Erostani on tullut kuluneeksi nyt reilut kaksi vuotta. Asun elämäni ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja yksin. Toki suurimman osan aikaa lapset ovat kanssani, mutta he eivät ole kummoisia asuinkumppaneita kun puhutaan laskujen maksamisesta ja esimerkiksi siisteyden ylläpitämisestä. Tässä suhteessa heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Yksin asuminen

Kahteen vuoteen on mahtunut paljon uuden oppimista ja joihinkin juttuihin totuttelua, koska yksin asuminen on minulle uutta. Olen oppinut muun muassa avaamaan viemärit ja asentamaan lampun kattoon. Minun ei tosiaan ole tarvinnut tällaisista asioista huolehtia aiemmin, koska silloinen kumppanini hoiti nämä. Nykyään olen ylpeä, että olen viimein oppinut nämä taidot enkä siis välttämättä tarvitse enää kumppanin apua kaikkeen.

Näihin pariin vuoteen on myös mahtunut, jos jonkinlaista asumisjärjestelyä lasten osalta. Tällä hetkellä tytöt asuvat kahdessa viikossa yhdeksän päivää minun kanssani ja viisi päivää toisessa kodissa. Tämä nykyinen asumisjärjestely takaa sen, että myös minulla on oikeasti omaa aikaa tässä yhden vanhemman arjessa. Ja se on ihanaa.

Tässä nykyisessä arjessa suurin ero menneeseen on se, että minulla on oikeasti omaa aikaa. Parisuhteen aikana minä olin päävastuussa lapsista koko ajan. Jos kaipasin omaa aikaa, siitä piti yleensä neuvotella ja sopia erikseen. Nyt minulla on kahdessa viikossa aina viisi päivää täysin ja vain itselleni, mikä tuntuu oikeasti luksukselta. Viidessä päivässä ehdin oikeasti myös palautua siitä ajasta, jonka puolestaan pyöritän arkea lasten kanssa yksin. Se tarkoittaa myös sitä, että pystyn olemaan parempi äiti lapsilleni, kun en ole koko ajan ylikuormittunut ja uupunut.

Introverttina kaipaan yksinoloa

Viitenä päivänä kahdessa viikossa, voin keskittyä vain ja ainoastaan itseeni, sekä omaan hyvinvointiini. Olen tänään käynyt taas pitkästä aikaa uimassa, mikä oli ihanaa. Laskeskelin, että nykyisellä järjestelyllä minulla on mahdollista käydä kaksi kertaa viikossa uimassa. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan parisuhteen aikana. Nyt kun hallit ovat taas auki, enkä kärsi burnoutin oireista, aion alkaa käydä taas säännöllisesti uimassa.

Lisäksi, vaikka vietän lapsivapaillani aikaa poikaystäväni kanssa, niin siitä huolimatta minulla jää aikaa olla myös yksin. Olen introvertti, joten tarvitsen myös oikeasti sitä aikaa, kun olen ihan yksin. Olen aikanaan esimerkiksi juhlissa kaivannut lyhyttä hetkeä rauhallisessa huoneessa (monesti se on ollut vessa), ennen kuin olen voinut palata ihmisten keskuuteen. Olen huomannut, että liika ihmisten kanssa oleminen uuvuttaa minut todella tehokkaasti ja tarvitsen siihen vastapainoa. Olen oikeasti onnellinen yksin. Ja siksi, vaikka minusta on ihanaa viettää aikaa poikaystäväni kanssa, olen huojentunut siitä, että lapsivapaillani minulla on mahdollisuus viettää aikaa myös aivan yksin.

Voisin puhua tästä omasta introverttiydestäni ihan omassa postauksessaan, sillä sen oivaltaminen on saanut ymmärtämään itseäni ja omia tarpeitani niin paljon paremmin.

Rehellisesti sanottuna, tämä tilanne on enemmän kuin ihanteellinen. Emme ole ihan heti muuttamassa poikaystävän kanssa yhteen, vaan nautimme tästä vaiheesta, kun kummallakin on oma koti ja oma tila. Yhteen muuttamisen aika tulee sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Toistaiseksi, olen äärimmäisen onnellinen näin. ♥

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Mennyttä ei voi muuttaa

Äitienpäivä yksin

Kamalin hetki äitinä ollessa

Normaali ero

Sinkkuus laittoi minut miettimään sitä, millaisen parisuhteen haluan ja voisinko elää esimerkiksi avoimessa suhteessa. Monogaminen parisuhde dominoi edelleen ja sitä pidetään normina, sekä asiana, jota kannattaa tavoitella. Samaan aikaan avioero ja pettämistilastot puhuvat selvää kieltä siitä, että ehkä monogamia ei olekaan se kaikkein paras mahdollinen parisuhteen muoto. Ja on edelleen mielenkiintoista, kuinka syvälle käsitys monogamisesta rakkaudesta on meihin juurtunut, kun ottaa huomioon kuinka tuore malli se on. Monogamista, kunnes kuolema meidät erottaa suhdetta on ihannoitu vasta kristinuskon myötä.

Olen itse kirjoittanut aikanaan jutun sarjamonogamiasta, joka on ollut ihmissuhteiden vanha normi. Eli ennen vanhaan parisuhteet ovat olleet tärkeitä lajin selviämisen kannalta. Parisuhde on kestänyt tasan sen aikaa, kunnes lapsi on yhdessä saatu kasvatettua taaperoiän ylitse, eli noin viisi vuotta.

Tämän jälkeen kirkon myötä on alettu ihannoimaan suhdemuotoa, jossa avioliitto solimitaan nuorella iällä ja aviossa ollaan aina hautaan asti. Tämä on yhä edelleen melko vanhkka ihanne, vaikka nykyään on hyväksyttävämäpää muodostaa itselleen oikeanlainen parisuhde. Monisuhteet, eli avoimet- ja polyamoriset parisuhteet yleistyvät, vaikka niiden suuntaan mulkoillaan edelleen epäilevästi.

Voisinko minä elää avoimessa suhteessa?

Kun on nykypäivänä sinkkuna deittimarkkinoilla Tinderissä tulee vastaan nämä kaikki suhdemuodot, sekä myös ne, jotka pettävät kumppaniaan. Hyvin varhaisessa vaiheessa deittailua minulle selvisi, että olisi hyvä miettiä millaisia asioita itse toivon parisuhteelta. Olisiko monogaminen suhde minulle ehdoton vai voisinko olla myös avoimessa suhteessa. Nämä ovat pohdintoja, joita itse kunkin on hyvä miettiä.

Ehdin deittiailla kahden vuoden aikana ihmisiä, jotka toivoivat avointa suhdetta, sekä polyamorisessa suhteessa olevaa. Kumpikaan ei tuntunut minulle täysin vieraalta ajatukselta. Ja varsinkin avoin suhde tuntui omalla kohdalla ihan luontevalta vaihtoehdolta.

Itse koen, että voisin ryhtyä avoimeen suhteeseen jostain syystä. Ja nyt on hyvä muistaa, että tässä puhuu ihminen, joka ei ole ollut avoimessa suhteessa vain miettinyt vaihtoehtoa.

Syitä avoimelle suhteelle, joita itse keksin nyt, voisi olla esimerkiksi seksuaalinen eriparisuus tai seksuaalinen suuntautuminen. Minä en esimerkiksi voi muuttua mieheksi, jos kumppanini haluaisi seksiä myös miehen kanssa. Lisäksi toisen seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole edes parisuhteessa mikään velvollisuus tai pakote.

Tällä hetkellä olen enemmän kuin tyytyväinen omassa monogamisessa suhteessani. Mutta omalla kohdallani uskon siihen, että elämässä saattaa tulla vastaan tilanteita, joissa suhde saattaa olla hyvä syystä tai toisesta avata. En nimittäin usko ehdottomuuteen, vaan siihen, että parisuhteen laatua voi muuttaa tarpeen vaatiessa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Tinderkokeilun kannatti, sillä seurustelen nyt

Haluan jakaa elämäni jonkun sellaisen kanssa joka…

Pari sanaa pettämisestä

Käyttäytymiseni kaava