Lasten kysymykset ja miten niihin vastata
3Jokainen vanhempi tietää, että lapset kyselevät. Lapsille kaikki on lähtökohtaisesti uutta ja lasten kysymykset ovat välillä todella osuvia. Minun luonani niitä kysymyksiä laukoo eskarilainen ja kohta neljävuotias. Välillä sitä on itsekin ollut huuli pyöreänä lasten kysymysten edessä. Minun periaatteenani on ollut, että kaikesta puhutaan avoimesti lasten kanssa. Ikätaso toki huomioiden.
Nyt halusin jakaa kanssavanhemmilleni minun lasteni kiperät kysymykset ja sen, miten olen niihin vastannut. Jos tämä auttaisi. Joskus vastaus on herättänyt jatkokysymyksen ja joskus asia on jäänyt siihen.
Ja ennen, kuin mennään kysymyksiin ja vastauksiin, niin minähän en ole kasvatuksen ammattilainen, vaan äiti, joka kokee esimerkiksi seksuaalikasvatuksen äärimmäisen tärkeäksi. Olen itse etsinyt tietoa ja lukenut ammattilaisten tekstejä ja muodostanut näin oman tapani toimia. Samaan aikaan toivon, että en kasvatuksellani mene täysin metsään, kuten todennäköisesti kaikki muutkin vanhemmat.
Kysymyksiä & vastauksia:
Kysymys: Äiti, miksi sulla on tuollainen laastari? (Ehkäisylaastari)
Vastaus: Se on lääkelaastari. Siitä menee lääkettä ihon alle ja verenkiertoon.
Kysymys: Mitä lääkettä?
Vastaus: Sellaista lääkettä, mikä auttaa siihen ettei vauvoja tule.
Kysymys: Etkö sä halua enää vauvoja.
Vastaus: Haluan, mutta en tällä hetkellä, kun vauvalle ei olisi isää.
Kysymys: Äiti, miksi sinä ja isä ette sovi sitä teidän riitaa ja muuta takaisin samaan kotiin?
Vastaus: Äiti ja isä ei osaa asua enää samassa kodissa. Äiti ja isä on onnellisempia näin eri kodeissa, vaikka se onkin teille lapsille varmasti vähän rankkaa. Kun äiti ja isi on onnellisia, niin me jaksetaan olla myös teidän kanssa paremmin.
Kysymys: Äiti mikä tää on? (Lapsi kävelee luokseni Satisfyerin kanssa, jonka on kaivanut esiin piilosta.)
Vastaus: Se on äidin lelu. Äiti leikkii sillä, kun äiti on itsekseen.
Kysymys: Äiti, kasvaako kaikista tytöistä naisia?
Vastaus: Ei aina. Joskus lapsi, joka on syntynyt tytöksi, kokee todella vahvasti olevansakin poika. Silloin, lääkärien avun kanssa, tästä tytöstä voi kasvaa mies. Joistain pojista voi samalla tavalla kasvaa naisia.
Kysymys: Äiti, miksi sinulla ei ole poikaystävää?
Vastaus: Äiti ei ole löytänyt vielä ketään sopivaa.
Kysymys: Äiti, eikö niin että kaikki on vaan miehiä ja naisia?
Vastaus: Ei. On myös sellaisia, jotka tuntee olevansa vähän molempia ja myös sellaisia, jotka eivät koe olevansa kumpaakaan. Ja jokaisella on oikeus olla juuri sitä, miltä itsestä tuntuu.
Tässä on nyt teille luettavaksi muutama kysymys, joihin minä olen joutunut vastailemaan. Kaikkein kiperimmiksi olen kokenut nimenomaan sukupuoleen liittyvät kysymykset. Miten antaa asianmukaista tietoa niin, että lapsi ymmärtää sen. Kun välillä nämä sukupuoliasiat hämmentävät aikuistakin.
Olisi kiva kuulla millaisia kiperiä kysymyksiä teille on esitetty? Ja koetteko te jonkun aihe-alueen erityisen vaikeaksi?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Millaista on olla 3 ja 5-vuotiaiden lasten äitinä
Viikko sairaslomaa takana
Takana on nyt vähän reilu viikko saraslomaa uupumisen takia. Yksi merkittävä muutos on ainakin se, että ahdistusoireet ovat helpottaneet suurimmaksi osaksi, enkä usko että syy sille on pelkästään lääkkeissä. Samaan aikaan olen huomannut sen, kuinka väsynyt oikeasti olen ja olen ollut. Väsyn todella helposti melkein kaikesta tekemisestä, vaikka se olisi hauskaakin.
