Heinäkuun ensimmäisenä päivänä
Heräsin…
…siihen, että olohuoneesta alkoi kuulua lastenohjelmien ääniä, kun kuopus heräsi meistä kaikista ensimmäisenä. Esikoinen oli kömpinyt yöllä viereen nukkumaan, kun hänellä oli noussut yöllä taas kuume, kun edellisen lääkesatsin vaikutus oli hiipunut. Tunsin, että hän nousi myös sängystä ja juoksi olohuoneeseen. Tässä välissä minä torkahdin taas hetkeksi ja heräsin siihen, kun kuopus kömpi sänkyyn minua herättelemään. Neuvoteltiin siinä aamupalasta ja minä nousin hänen kanssaan aamupalan tekoon.
Join…
…kaksi kuppia kahvia viileällä parvekkeella aamulla. Kuopus kaatoi yhden kupin pitken parvekkeen lattiaa ollessaan vauhti päällä. Meidän parveke jää aamulla moneksi tunniksi varjoon. Siinä on ihanan viileä istuskella aamulla, joten viihdyn suurimman osan aamuista siellä. Kun ovi on auki, kuulen hyvin mitä lapset puuhaavat.
Mittasin…
…noin 30 kertaa kuumeen esikoiselta, kun jännättiin pysyisikö se viimein poissa. Aina kun mittari näytti normaalia lämpöä huokaisin helpotuksesta, mutta jännitin silti koko päivän sitä, nouseeko kuume uudelleen. Iltaan mennessä lämpö ei ollut noussut. Ehkä tämä oli tässä ja huomenna päästäisiin jo nauttimaan kesälomatekemisestä.

Pesin…
…niin parvekkeen, kuin koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon. Tämä on ollut homma, jota olen hieman vältellyt. Olen paikkasiivonnut kylpyhuonetta aina tarvittaessa, mutta hetkeen en ole kunnon siivoamista ja pesua tehnyt. Nyt kun, kiitos vähän viileämmän ilman, energiaa riitti tein sen. Parvekkeenpesu lähti siitä kuopuksen kaatamasta kahvikupista ja eskaloitui sitten siihen, että pesin parvekkeen lattian ja pöytätason. Parsin myös lehtipersiljan, jossa oli enemmän kuihtuneita oksia, kuin tuoreita. Katsotaan, josko se siitä piristyisi vielä.
Tein ruuaksi…
…uunissa grillimakkaraa grillivastuksella (toimii paremman puutteessa), uusia perunoita ja fetasaalaatin. En ole ollut mikään fetan suuri ystävä, mutta olen hiljalleen opetellut syömään sitä. Se alkaa mennä ja maistua ihan hyvältä. Makkarakiintiö alkaa tältä kesältä olla kyllä hiljalleen täynnä. 😀
Pelattiin…
…lasten kanssa Uno Junioria. Ostin kortit meille kesäpeliksi ja ollaan nyt harjoiteltu sitä. Koululainen pärjää jo todella hyvin itsenäisesti, mutta pienempi tarvitsee vielä vähän ohjausta. Nämä Junior tason kortit ovat näppärät, sillä ohjeissa on mukana vinkit, joilla pelin pystyy pitämään mahdollisimman yksinkertaisena. Lisäksi, koska pienempi ei täysin hallitse numeroita, mutta tunnistaa Ryhmä Haun hahmot, tunnistaa yhteensopivat kortit niiden avulla. Meidän peli on siis Ryhmä Hau versio.
Vastasin…
…joihinkin työsähköposteihin, joita oli tullut minulle. Tiedossa on pari yhteistyötä, mikä on aivan ihanaa.

Paistoin…
…illalla pinon lettuja iltapalksi. Oli ehkä vähän hullua seistä melkein tunti kuuman hellan ääressä näillä ilmoilla, mutta lapset olivat todella onnellisia.
Ihmettelin…
…miten on mahdollista, että suomalaisessa keskustelupaneelissa on abortista keskustelemessa pelkkiä miehiä? Miehet keskustelevat asiasta, joka ei koske heitä millään tavalla. Olen puhunut avoimesti siitä, että en itse keksi tilannetta, jossa tekisin abortin. Mutta tämä on ehdottomasti asia, josta pitää saada itse päättää. Minun on helppoa sanoa, koska kumpikin raskauteni ovat olleet äärimmäisen kovasti toivottuja ja suunniteltuja. Toista toivoin seitsemän vuotta. En minä silti ole ihminen, joka voisi päättää toisen kohdullisen puolesta. Ja miehet ja kohduttomat ovat täysin vääriä tyyppejä tästä keskustelemaan tai päättämään. Kuten Rachel sen Frendeissä sanoi; ”Ei kohtua, ei mielipidettä.”
Viestittelin…
…poikaystävän kanssa, joka on tällä hetkellä Provinssirockissa. On kuulemma yhä hengissä siellä ja on nähnyt niitä bändejä, joita on toivonut näkevänsä. Telttakin on ilmeisesti edelleen pystyssä.
Luonnostelin…
…kirjaideaani. Minulla on nyt pidemmän aikaa muhinut päässä idea kirjasta ja pikku hiljaa idea jalostuu muuksi, kuin pelkäksi ideaksi. Yllätin itseni sillä, että tämä ei olekaan romaani, vaan enemmän tietokirja. En olisi koskaan osannut arvata, että kiroittaisin tietokirjan, mutta siltä se alkaa näyttää.
Illalla…
…katselin MTV Katsomosta Flack-sarjaa. Kyseessä on todella hyvä sarja, joka on osa MTV:n kesäsarjoja. Se kertoo nokkelasta PR-agentista, joka auttaa asiakkaansa pulasta kuin pulasta, mutta sössii oman elämänsä. Oikein perus draamaa ja vielä ihan hyvääkin sellaista. Kiva katsella jotain tällaista lukuisten rikossarjojen jälkeen. Ja on kiva nähdä Anna Paquin uudessa roolissa.
Päivä on ollut aika kiva. Olen ollut aikaan saava ja toivon todella, että huomenna voidaan tehdä jo jotain kivaa kesäpuuhaa ja sairastelut olisi tältä erää tässä.
Ihanaa alkanutta heinäkuuta.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Olen koululaisen äiti
Olen saattanut tirauttaa kyyneleen, jos toisenkin kun mietin sitä, että olen nykyään koululaisen äiti. Esikoinen ei palaa enää varhaiskasvatuksen huomaan, vaan pitkän loman jälkeen seuraava etappi on koulu ja ensimmäinen luokka. Olen siis nyt ihan oikeasti koulaisen äiti. Kesällä, suurinpiirtein kuusi vuotta sitten, koulun aloitus tuntui aivan älyttömän kaukaiselta ajatukselta. Naureskeltiin sille ystävien kanssa, että kohta me sitten päivitellään sitä, mihin aika meni, kun lapset on koululaisia. Nyt, vain silmänräpäystä myöhemmin, tallensin juuri hänen ensimmäisen oman puhelinnumeronsa puhelimeeni. Ja päivittelen sitä, mihin tämä aika meni.

Koululaisen äiti
Edessä on kesä, jolloin harjoitellaan paljon tulevan syksyn taitoja. Kuten kellopuhelimen käyttöä ja yhteydenpitoa, yksin kotona olemista, sekä koulumatkaa, joka pitää syksyllä sitten kulkea itse. Harjoitellaan matkaa, koska meidän päiväkoti ja eskari ovat olleet eri alueella kuin koulu. Edessä on siis myös uusiin kavereihin tutustuminen.
Ihan vähän äitiä jännittää, koska esikoiseni tuntuu niin pieneltä nyt, kun hän aloittaa koulun. Hänhän on siis vasta kuusivuotias. Hän on aivan loppuvuodesta syntynyt ja jos raskaus olisi mennyt yliaikaiseksi, niin hän aloittaisi koulun vasta ensi syksynä. Mikä tuntuu hullulta. Mutta toki hänellä on todella hyvät valmiudet koulun aloitukseen. Esikoiseni nimittäin lukee, kirjoittaa ja laskee jo ja hänen oma huolensa on se, että hän ei osaa vielä kertolaskuja. Joten turhaahan tässä olisi vuotta odotella.

Esikoiseni on uskomattoman tunnollinen ja tarkka lapsi. Ja aika-ajoin huomaan, että hän vaatii itseltään täydellisyyttä kaikessa. Monesti se sitten harmittaa, kun kaikkea ei osaakkaan ihan heti. Yritetään opetella hieman sitä riman laskemista. Kaikkea ei tarvitse missään nimessä osata täydellisesti heti ekalla kerralla ja on täysin ok harjoitella asioita ihan rauhassa ja se harjoitus tekee mestarin.

Äitiä toki jännittää myös se, että miten paljon tuo pieni lapsi joutuu nyt yhtäkkiä itsenäistymään. Hän alkaa kulkemaan koulumatkansa yksin ja todennäköisesti olemaan myös lyhyitä aikoja yksin kotona. Jälkimmäistä me ollaan jo harjoiteltu kauppareissujen verran. Yksin liikkumista sen verran, että hän on saanut olla kotipihalla yksin. Tänä kesänä reviiriä pitää alkaa laajentaa. Tähän tulee pian tuomaan turvaa Xploran kellopuhelin, joka ekaluokkalaiselle ostettiin. Äitinä minua huojentaa ajatus siitä, että minulla on mahdollisuus saada lapseni kiinni ja päinvastoin.
Sitä ennen nautitaan kesälomasta. Minä toki opiskelen samalla, mutta pyritään kuitenkin tekemään kaikkea kivaa myös yhdessä. Harmi, että meidän kesäloma alkoi sairastelulla. Mutta onneksi sitä on vielä reilusti jäljellä. Tilattiin hänelle tänään tosiaan tuo ensimmäinen oma kellopuhelin ja nyt odotetaan sen saapumista. Palaan tähän asiaan vielä aikanaan, kun laite tulee tutuksi ja kerron, miksi tähän vaihtoehtoon päädyttiin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Haluan lasteni ymmärtävän sukupuolen moninaisuuden
Haluan uskoa, että rakkauteni lapsiani kohtaan riittää


0
