Ikäero parisuhteessa, eli kun mies onkin nuorempi
0Sain luvan kirjoittaa ikäerosta omassa parisuhteessani. Ei ole juttu eikä mikään, jos kypsä mies löytää itselleen nuoren tyttöystävän. Mutta mitäs sitten, kun mies onkin se nuorempi. Olemme molemmat saaneet kulla tahoillamme jokusen ”oletko nyt ihan varma tästä”-kysymyksen liittyen nimenomaan ikään. Omat ystäväni ovat kyselleet, olenko ihan varma siitä, kun hän on niin nuori. Ja siipaltani on kyselty onko hän nyt ihan varma kun minä olen niin vanha ja minulla on lapsia.
Meillä on siis ikäeroa kuusi vuotta. Ei se aikuisena ole loppujen lopuksi ikä eikä mikään. Mutta vähänhän se on huvittanut, että silloin kun minä olen ollut eskari-ikäinen, poikaystäväni on syntynyt. Hän on nuorempi, kuin se minun veljeskatraani veli, joka on ollut aina se ärsyttävä pikkuveli. Se joka roikkui aina meidän vanhempien sisarusten riippakivenä ja yritti tehdä asiat niin kuin me.
Kaksi eri maailmaa
Kieltämättä elämme ihan himpun verran eri maailmoissa. Siippani elää sellaista nuoren, sinkkumiehen elämää, jossa ollaan vastuussa vain ja ainoastaan itsestään. Minä elän vuorovanhemman elämää, jossa lapseni asuvat suurimman osan ajasta kanssani. Mikä tarkoittaa, että olen sen suurimman osan ajasta vastuussa heistä. Sen lisäksi huomaan, että alan olla vanhempi ja mukavuuden haluisempi, kun hotellilomat kiehtovat enemmän, kuin festariviikonloput. Toki tämä on ehkä myös persoona, kuin ikäkysymys. Sen lisäksi hän harrastaa ystäviensä kanssa vielä sellaisia rymyreissuja, jotka saavat minulla karvat pystyyn. Kolme päivää mökillä ryyppäämässä ja rellestämässä, ei ihan hirveästi enää nappaile. En halua edes tietää, millaisen darran siitä näin kolmekymppisenä saisi.
Mutta loppujen lopuksi sitä ei edes huomaa niissä arjen tärkeissä jutuissa. Välillä saatamme naureskella toisillemme sitä, kun toinen on niin nuori ettei tiedä jotain ja minä olen niin vanha, että se menee yli hilseen. Se, mikä minulle merkkaa eniten on korvien väli. Tapasin yksien treffien verran miehen, joka oli tätä nykyistä siippaani vanhempi, mutta käyttäytyi täysin samoin kuin kahdeksantoistavuotias veljeni. Ne treffit menevät ehdottomati yksien karmeimpien deittien listaan. Mutta siinäkin se vika oli enemmän korvienvälissä, kuin iässä. Siinä, kumman korvien välissä se juju oli, en tiedä tarkkaan. Voihan se hyvin olla, että minun.
Ja siis, minähän tarkoituksella etsin nuorempaa miestä. Itseni ikäiset ja sitä vanhemmat alkoivat olla siinä pisteessä, että he olivat ihan tyytyväisiä elämäänsä. Kun taas minä toivon vielä vauvaa. Nuoremmilla miehillä oli enemmän samansuuntaisia toiveita, kuin itsellänikin tässä suhteessa.
On ollut myös niitä hetkiä, kun siippani on katsonut minun tekemisiäni kulmiaan kohotellen ja kysynyt; ”Niin SINÄKÖ olit meistä se vanhempi?” Joten summa summarum, ikä on loppujen lopuksi vaan numero. Jos meidän erilaisia elämänkokemuksia ei oteta lukuun, niin me ollaan henkisesti varmaan aika samalla tasolla siipan kanssa.
-Jenni
EKA KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Leffatreffeillä ja Helsingin kolmanneksi parhaat burgerit
Neljä kuukautta yhdessä ja tämä on jo toiseksi pisin suhteeni
Rajojen hakemista
Olen viimeaikoina ollut oikein kunnon äkäpussi ja kiukuttelija poikaystävälleni. Ja tässä ei ole mitään ongelaa myöntää, että olen ollut viimeisinä päivinä aivan perseestä. Tiedostan sen, mutta en ole osannut kontrolloida tätä äksyilyä ja tiuskimista. Käytökseni on ollut nimenomaan tällaista kiukuttelua. Ei loppujen lopuksi sen pahempaa, mutta ei kuitenkaan mitään kivaa.
Mistä tällainen kiukuttelu johtuu?
Yritin mennä itseeni tämän asian suhteen ja miettiä, mistä tällainen kiukuttelu omalta kohdaltani voisi johtua. Minun ja poikaystäväni välillä ei ole tapahtunut mitään isompaa draamaa. Siitä huolimatta olen tiuskinut rakkaalleni.
Oma tulkintani tästä on, että tämä on jonkinlaista alitajuista rajojen hakemista. Jokin minussa haluaa nähdä, pysyykö poikaystäväni kanssani myös silloin kun olen hankala ja vaikea. Koska näitä tilanteita tulee ihan varmasti parisuhteessa. Jokainen meistä haluaa tietää, että suhteessa on turvallista riidellä ja olla myös huonoimmillaan.
Rajojen hakemista
Omalta osaltani uskon tämän johtuvan myös osittain omasta suhdehistoriastani. Minusta on aiemmin tehty hankala ihminen jo silloin, kun olen pitänyt omista rajoistani kiinni tai toivonut edes normaaleja asioita.
Uusi suhde on alusta asti pelottanut minua monella tapaa. Alussa etsin jatkuvasti merkkejä siitä, että kumppanini osoittaisi jonkinlaisia merkkejä narsismista. Pelkäsin hullun laila sitä, että joutuisin samanlaiseen vankilaan, jossa olen ollut. Seuraavaksi olen pitänyt kiinni omista rajoistani kynsin hampain ja ollut hämmentynyt, kun niitä ei yritetä rikkoa. Kai se on seuraava looginen askel, että alan kokeilemaan niitä rajoja testatakseni kuinka turvallinen suhteeni on.
Poikaystäväni on ollut ihana. Hän on kuunnellut kiukutteluni, antanut anteeksi ja illalla silitellyt minut illalla kaikesta huolimatta uneen. En ole ollut varmaan koskaan näin turvallisessa ja vakaassa suhteessa, jossa olen saanut olla juuri niin rikki kuin olen. Tunnen itseni todella onnekkaaksi. Olen saanut juuri sellaisen suhteen, jota itselleni manifestoin deittaillessani. Kannatti pitää rajoista kiinni ja olla tyytymättä mihinkään huonompaan.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Rakkauden viisi kieltä – Mitä kieltä puhun