Ihanaa juuri alkanutta heinäkuuta! Kesäkuu meni todella nopeasti. Tuntuu, että viimeiset viikot on menneet aivan pikakelauksella.

Meillä alkaa juhlakuukausi, sillä tässä kuussa on sekä minun, että vauvan syntymäpäivät. Minä täytän puolipyöreitä ja vauva täyttää yhden vuoden. Ihan uskomatonta, miten nopeasti koko vuosi on mennyt.  Pieni on niin kiinteä osa meidän perhettä, että vaikeaa ajatella ettei häntä ollut tässä meidän kanssa vielä vuosi sitten. Hän on tuonut meidän perheeseen uskomattoman paljon iloa, naurua ja rakkautta. Pieni on valloittanut täysin isosisarustensa sydämet. On maailman ihaninta seurata sisarusten touhuja ja sitä, miten isommat juoksevat aina ensimmäisenä vauvan luokse, oli sitten aamu tai kodin vaihtopäivä. 🩷

Mutta tuleva kuukausi tulee olemaan yhtä juhlaa. Mietin tässä, että riittääkö minulla resurssit omien synttärien järjestämiseen ja juhlimiseen. Katri kuitenkin kannusti minua juhlimaan myös omia syntymäpäiviäni ystävien kanssa. Joten ehkä tässä täytyy järjestää jotkin pienet juhlat. Mahdollisesti nyyttikestiperiaatteella taas. Ehkä otan revanssin parin vuoden takaisesta syntymäpäivä brunssista.

Neule / Nanso saatu*

Kauluspaita / H&M

Farkut / H&M

Kengät / Rieker second hand

Laukku / New Look

Korvakorut / Design by Kieto

Klassisesti kauluspaidassa

Puhuin juuri Katrin kanssa siitä, miten tyylini on muuttunut. Pidän siitä, että vaatteissani on klassinen, hyvin neutraali pohja, hillityllä väripaletilla. Sen päälle olen alkanut hankkimaan ihania, harkuttuja väripilkkuja ja niitä kukkakuoseja. Haluan, että välillä voin pukeutua täysin neutraalisti ja välillä sitten pukea päälleni sen ihanan kukka kuosisen mekon. En lähde mukaan ihan joka trendiin, mutta joihinkin kyllä. Nimimerkillä, olen katsellut sillä silmällä niitä uusia, ei perinteisiä, crockseja.

Tämä asu menee mittapuullani siihen klassiseen päähän. Viihdyn tässä todella hyvin. Ostin tuon paidan synnytyksen jälkeen, kun kaipasin vaatekaappiin lisää kauluspaitoja, jotka palvelivat sitä imetyksen alkutaivalta. Toki katsoin sellaisia vaatteita, joita käyttäisin myös ihan muutenkin ja tämä on kyllä sellainen. Yhdistän kauluspaidat kaikkein mieluiten hameisiin tai sitten farkkuihin, kuten tässä. Ja siis, mihin milleniaali pillifarkuistaan pääsisi? No ei mihinkään.

Asiasta hiusväriin

Päivittelin myös Katrille sitä, miten tumma oma hiusvärini nykyään on. Tämä tuntuu uskomattomalta. Aloitin nuorena hiusten värjäämisen juuri siksi, kun oma tukkani ei ollut juuri minkään värinen. Siis sellainen maantienruskea. Nyt se on lähes musta. Ja siis kyllä, tuo on minun oma värini. Nyhkyään se on sellainen tumman suklaan ruskea ja mielestäni mielettömän kaunis. Olen tosi onnellinen, että en ole nyt värjännyt hiuksiani useaan vuoteen. Vaikka aina silloin tällöin haaveilenkin siitä.

Kuvat: Katri Konderla

Kuvissa näkyvät sitruunakorvikset ovat viime vuoden syntymäpäivälahja Totelta. Viime kesänä eivät päässeet hirveän usein käyttöön, mutta kesäkuussa niitä on käytetty kyllä senkin edestä. Ne ovat kotimaisen Design By Kieton sitrus-korut. Taisin nähdä nämä ensimmäisen kerran Iinalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Onneksi Totte otti vinkistä vaarin.

Toinen isommista lapsista kysyi muuten juuri tänään; ”Äiti, miksi sä olet nykyään niin ihastunut sitruunoihin? Sulla on nykyään joka paikassa sitruunoita.”  En oikein osannut vastata, mutta jonkin niissä nyt vaan ihastuttaa.

Meillä on siirrytty taas lapsiperheen lomarytmiin isompien lasten tultua taas kahdeksi viikkoa meille. Joten sen ehdoilla mennään. Vielä kerran ihanaa heinäkuuta!