Tuntuu, että se kun viimein tunnistin olevani uupunut ja väsynyt ja hain viimein sairaslomaa, ettei minun tarvinnut enää jaksaa ja yrittää. Se oli äärimmäisen helpottavaa. Alussa nukuin enemmän, kuin tein mitään muuta. Väsyin ihan kaikesta. Ja vaikka nukuin noin yhdeksän tuntia yössä, niin iltapäivällä viimeistään tarvitsin päiväunet, koska en enää yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Tulee vähän mieleen raskauksien ensimmäiset kuukaudet. Paitsi, että silloin meinasin nukahtaa koko ajan pystyyn vaikka nukuin kuinka paljon. Nyt päiväunet ja yöunet helpottavat väsymystä aina hetkeksi.
Mitä olen tehnyt?
Olen yrittänyt keskittyä suurimmaksi osaksi kivaan tekemiseen. Sen vuoksi olen kirjoittanut blogiakin aina, kun olen jaksanut, koska minä ihan todella nautin tästä. Olen myös käynyt Katrin kanssa kuvaamassa, koska se on kivaa ja vaikka nukahdan heti kuvauksien jälkeen, niin silti nautin siitä. Kotona yritän olla ottamatta stressiä mistään. Pyrin siihen, että koti on suht järjestyksessä ja lapsilla on puhtaita vaatteita ja ruokaa ja saan itse syötyä. Muuten menen puhtaasti oman jaksamisen mukaan. Tällä periaatteella olen jaksanut kohtuu hyvin, näin sairaslomalla.
Ilokseni olen myös huomannut, että valoa näkyy tunnelin päässä. Olen viimeisinä päivinä jaksanut paremmin. Mikä on toki vähän kostautunutkin, kun en malta pysyä paikoillani. Totesin viime viikolla, että psykologin käynti, labrat, vauvan moikkaaminen, parit juoksevat pikku asiat ja kukkakaupassa käynti oli aivan ehdottoman liikaa puolikuntoiselle minulle. Olin aivan loppu. Samaan aikaan, kun koen oloni kohenevan ja koen jaksavani, haalin päivälle tottuneesti liikaa tekemistä. Se kostautui nyt sillä, että olen ollut nyt alkuviikosta todella väsynyt. Tyttöjen ollessa päiväkodista, en juuri meinannut päästä sohvalta ylös, kun olin niin väsynyt.
Ystävien merkitys
Haluan myös mainita miten isona apuna ystäväni ovat olleet. Kaikki ovat ottaneet tilanteeni äärimmäisen ihanasti. Moni on kehottanut minua ottamaan aikaa itselleni ja harjoittamaan kaikenlaista self carea sun muuta yhtä ihanaa. Mutta samaan aikaan minua on pyydetty mukaan tekemään. Vaikka pyyntöön on aina sisältynyt jatkolause; ”Jos jaksat.” Silti minua on pyydetty. Kukaan ei ole antanut minulle sairastamisrauhaa sillä oletuksella, että nyt minun täytyy saada olla yksin. Mikä on äärimmäisen ihanaa. Tämä on auttanut minua voimaan entistä paremmin, kun saan olla ystävieni seurassa. Vaikka se onkin väsyttävää, mutta voin onneksi levätä jälkeen päin.
Joten sairaslomani jatkuu. Yritän hyvinä päivinä himmata ja ottaa rennosti ja toivoa, että oloni alkaa tästä pikku hiljaa kohentua. Tuleva viikonloppu on minulla jälleen lapsivapaa, joten yritän rentoutua ja rauhoittua parhaani mukaan. Ainoa tavoitteeni on käydä uimassa viikonloppuna, koska se rauhoittaa ja koen sen tekevän monella muullakin tapaa minulle hyvää, kuin että se on pelkkää tehokasta liikuntaa.
Pikkuhiljaa hyvä tulee. Täytyy muistaa vain malttaa.
-Jenni