Meidän taaperolla on ollut huonoja öitä, jotka ovat sotkeneet itse kunkin unirytmejä. Koska tämä huonosti nukkuja on minun kainalokaverini öisin, niin minä yleensä saan sen täyslaidallisen huonoista öistä. Siksi Totte antoi minun jäädä nukkumaan, vaikka oli isänpäivä.

Kun heräsin, valmisteltiin yhdessä isänpäiväaamupala. Oltiin hankittu croisantteja ja tuoreita hedelmiä hedelmäsalaattia varten. Minä tein myös kokkelin, joka oli itseasiassa Toten ainoa toive aamupalalle.

Isommat lapset olivat aamun meillä, joten syötiin aamupala yhdessä pöydän ääressä.

Kortteja

Lapset lahjoivat Tottea kortein. Minä olin ostanut Totelle jo aiemmin erään hänen toivomansa pelin isänpäivälahjaksi. Sen lisäksi olin napannut alennuksesta Paritellen podin suihinottokurssit. (Paras raha, mitä olen koskaan käyttänyt. Kurssit olivat todella wörtit!)

Isot olivat askarrelleet tässä kotona Totelle omat kortit. Koulun kortit menevät luonnollisesti heidän bioisälleen. Minusta oli aivan ihanaa, että he halusivat muistaa myös Tottea tänä tärkeänä päivänä. 🩷 Hän on myös isommille äärimmäisen tärkeä isähahmo.

Taapero ei päässyt vielä kummemmin askartelemaan. Ehkä ensivuonna. Minä toimin hänen kortissaan vielä tänäkin vuonna luovana johtajana. Painettiin vielä kertaalleen hänen jalanjälkensä meille muistoksi. Sain idean korttiin Pinterestistä. Mielestäni siitä tuli todella onnistunut.

Ylös ja ulos

Iltapäivästä isot lähtivät bioisänsä luokse juhlistamaan hänen isänpäiväänsä. Me lähdettiin minä, Totte ja taapero ulkoilemaan. Pieni kävelee jo tosi hienosti ulkona ja annettiinkin hänen parissa kohtaa käppäillä ihan omatoimisesti. Ulkoiluista on tullut hänellekin paljon mielenkiintoisempia kävelyn myötä, kun ei tarvitse vain nököttää rattaissa.

Sää oli ulkoilulle ihan super hyvä, vaikkakin harmaa. Käveltiin meidän uimarannalle. Mietittiin ampaiseeko taapero suorinta tietä mereen, mutta hän pysytteli koko ajan kunnioitettavan välimatkan päässä vedestä. Muuten hän kyllä katseli rannalla ympärilleen.

Tämä pieni retki oli aivan ihana. Minä olen kova kävelemään, mutta puhuttiin, että meidän pitäisi ehdottomasti harrastaa tätä enemmän myös yhdessä. Nautittiin nimittäin kaikki tästä.

Retken jälkeen palattiin kotiin ja hyvin pian tämän jälkeen myös isommat palasivat meille. Ilta sujui tosi rauhallisesti.

Isänpäivä ei ollut mitenkään erikoinen tai ihmeellinen. Se oli täynnä yhdessäoloa ja rakkautta. Ei menty sillä kaikkein perinteisimmällä kaavalla, mutta se ei haitannut. Välillä täytyy miettiä mikä on parasta, eikä mennä kankeasti sen tietyn perinteen mukaan. Tulee varmasti niitä isänpäiviä, kun Totte saa jäädä aamulla nukkumaan. Nyt pääasiana on selviytyä näistä vähäunisista öistä. Ne eivät kuitenkaan jatku ikuisesti.

Toivottavasti sinun isänpäiväsi sisälsi rakkautta, lempeyttä ja sellaisia hetkiä, joita sinä tarvitsit. Tiedän, että päivä ei ole kaikille helppo. Tiedän myös miltä tällainen päivä saattaa tuntua. Joten valtavasti lempeyttä, jos olet kokenut päivän vaikeaksi.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini:  @plustyylit

LUE MYÖS

Uusi vuosi ystävien kanssa

Puolisoni ensimmäinen isänpäivä

Vauvan ristiäiset ja kastejuhla

Lasten synttärit

Yhteiset babyshower juhlat

Ei ole mikään salaisuus, että eron jälkeen uskoni rakkauteen oli kokenut todella kovan kolauksen. Mikä on täysin ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, millaiset lähtökohdat sain rakkaudelle. Uskoin kyllä siihen. Se on kuitenkin puhdasta kemiaa, jota en ole kieltämässä. Mutta en uskonut enää siihen, että se tulisi kestämään.

