Elän tällä hetkellä elämäni toisiksi pisintä parisuhdetta. Tämä on myös hyvin erilainen, kuin mikään aikaisemmista parisuhteistani. Minulla on ollut tapana aloittaa suhde aina saman tyyppisten, alistavien ihmisten kanssa, joita voin miellyttää. Minulta löytyy liuta tällaisia exiä. Nyt olen suhteessa hyvin erilaisen ihmisen kanssa. Niin erilaisen, että saan itse ajoittain varoa etten ole liian dominoiva. Tällainen suhde on siis minulle monella tapaa hyvin erillainen, kuin mihin olen suhdehistoriani aikana tottunut.

Nymfomaani ja huora

Olen saanut kuulla entisiltä kumppaneiltani sitä, miten epänormaalin kyltymätön olen seksin suhteen. Minua on haukuttu nymfomaaniksi ja huoraksi ja vaikka miksi. Vain siksi, että olen ollut suhteissa se aktiivisempi ja halukkaampi osapuoli. Minulle on lukuisat kerrat korostettu sitä, kuinka sairaanloisen halukas olen ja kehotettu menemään myymään itseäni, kun olen niin kyltymätön. Ja olen uskonut tämän kaiken. Olen uskonut olevani epänormaali tässä asiassa. Vaikka kyseessä on ollut vain yksi kontrolloinnin ja henkisen väkivallan muoto. Siitä huolimatta, kun on saanut kuulla riittävän monesti olevansa jotain, siihen on alkanut uskoa.

Tämä on myös asia, josta olin aikanaan todella avoin myös deiteilleni. Kerroin heille olevani epänormaali. Se hävetti minua, mutta halusin olla avoin sen suhteen. Olin avoin erosta ja lapsista, halusin olla avoin myös siitä, että olen seksuaalisesti poikkeava. Meni hetki ja tarvittiin muutama kumppani, ennen kuin opin ettei minussa sittenkään ollut mitään poikkeavaa. Muutamat nauroivat innolleni, mutta kukaan ei sanonut minun olevan epänormaali. Se oli hämmentävää.

Haluton osapuoli

Nyt elän parisuhteessa ja seksielämä on muuttunut huomattavasti säännöllisemmäksi, kuin mitä se on ollut aiemmin. Ja olen jo kertaalleen kirjoittanut siitä, miten olen kokenut haluttomuutta  suhteen aikan. Nyt olen kokenut joitain kertoja sen etten olekaan automaattisesti se innokkaampi osapuoli, joka kiehnää kuin kissa kumppanin kyljessä. Ja tämä on minulle todella vieras tilanne. Niin vieras, että se on laittanut minut käsittelemään asioita.

Tunnen myös välillä aivan valtavaa syylisyyttä siitä, että en halua, koska minut on torjuttu niin monta kertaa. Muistan edelleen miten kamalalta se on tuntunut ja tuntuu etten halua kenenkään joutuvan kokemaan vastaavaa. Itseasiassa, en vielä tänä päivänäkään kykene tekemään konkreettisesti aloitetta torjumisen pelossa, vaikka olen ollut puoli vuotta turvallisessa suhteessa. Toki omassa tapauksessani se tapa, jolla minut torjuttiin oli pitkälti pahempi, kuin se että minut ylipäätään torjuttiin. Minulle ei tulisi mieleenkään torjua ketään vastaavalla tavalla.

Saamaan aikaan, kun joudun tutustumaan itseeni uudelleen tällä osa-alueella, minusta tuntuu nykyään enemmän ”normaalilta”. En olekaan epänormaali ja sairaanloisen seksuaalinen, kuten minulle on väitetty. Oikeissa olosuhteissa olen ihan tyytyväinen ja voin kokea myös haluttomuttaa, sen sijaan että pienikin ärsyke saa haluamaan. Minun kohdallani tämä haluttomuus on tuskin vielä mikään ongelma. Se on hyvin ajoittaista ja liittyy enemmän mielialaan, kuin mihinkään muuhun. Enkä ole varma voiko tässä kohtaan vielä puhua haluttomuudesta. Mutta minulle kontrasti edelliseen on todella iso.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kun BDSM kiinnostaa

Eka kerta

Onko orgasmi edellytys hyvälle seksille?

Parisuhdetta etsivällä naisella ei saisi olla seksisuhdetta

Jos ”haluan panna sua” ei toimi, niin mikä toimii?

