Miksi rakastan sinua (esikoiseni)

Sinä teit minusta äidin.

Tätä ei mikään mahti maailmassa muuta rakas. Sinä joulukuisena aamuna Kätilöopiston leikkaussalissa, sinä teit minusta äidin. Kun näin sinut ensimmäistä kertaa, muistan vain ajatelleeni, että näytät aivan minulta. Lääkkeistä huolimatta tunsin sinut omakseni ensi hetkestä alkaen. Olit hartaasti toivottu ja odotettu.

Kun hiivit illalla makuuhuoneesta olohuoneeseen ja kuiskaat ovella; “Äiti, hali ja pusu.”

Sydämeni meinaa haljeta joka kerta. Minun pitäisi kehottaa sinut takaisin nukkumaan, mutta en voi. Saat joka kera sen pyytämäsi pusun ja halin.

Kun kiipeät syliini ja hierot nenääsi vasten omaani.

En tiedä, mistä olet tämän oppinut, mutta se on joka kerta yhtä hellyyttävää.

Kun kerrot rakastavasi pikkusiskoasi.

Sisaruus ei ole aina helppoa rakas. Minä jos kuka tiedän sen. Mutta on ihanaa seurata, miten hyvää huolta pidät pikkusiskostasi ja kuinka osoitat hänelle rakkauttasi. Tiedän, että kunhan kasvatte, pikkusiskosi tulee ihailemaan sinua suunnattomasti. Olet hänen esikuvansa.

Kun haluat väkisin pukea pipon väärin päin päähän.

Olen yrittänyt auttaa muutamia kertoja sinua pukemaan pipon suoraan, johon olet vain todennut tiukasti; “Äiti, ei sen kuulu olla noin.”

Kun sanot rakastavasi minua…

”Hieman reilu vuosi sitten aloitin blogin Nörttitytön päiväkirjat, jossa käsittelin sisustamistamisen ohella vähän kaikkea muutakin minulle tärkeää. Kesällä sitä tulikin kirjoiteltua tiheällä tahdilla, mutta syksyn tullessa homma hieman jäi. Minä nimittäin aloin viimeistellä lähihoitajantutkintoani kokopäivätyön ohella. Opinnot ja työ olivat yhdessä melkoisen raskas rupeama ja se uuvutti minut täysin. Koulujaksot vielä menettelivät, mutta työharjoittelut oman työn ohella tuntuivat melkoisen raskailta. Minulla ei vain yksinkertaisesti riittänyt energiaa kaikkeen. Blogi siis jäi, monen muun asian ohella.

Tiesin kuitenkin, että raskas rupeama ei kestäisi kovinkaan kauaa ja elämä jatkuisi myös sen jälkeen. Keskellä kevättä sainkin sitten tiedon asiasta, joka sai minut miettimään uudelleen koko elämääni ja myöhemmin myös blogiani.

Sain kuulla olevani raskaana. Se tuntui sekä ihanalta, että tavattoman hämmentävältä. Kun aloin miettimään hieman myöhemmin uudelleen blogin kirjoittamista, Nörttitytön päiväkirjat alkoivat kaipaamaan kunnon remonttia. Jostain syystä vauvajutut eivät tuntuneet sopivan ollenkaan kyseiseen blogiin.

Kun sitten kerroin raskaudestani ystävilleni, monet kyselivät, jos eivät heti, niin melko pian onko minulta tulossa mammablogia. Jo alussa totesin etten halua pitää pelkästään äitiys- tai raskausblogia. Haluan edelleen höpötellä sisustus-, meikki-, vaate- ja muita juttuja, jotka ovat osa elämässäni. Enkä halua jakaa kaikkea useampaan blogiin. Halusin kuitekin mahduttaa vauvailut mukaan, koska tämä muuttaa elämääni melkoisesti ja tuo siihen aivan kokonaan uutta sisältöä. Minusta on myös ihanaa olla raskaana ja katsella vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, jonka vuoksi haluan myös kertoa niistä muille. Tämä tuntui kaikin puolin parhaalta hetkeltä uudistaa blogi kokonaan, nimeä ja sisältöä myöten.

Tämän blogin kohdalla nimi oli kaikkein ongelmallisin. Olisin halunnut aloittaa vauvajutuistakin kertomisen aikaisemmin, mutta en millään meinannut keksiä sopivaa nimeä. En edelleenkään halua tästä mitään mamma- tai raskausblogia, joten en myöskään halunnut mitään hempeää vauva-aiheista nimeä. Lopulta, kun se kolahti, sitä piti vielä makustellan noin kuukauden verran. Keksin sinä aikana myös muutaman muun vaihtoehdon, mutta juuri nyt tämä tuntui minulle kaikkein omimmalta.
Sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin kyhätä ulkoasu kokoon ja ryhtyä kirjoittamaan.

Jonkin verran olen miettinyt tässä tulevia postauksia blogiin ja tarkoituksena olisi kertoa hieman itsestäni, sekä ihan erikseen raskaudestani. Muuten tulen kirjoittamaan sisustamisesta, ruuanlaitosta, kosmetiikasta, vaatteista, hyvinvoinnista ja muusta sellaisesta, mikä liittyy minun omaan elämääni.

Tervetuloa mukaan!