Päiväretki Porvooseen
0Teimme viime viikolla Heidin kanssa sinkkuäitien retken Porvoon vanhaan kaupunkiin. Porvoo on minulle äärimmäisen rakas kaupunki. Olen viettänyt siellä paljon aikaa teininä ja sanon sen olevan henkinen kotikaupunkini. Oli ihanaa vierailla siellä monen vuoden tauon jälkeen. Kun ajoimme kaupunkiin, omat tuntemukseni olivat samat kuin kotiin tullessa. Päivä oli pilvinen ja taivaalta tihutti vettä, mutta se ei vähentänyt yhtään iloani.
Ajoimme Porvooseen maisemareittiä, minun lapsuuden maisemieni läpi. Olen siis asunut Etelä-Sipoossa silloin, kun muutimme Oulusta etelään. Kävimme läpi historiaani tutuissa maisemissa.
Meidän ainoa suunnitelma oli kierrellä kävellen vanhaa kaupunkia ja käydä aamiaisella Ani’s Cafessa, muuten oli tarkoitus vain haahuilla pitkin poikin katuja. Ennen Ani’s Cafeta pyörähdimme tietysti Riimikossa. Kyseessä on siis maailman ihanin lelukauppa, jossa olen haahuillut jo nuoruudessani ja haaveillut rakentavani lapsilleni uskomattoman upean nukkekodin. Ihastelin paikan päällä taas kaikkia niita ihania miniatyyri esineitä. Tytöille löysin kivat pikku tuliaiset kaupasta. Kävimme vielä yhdessä liikkeessä ennen kahvilaa, joka aukesi yhdeltätoista.
Olimme Heidin kanssa aamun ensimmäisiä asiakkaita, mikä oli todella hyvä, koska välillä jonoa oli tiskiltä ulos asti. Otimme kumpikin paikan all day breakfastin, johon kuului täytetty croisantti, chia vanukas, vihersmoothie ja vapaavalintainen kuuma juoma. Meidän tapauksessamme siis kahvi. Täydennettiin tilausta vielä kakkupaloilla. Omani oli mielettömän hyvä sitruuna-marenkikakku. Ei ole olemassa taivaallisempaa yhdistelmää kuin sitruuna ja marenki. Ani’s Cafen aamiainen oli todella hyvä. Mozarellalla, tomaatilla ja basilikalla täytetty croisant oli taivaallinen. Samoin myös sitruuna-marenkikakku. Suosittelen tätä paikkaa lämpimästi, jos liikutte Porvoossa.
Päätimme jatkaa kävelyä vanhassa kaupungissa ja vierailimme muun muassa antiikkiliikkeessä, jossa kuolasin kaikkea lasista. Loppujen lopuksi mukaan Porvoon retkeltä ei lähtenyt muuta kuin lasten tuliaiset.
Pyörähdimme vierailulla myös By Pias liikkeessä. Kyseinen brändi on ihanan boheemi. Todella harmi, että vaatteiden koot eivät riitä minun kokooni asti. Mutta minä sain liikkeestä sisustusinspiraatiota. Haluaisin tuoda sisustukseen lisää boheemeja elementtejä. Tällä hetkellä niitä ei ole sillä tavalla kuin haluaisin, vaan ilme on enemmän modernin kalssinen. Esimerkiksi makramerahi tai lattiatyyny olisi täydellinen lisä tähän kotiin.
Viimeiseksi kävimme ihanalla teehuoneella juomassa kupilliset kahvia. Teehuone oli ihana yhdistelmä Pariisia ja venäjää. Tarjolla näytti olevan myös mieletön valikoima teetä ja mitä erilaisimpia herkkuja. Me jätimme tällä kertaa kakut väliin ja nautimme kahvista. Ajoituksemme oli jälleen täydellinen, sillä ehdimme kahville juuri ennen, kuin ulkona alkoi sataa kunnolla. Toisten kahvien jälkeen ajettiin kotiin Plantagenin kautta.
Retki oli todella kiva. Suunnitelmissa ja toiveissa olisi palata Porvooseen vielä myöhemmin tänä syksynä. Ja vielä monta kertaa sen jälkeenkin. Porvoolla on edelleen aivan erityinen paikka sydämessäni.
-Jenni
Lue myös
Kivinokan ranta – Retkellä lasten kanssa
Seuraa myös
Kivinokan ranta – Retkellä lasten kanssa
Tehtiin vapaapäivinä lasten kanssa retki Helsingin Kivinokkaan, joka oli itselle ihan vierasta aluetta. Paljon oli siitä kyllä kuullut pelkkää hyvää. Niinpä lähdettiin minien kanssa kävelemään. Ja meille tuttuun tapaan, retkievääksi valikoitui tälläkin kertaa pulla tai tällä kertaa munkki. Syötiin hyvin ennen retkeä, joten sen isompia eväitä ei tarvittu. Lapseni tulevat todennäköisesit muistamaan retket aina sen perusteella, mikä pulla kullakin reissulla on syöty. Kivinokalla syötiin siis munkkia.
Retkeily on meidän tapa liikkua ja viettää aikaa yhdessä
Me tykätään retkeillä tyttöjen kanssa ja ollaan tehty sitä kuluneena vuonna melko usein ja se on aina yhtä kivaa. Tälle keväälle on suunnitteilla ainakin retki Vanhankaupungin koskelle, Lammassaareen ja sitten pitäisi tehdä vielä keväinen kukkakierros. Tällä hetkellä me kuljetaan vielä kuopuksen kanssa rattailla, vaikka hän jaksaakin kävellä jo pitkiäkin matkoja. Ehkä ensi kesän retket tehdään jo ilman rattaita.
Nämä retket on ehdottomasti meille sellainen oma ja hyvä tapa viettää aikaa yhdessä ja liikkua. Haluan opettaa tyttöjä arvostamaan luontoa, kuten minä sitä rakastan. Toivon, että tytötkin lähtisivät etsimään voimaa, lohtua ja energiaa luonnosta. Minä aion ehdottomasti elvyttää taas omat luontoaamupalaretkeni nyt, kun kevät on taas edennyt. Joku vapaa aamu, vien tytöt aamupalalle tuonne läheiselle rannalle.
Kivinokka
Me käveltiin Kivinokalle Kulosaaren kautta ja takaisin tultiin Herttoniemen kautta. Tytöt ihastelivat siirtolapuutarhan pieniä mökkejä ja minä haaveilin, että joskus olisi ihanaa hankkia oma pikkumökki Kivinokasta. Ja kun sanon joskus, niin todella tarkoitan joskus hamassa tulevaisuudessa. Minun tulevina vuosinani on tiedossa paljon opiskelua, joten keskityn nyt siihen.
Koska alue ei ollut yhtään tuttu, niin jouduttiin pari kertaa kääntymään toiseen suuntaan, mutta löydettiin lopulta tiemme Kivinokan rantaan. Nähtiin matkalla myös peuroja. Ja minun kumpikin lapseni huusi ne nähdessään; “Poroja.” Siinä me sitten keskusteltiin, että mitä eroa on peuroilla ja poroilla.
Kivinokan ranta oli todella kiva. Tykkäsin kontrastista, että oltiin lähellä luontoa ja samalla vastarannalla näkyy Kalasataman korkeat tornit. Löydettiin kalliolta sopiva paikka munkkien syöntiin ja nautittiin siinä auringosta. Elämä tuntui siinä hetkessä aivan ihanalta. Tytöt kävelivät kallioilta ja kävivät kokeilemassa vettä käsillä. Ilma oli juuri sopiva. Aurinko lämmitti, mutta aavistuksen viileä tuuli piti huolen siitä ettei ollut liian kuumaa takit päällä.
Munkkien jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin ja nähtiin matkalla lisää peuroja. Ja edelleen ne olivat tyttöjen mielestä poroja. Onneksi biologia ei ole tulevaisuudessa täysin minun vastuullani, kun tämä tuntuu menevän vielä aavistuksen heikosti.
Kivinokka on kiva kohde lasten kanssa retkille. Suosittelen lämpimästi. Mekin palataan varmasti tutkimaan sitä vielä uudestaan. Nyt me käveltiin vasta rantaan ja takaisin. Googlasin vähän, niin meillä jäi vielä vaikka mitä näkemättä, joten se on hyvä syy palata uudelle retkelle.
Tänään minä valmistaudun uuteen iltavuoroon sairaalassa. Hieman ahdistaa se, että viime viikko meni aivan penkin alle sairastumisien vuoksi, mutta onneksi minulla on todella hyvät ohjaajat ja sain ottaa jo vähän vetovastuuta viimeisessä vuorossa. Kyllä se siitä. Onneksi näyttöön on vielä hetki aikaa.
-Jenni.