Penetraatiokeskeisyys

Isoin ja merkittävin asia elämässäni kaltoin kohtelun ja väkivaltaisen parisuhteen jälkeen on ollut se, että olen opetellut olemaan itselleni armollinen ja antamaan itselleni anteeksi. Silloin, kun aloin yhdessä ammattilaisten kanssa ymmärtämään omaa tilannettani, sitä mitä minulle on tehty ja kuinka väärin se on ollut, soimasin itseäni. Miksi olin antanut sen tapahtua? Miksi en lähtenyt?

Muistan erityisen hyvin erään kerran, kun istuin töissä ja minusta tuntui, että kroppani jokaista kohtaa kivisti. En ollut voinut jäädä töistä pois, koska pelkäsin, että se olisi herättänyt epäilyksiä. Lisäksi, kyse oli vain mustelmista, pystyin kyllä tekemään työni. Mitään ei ollut mennyt rikki. Samaan aikaan vannotin silloista kumppaniani lupaamaan, että tämä oli viimeinen kerta. Näin ei voinut tapahtua.

Ja tästä huolimatta tajusin vasta kun ammattilainen sen kertoi, olin elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa. Kaikki tunnusmerkit täyttyivät. Mutta minulle tilanne oli ollut normi. Olin tottunut siihen.

Kaavan ymmärtäminen auttoi minua

Kun tilanne lopulta valkeni minulle, en osannut muuta kuin soimata itseäni. Miksi, miksi, miksi? Miksi annoin sen kaiken tapahtua itselleni. Olen äärimmäisen kiitollinen jokaiselle kanssani työskenneelle ammattilaiselle siitä, mitä he kanssani tekivät ja kuinka he auttoivat minua ymmärtämään kaikkea tapahtunutta. Minua auttoi tosi paljon tämän tyyppisten suhteiden kaavan ymmärtäminen.

Se miten kaikki on alussa ihanaa ja tuntuu, että kumppani nostaa sinut jalustalle. Miten asiat etenevät todella nopeasti. Seurustelu, yhteenmuutto, yhteinen elämä, nämä tapahtuvat todella nopeasti, koska uhri sidotaan itseen näin, jolloin lähteminen on äärimmäisen vaikeaa. Sitten, pikku hiljaa kumppani alkaa muuttua ja tilanteita tulee. Se alkaa pienestä. Rajaa venytetään pikku hiljaa. Ensin se on huutamista, ehkä tavaroiden paiskomista. Pikku hiljaa siitä tulee fyysistä. Pahimmassa tapauksessa kaikki eskaloituu uhrin kuolemaan. Kaikkia tilanteita seuraa aina aulis anteeksipyyntö ja pahoittelut, kunnes tilanne uusiutuu.

Tämän kaiken ymmärtäminen auttoi. Oli helpompaa antaa myös itselle anteeksi, kun ymmärsi että minua on viety tässä asiassa aivan, kuin pässiä narussa. Kun ymmärsin tämän, pystyin antamaan itselleni anteeksi tämän kaiken. En olisi pystynyt muuttamaan häntä. En olisi pystynyt koskaan olemaan sellainen, kuin hän halusi. Pidin puoliani niin hyvin, kuin siinä tilanteessa pystyin. Ja lopulta, tärkeintä on, että pystyin lähtemään. Pääsin pois ja minun on mahdollista oikeasti toipua.

Työ tämän parissa

Olen viime aikoina miettinyt yhä enemmän sitä, että haluaisin ehkä tehdä töitä näiden asioiden parissa. Haluaisin tehdä töitä niiden kanssa, jotka ovat kokeneet vastaavaa. Haluaisin olla avaamassa silmiä ja tarjoamassa tukea niille, jotka ovat selviytymässä tästä samasta ja yrittävät ymmärtää tilannetta.

Vielä minusta ei ole siihen. Omat haavat ovat aivan liian tuoreet ja pinnalla, jotta minusta voisi olla oikeasti apua. Mutta vastajonakin päivänä. Kun omat tunteet eivät ole enää niin pinnalla. Uskon, että minulla olisi paljon annettavaa sellaisessa työssä. Mutta toistaiseksi jätän tämän asian hautumaan ja toivun ensin omista kokemuksistani.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Vapaus parisuhteessa

Introvertti parisuhteessa

Kaksi vuotta sinkkuna ja nyt seurustelen

Perinteiset toiveet

Sinisilmäinen