Onko sinulla jotain suunnitelmia tulevalle kuukaudelle?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Paluu nollarille ja ala-asteen limudiskoon farkkuhameen kanssa

Toppi, josta pidän, mutta jonka olen meinannut myydä

Pinkki t-paita ja festarihame

Oodi nahkatakille ja siniselle mekolle

Pyysin Instagramissa aihetta blogipostaukselle, jonka kirjoitan 15 minuutissa. Tämän on tarkoitus avata hieman omia kirjoitusjumejani. Sain seuraajilta joitain ehdotuksia ja tässä hetkessä tämä kyseinen postaus resonoi kaikkein eniten. Joten nyt kerron, mitkä kolme kirjaa ovat vaikuttaneet minuun kaikkein eniten.

Kirjojen valitseminen oli melko helppoa. Kelasin suoraan nuoruusvuosiini, jolloin olen lukenut niitä oman elämän merkittäviä teoksia. Ja nämä seuraavat kolme kirjaa ovat vaikuttaneet minuun ehdottomasti eniten.

Harry Potter ja viisasten kivi – J.K.Rowling

Onko olemassa milleniaalia, jonka elämään Harry Potter ei olisi vaikuttanut? En missään nimessä allekirjoita J.K. Rowlingin transfobisia sanomisia, mutta siitä huolimatta Harry Potterilla on ollut iso osa elämässäni.

Olen ollut 11 tai 12 vuotias, kun minut imaistiin mukaan Harry Potterin maailmaan. Veljeni luki kirjoja. Aloitin ensimmäisen kokeiluni kolmannesta kirjasta ja sattuneesta syystä en ollut vakuuttunut. Sitten jossain vaiheessa tämän jälkeen päätin antaa sarjalle uuden mahdollisuuden ja kävin kysymässä kirjastossa, mikä on sarjan ensimmäinen osa. Ja se oli menoa ensimmäisestä luvusta lähtien. Silloin kirjoja oli ilmestynyt ensimmäiset kolme ja ahmin ne kuukaudessa. Muistaakseni äiti uhkasi pistää kirjastokorttini hyllylle, kun näytti siltä, että en osannut keskittyä mihinkään muuhun.

Mutta onhan se uskomatonta, että elämässäni on hahmoja, joiden kanssa olen kasvanut lähes kirjaimellisesti samaan tahtiin. Palaan niiden pariin yhä uudelleen ja uudelleen.

Taru Sormusten herrasta – J.R.R. Tolkien

Harry Potterit olivat fantasiakirjoja, mutta todellinen portti fantasiakirjojen maailmaan oli Taru Sormusten herrasta trilogia. Aloitin kirjan lukemisen muistaakseni kuudennella luokalla. (Sain sen loppuun 15-vuotiaana.)

Fantasiakirjat ja roolipelit olivat nuoruudessani iso osa identiteettiäni ja kaikki alkoi tästä. Se miten päädyin ostamaan 12 vuotiaana oman painokseni tätä kirjaa, oli silloisen opettajani ansioita. Hän aloitti lukemaan Sormusten herraa meille koulussa ja olin koukussa prologista lähtien. Sitä seurasi Dragon Lancet, Eddingsin kirjat, Spiderwickit, Narniat ja monet muut, joita en välttämättä muista mainita. Lopulta päädyin myös roolipelaamaan ja tapasin monet ystäväni. Oi niitä aikoja.

Fun fact, en ole vielä pystynyt lukemaan tätä uudelleen sen jälkeen, kun sain sen luettua loppuun. Teksti on melko raskasta. Mutta ehkä jonain päivänä vielä.

P.S. Rakastan sinua – Cecilia Ahern

Tämä on nuoruuteni suurin rakkaustarina. Ja luin kirjan ennen kuin katsoin elokuvan. Mietin silloin, että saisinpa kokea vastaavanlaista rakkautta, kuin Gerryn ja Hollyn rakkaus. Tämä kirja sai kaltaiseni nuoren ihmisen ymmärtämään myös hieman sitä, millainen etuoikeus on ylipäätään vanheta.

Tämä on edelleen tänä päivänäkin lempi kirjojani. Elokuvakin on hyvä, vaikka se on erilainen, kuin kirja. Cecilia Ahernilla on muuten toinenkin kirja, joka on ollut vaikuttava kokemus lukea. Sen nimi on Yllätysvieras.

Tässä nämä nyt olisivat. Aikaa taisi mennä oikeasti 20 minuuttia. En ole ihan varma, sillä en ottanut aikaa. Mutta olin joka tapauksessa aika nopea. Olisin voinut nimetä tähän vielä muitakin kirjoja, mutta nämä tuntuivat ehdottomasti isoimmilta.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit