Sinkkuäiti Tinderissä
2Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa sinkkuäitiydestä ja siitä, mitä siihen sanotaan deittisovelluksissa. Millaista on olla sinkkuäiti Tinderissä? Olen kuullut todella monesti ihmisten sanovan, että äidin markkina-arvo on olematon deittimarkkinoilla. Tämä on myytti, jota minä en allekirjoita ollenkaan. Minä kerron hyvin avoimesti olevani äiti. Tällä hetkellä profiilissani lukee; “#singlemom Joten samaan pakettiin kuulu pari pikku muijaa.” Olen tehnyt näin alusta asti, ihan vain koska se on a, reilua ja b, iso osa elämääni. Ja asettaahan tämä sinkkuäitiys deittailuunkin omat rajoitteensa.
Mutta fakta on, että kaikki miehet eivät lue profiilitekstejä, joten osalle tämä lapsiasia tulee silti yllätyksenä. Tähän en voi sanoa muuta, kuin oma moka ja miesten ja naisten swaippailu tottumuksista voisi kirjoittaa kokonaan oman postauksensa.
Miten miehet suhtautuvat siihen, että minulla on lapsia?
Ensimmäinen asia, jonka käyn läpi deittiehdokkaiden kanssa on se, että lapset eivät ole minulla vuoroviikoin vaan suurinpiirtein 90% ajasta. Tämä tuntuu olevan noin puolelle iso ihmetyksen aihe, mutta kun siitä päästään keskustelu yleensä jatkuu.
Pääsääntöisesti miehet suhtautuvat tilanteeseen hyvin. Suurin osa on todella sinut sen kanssa, että minulla on entuudestaan lapsia. Isoin ongelma tässä on se, kun esimerkiksi Badoossa on erikseen valinnat, joissa voi kertoa siitä onko lapsia, haluaako niitä tai jos ei halua niitä ollenkaan. Vaihtoehdot ovat; “Joku päivä”, “suhteellisen pian”, “en halua lapsia” ja “minulla on jo lapsia”. Koen tämän ongelmalliseksi omalla kohdallani, sillä vaihtoehdoissa ei ole yhtään minua kuvaavaa vaihtoehtoa eli “minulla on lapsia, mutta saattaisin haluta niitä lisää”. Tästä syystä olen jättänyt kyseisen kohdan tyhjäksi. Se tosin tarkoittaa sitä, että minun täytyy ottaa asia omatoimisesti erikseen puheeksi miesten kanssa.
Olen tästä syystä vetänyt oman rajani siihen, että en tapaile miehiä, jotka ovat varmoja siitä etteivät halua lapsia. Tuhlaisin vain kummankin aikaa.
Kuten sanoin. Suurimmalle osalle on ihan okei, että minulle on lapsia. Toisille se on enemmän, kuin ok. On tosiaan niitäkin tullut vastaan, jotka saavat kiksejä siitä, että naisella on lapsia. Nämä keskustelut loppuvat yleensä lyhyeen. Sitten on niitä yksittäisiä tapauksia, jotka syyllistävät minua siitä, että olen hankkinut lapsia. Heidän kanssaan keskustelu loppuu niin ikään myös lyhyeen.
Yksi sinkkuäitiyden merkittäviä piirteitä on se, että aika ei riitä ihan kaikkeen. Se on tehnyt minusta valikoivamman ja jos joku ei ymmärrä tätä, hän saa jatkaa matkaa eteen päin. Minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa käydä treffeillä ihan jokaisen kanssa. Kun minä sitten lähden treffeille, haluan jonkinlaisen varmuuden siitä, että treffikumppani on hyvä tyyppi ja on todennäköistä, että viihdyn hänen seurassaan. En halua käydä huonoilla treffeillä, silloin kun minulla on aikaa käydä treffeillä. Tämä tarkoittaa sitä, että deittisovelluksissa annan tykkäyksiä vain niille, joiden kanssa voisin profiilin perusteella lähteä oikeasti treffeille. Tämä tarkoittaa myös sitä, että haluan viestitellä hetken rauhassa ja tutustua vähän sitä kautta. Viestettely ei takaa sitä, että homma toimisi livenä. Mutta ainakaan en ole joutunut kokemaan todella epämiellyttäviä treffejä.
Nyt haluaisin kysyä, tuleeko teille mieleen jotain, mitä haluaisitte tietää sinkkuäitinä treffailusta?
-Jenni
Seuraa myös
Mitä ihmettä minä oikein pelkään
Millaisilla treffeillä olen käynyt?
Lue myös
Kun tunnelukko menee päälle
Kaupallinen yhteistyö: Helka Belt
Olen tehnyt omien tunnelukkojeni kanssa töitä nyt reilu vuoden. Toteutin kaupallisen yhteistyön Helka Beltin tunnelukkokurssista, jolloin pääsin tutustumaan kurssiin ensimmäisten joukossa. Nyt yhteistyö Helkan kanssa jatkuu tunnelukkoterapian muodossa. Tunnelukot ovat siis perusjutuiltaan melko tuttua kauraa ja tunnistan ne yleensä. Siis yleensä. No, tällä viikolla yksi tunnelukko aiheutti minulle kahden päivän, rajut ahdistusoireet. Enkä suurimman osan aikaa edes tajunnut, että minulla on tunnelukko päällä.
Kun lukko on päällä
Pääsin juuri sopivasti puimaan tätä alkuviikon tunnelukkoilua Helkan kanssa terapiaan tänään.
Minulla meni alkuviikosta hylkäämisen pelon tunnelukko päälle. Tunnistin oireet jo heti alkuunsa ja tiesin, että toimin nyt lukko päällä. Kun tunnelukko menee päälle, alussa tämä aiheuttaa minussa levottomuutta. Vilkuilen kännykkää. En oikein osaa keskittyä mihinkään. Aloitan asioita, mutta niihin on vaikeaa keskittyä. Rintakehässä tuntuu hento, puristava tunne. Tässä vaiheessa oireet ovat melko kevyitä, mutta ne huomaa. Ja kun ne huomaa, ne on melko vaikeaa unohtaa.
Päivän mittaan oireet kasvavat, kun en saanut kokea sellaista, mikä olisi laukaissut lukon sillä hetkellä. Tässä vaiheessa ajatukset alkoivat laukkaamaan. Kun hylkäämisen tunnelukko on päällä, sitä alkaa kelaamaan vaikka mitä. Monesti kaava on itsellä sama. Olen varma siitä, että minut on hylätty. Alan etsimään merkkejä kaikesta ja löydän niitä kaikesta. Alan siis olettamaan ja kuvittelemaan. Lopulta oma ratkaisuni on jättää, ennen kuin minut jätetään, koska totta kai minut jätetään. Ja yleensä se, kenen vuoksi tunnelukko on mennyt päälle, ei edes tiedä näistä minun keloistani.
Lopputulema on yleensä se, että minä olen aivan täysissä ahdistustiloissa. Hengitys ei kulje kunnolla, rintaa puristaa, en pysty keskittymään, enkä saattamaan mitään loppuun, itkettää. Jos tilanne ei muuten helpota, minulle ainoa ratkaisu on lopulta antaa olla ja jättää, jotta minulla tulee parempi olo.
Tunnelukko hallitsee
Hylkäämisen tunnelukko on siitä ikävä, että sitä on täysin sen vietävissä, eikä tunteita tai tekoja pysty hallitsemaan. Se on todella turhauttavaa. Minäkin ajattelin päässeeni eteenpäin tässä asiassa. Mutta uudessa tilanteessa saan huomata, että olen edelleen täysin tunnelukon vietävissä. Mikä ei ole kovin mieltä ylentävä havainto.
Hylkäämisen tunnelukon aktivoituminen aiheuttaa meidän aivoissamme reaktion. Mantelitumake reagoi traumaattiseen tilanteeseen ja erittää ainetta, joka kertoo meille, että olemme taas tilanteessa, jossa tunnelukko on syntynyt. Se saa meidät reagoimaan. Minun tapani reagoida, on vetäytyä ja paeta, jotta minuun ei sattuisi. Mutta samalla, kun kaikin keinoin välttelen sitä, että minua satutettaisiin, onnistun myös välttelemään kaikkea hyvää ja mahdollista rakkautta.
Oma tunnelukkoterapiani on vasta alussa. Meillä on Helkan kanssa menossa kartoitusvaiheen loppusuora. Tämän jälkeen päästään käsittelemään vasta niitä tunnelukkoja. Ja tarkoitus on käsitellä myös tätä hylkäämisen tunnelukkoa, mikä tuntuu olevan tarpeen. Jos saan lietsottua itseni tuollaiseen tilaan alle päivässä, niin käsiteltävää ja opeteltavaa on vielä.
Olen aiemmin kirjoittanut postauksen siitä, mitä tunnelukkoterapia on, joten kannattaa käydä lukemassa se. Jos tunnelukkoterapia kiinnostaa, niin kannattaa mennä tutustumaan Helkan nettisivuille ja ottaa seurantaan Helkan insta.
-Jenni
Lue myös
Hylkäämisen tunnelukko ja suhteen päättyminen