Äitienpäivä yksin
0Sain useammaan viestin, jossa pahoiteltiin ja surkuteltiin sitä, että vietin menneen äitienpäivän yksinäni. Monen mielestä oli todella surullista, että minä, kahden lapsen äiti, vietän äitienpäivän aivan yksinäni. Kun kyllähän äidin kuuluu olla lastensa kanssa tänä kyseisenä päivänä. Äitienpäivä on päivä milloin lapset muistavat äitiä. Sellainen äidin oma päivä.
Henkilökohtaisesti, en kokenut päivää surullisena. Hieman haikeana kyllä, myönnän sen. Mutta se oli juuri sellainen sunnuntai, jonka tarvitsin. Minulla oli takana henkisesti todella raskas viikko. Olin aivan loppu. Minkä huomasi jo siitä, että olen nukkunut nyt kolmena aamuna lähemmäs aamu kymmentä. Minä en siis ikinä nuku niin myöhään. Yleensä herään viimeistään puoli kahdeksan. Nyt se ylimääräinen uni on selkeästi tullut tarpeeseen.
Minä siis lepäsin ja hemmottelin itseäni sunnuntaina. Pidin huolta itsestäni ja palauduin rankasta viikosta. Tämän ansiosta otin tytöt maanantaina vastaan levänneenä ja paremmin voivana.
Kuten eräs, vanha ystäväni totesi minulle; “Ei se yksi päivä, vaan ne kaikki muut.” Niinpä. Ei se yksi äitienpäivä ole keneltäkään meistä pois.
Viime vuonna koettu uupumus, josta toivun edelleen, sai minut tajuamaan sen, kuinka tärkeää minun on äitinä pitää huolta omasta hyvinvoinnistani. Kuten kirjoitin aiemmin; “Onnellisella äidillä, on onnelliset lapset.” Minun mielestäni tämä ainoastaan korostuu, kun vanhempi on yksin lasten kanssa. Silloin ei ole ketään, tukemassa ja muistuttamassa niistä omista voimavaroista. Ja tuo lause pätee kaikkiin vanhempiin, äiteihin, iseihin, äiti- tai isähahmoihin, mitä näitä nyt on. Jos olet vastuussa lapsista, sinun tulee pitää huolta myös itsestäsi.
Lisäksi, äitienpäivää, kuten mitä tahansa muuta juhlapyhää, voi jokainen viettää juuri niin kuin halutaan ja juuri niin kuin omalle perheelle sopii. Se ei ole keneltäkään pois.
Ihanaa viikkoa.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Onnellinen yksin
Halusin näin äitienpäivänä kirjoittaa jotain ihanaa ja lohdullista. Ja jotain, mikä ei liity äitiyteen. Vaikka se on parasta myös omassa elämässäni. Mutta nyt haluan puhua sellaisesta rakkaudesta, joka koskettaa meitä ihan kaikkia ja joka ei ole keneltäkään pois. Haluan puhua itserakkaudesta ja siitä parhaasta mahdollisesta sellaisesta.
Minä voin tehdä itseni onnelliseksi. En tarvitse siihen ketään muuta.
Minäkin olen elänyt onnellisesti sillä tavalla aivopestynä, että pitkään ajattelin parisuhteen ja sen kumppanin tuovan minulle onnen. Jossain vaiheessa oivalsin, että näin ei todellakaan ole. Aloin etsimään omaa onneani ensin parisuhteessa ja lopulta yksin sinkkuna. Minäkin olen kuullut ne lukuisat sanonnat siitä, että täytyy löytää se oma toinen puolikkaansa ja mitä näitä nyt on. Lisäksi monesti tuntuu siltä, että sinkkuja säälitään. Varsinkin pitkä jakso sinkkuna tuntuu monista epäonnistumiselta. Mutta minä taas koen olleeni nyt yksin onnellisempi, kuin kertaakaan parisuhteessa ollessani.
Minä voin tehdä itseni onnelliseksi
Nykyisin uskon vakaasti siihen, että minä itse olen oman onneni seppä ja minä itse voin rakastaa itseäni paremmin ja hellemmin, kuin kukaan muu. Minä itse tiedän parhaiten, mitä tarvitsen ja haluan antaa itselleni niitä asioita, joita ansaitsen ja joita haluan. Olen nyt itse ottanut niska-perse otteen omista opiskeluistani ja opiskelen nyt täysin perhelähtöisesti, jonka en usko olleen koskaan mahdollista edellisessä parisuhteessani. Olen itse kalustanut oman kotini ja myös hankkinut sen itselleni ilman kenenkään apua. Sen lisäksi olen itse ottanut käsittelyyn omat henkiset ongelmani ja opettelen parhaillaan omien traumojeni selättämistä. Löysin myös oman lajini yksin ollessani ja voin kertoa, että edelleen nämä kuukaudet ilman uimista, ovat olleet todella vaikeita. Teen tällä hetkellä juuri niitä asioita, jotka tekevät minusta onnellisen ja joista nautin.
En tarvitse ketään tekemään minusta onnellista, kun voin tehdä sen itse. Olen saanut uskomattoman määrän itseluottamusta ja myös itsekunnioitusta. En halua enää kerjätä kenenkään huomiota ja kuvitella, että tulisin onnelliseksi tuntemattomien kehuista. Minulle riittää se, että pidän itsestäni. Ja jos joku muu ei pidä, niin se on hänen henkilökohtainen menetyksensä, ei minun.
Vietän tänä vuonna äitienpäivää yksikseni parin eri seuraamuksen kautta, eikä se haittaa minua. Me ehditään lasten kanssa syömään joku muu päivä äitenpäiväkakkua. Olen käynyt tänään pitkällä kävelylenkillä ihastelemassa kauniita rakennuksia. Olen itse ostanut oma äitienpäiväkukkani ja asetellut ne maljakkoon. Olen rauhoittunut ja rentoutunut ja ladannut akkuja todella rankan ja raskaan viikon jälkeen. Huomenna saan rakkaani taas kotiin ja voin rutistaa heidät syliini. Jos jotakuta voin rehellisesti sanoa toiseksi puolikkaakseni, niin he ovat tyttäreni. En tarvitse muita.
Mutta vaikka en tarvitse ketään, se ei tarkoita ettenkö jonain päivänä haluaisi jakaa elämäni jonkun kanssa. Mutta en aseta hänelle paineita siitä, että hänen täytyisi tehdä minut onnelliseksi. Sen minä voin tehdä itse. Hän voi toki tuoda mukanaan sitä onnea lisää, mutta minun onneni ei ole hänen vastuullaan.
-Jenni