Aloin ajattelemaan, että elämä on sarjamonogamiaa ja suhteita suhteiden perään. Että sitä minun elämäni tulisi olemaan. Se, mitä voisin tehdä, on valita tyyppejä, joiden kanssa eroaminen ei olisi horroria.

Strong independent women era

Ja älkää käsittäkö väärin, kaipasin kyllä parisuhdetta ja yhteyttä toisen ihmisen kanssa. En uskonut sen vain kestävän kovinkaan pitkään. Tämä oli todennäköisesti yksi syy sille, miksi harkitsin aikanaan kumppanuusvanhemmuutta.

Elin eron jälkeen hyvin vahvaa strong independent women eraa. Kuten varmasti kuka tahansa, joka olisi käynyt sellaisen myllyn läpi, jollaisen itse kävin. Siinä olisi tullut kenellä tahansa fiilis, että hitot parisuhteista. Minä pärjään yksin, rakennan elämäni itse. Siinä voi käydä ihmisiä, mutta lopulta ne jatkavat eteenpäin. Parisuhde oli minulle mahdollinen, vain jos se tuo elämääni lisäarvoa ja se kestää tasan niin kauan kun se tuo sitä lisäarvoa. Olin lievästi sanottuna katkeroitunut. Olin kahlannut meressä ja saanut eteeni vain niitä simpukoita, jotka sisälsivät pelkkää paskaa. En uskonut, että löytäsin helmeä.

Usko rakkauteen palasi

Sitten elämääni tuli Totte. Se tapahtui täysin sattumalta. Olen miettinyt tätä monet kerrat, miten moni asia vaikutti siihen, että Toten kanssa tavattiin. Meillä kävi tietyllä tapaa aivan järjetön tuuri. Parikin pientä sattumusta toisin ja ei oltaisi välttämättä koskaan kohdattu. Olen joka päivä kiitollinen siitä, miten asiat menivät.

Meillä on ollut vaikeat hetkemme. Uskokaa pois, tie tähän pisteeseen ei ole ollut helppo. Meillä on ollut omat kipukohtamme ja pelkomme, joita olemme joutuneet käsittelemään. Kertaalleen ollaan puhuttu myös erosta. Mutta pikku hiljaa molemmin puolinen rakkaus ja luottamus ovat vain kasvaneet. Myönnän, että vuosi sitten, kun menimme kihloihin, en ollut täysin varma tulevaisuudesta. Tämä menee täysin omien pelkojeni ja kokemieni traumojen piikkiin. En uskaltanut vielä luottaa, kun suhdetta koetelleesta raskausajasta oli vielä niin vähän aikaa.

Tässä viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin huomannut, että haluan ihan oikeasti viettää loppu elämäni Toten kanssa. Tämä on minulle äärimmäisen iso ja merkityksellinen oivallus. En olisi oikeasti koskaan uskonut voivani tuntea näin.

Totte on maailman kultaisin ja lempein ihminen, jonka tiedän. Yksi syy, miksi epäilin tulevaisuutta oli se, että mietin voiko suhteessa olla sitä turvallisuutta ja lempeyttä, sekä intohimoa. Meille on syötetty melkoista pajunköyttä toksisen rakkauden mallista ja siitä, miten rakkaudesta se hevonenkin potkii ja miten argressiivisuus kielii intohimosta. Ja se on jotain, mitä suhteelta pitää tavoitella. Intohimoinen mies saattaa sitten joskus tulistua ja mennä jonkin rajan yli. Ja mustasukkaisuus on imartelevaa. Nykyään mietin, miksi tällaista on pitänyt normalisoida? Suhde voi olla sekä turvallinen, että intohimoinen.

Miten saankin olla näin onnekas, että saan kokea jotain tällaista, näin syvää ja turvallista rakkautta. Tämä on kyllä universumilta melkoinen hyvitys siitä, mitä olen joutunut kokemaan. Tätä minä haluan loppuelämälleni.

-Jenni

Kuvat: Ida Keränen

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini:  @plustyylit

LUE MYÖS

Miten vauvavuosi vaikutti meidän parisuhteeseen

Perinteiset miehen ja naisen roolit

Pystyn viimein tekemään aloitteen seksiin

Odotan pahinta

Halut, missä olette?