Kohti viikonloppua
0Ihanaa perjantaita! Mitä kuuluu? Tässä mennään kovasti kohti viikonloppua. Omalta osaltani tämä perjantai alkoi ajoissa, kun riensin lapseni päiväkodille äitienpäiväkahveille. Lapseni ovat aloittaneet päiväkodin korona-aikana, joten sattuneista syistä nämä olivat minulle ensimmäiset äitienpäiväkahvin päiväkodilla. Ja olihan se ihanaa. Se oli myös lapselleni selkeästi äärimmäisen tärkeää, sillä hän varmisteli jo yli kuukautta aiemmin, että olenhan minä varmasti tulossa. Tällä viikolla hän varmisti monta kertaa päivässä sen, että olen varmasti tulossa. Pikku murunen. <3
Trenssi / H&M
Mekko / H&M
Laukku / New Look
Kengät / Second hand
Korvakorut / Nomble
Teen nyt paljastuksen. En tähän asti pitänyt yhtään Suomen euroviisuedustajasta Käärijästä tai Cha cha cha-biisistä. Se osui johonkin sellaiseen kohtaan, joka näin alkoholistin exänä treggeröi hyvin syvältä. Mutta sitten koululainen ilmoitti pitävänsä siitä ja halusi kuunnella sitä kotona. Käänsin takkini hetkessä. Jos lapseni siitä pitää, niin ehkä minäkin voin. Sen jälkeen olen löytänyt myös erilaisia näkemyksiä kyseisen biisin taustalta ja todennut ettei se ole läpeensä paha. Nyt voin vain todeta, että tie äidin sydämeen käy lapsen kautta.
Lauantaina meidän olisi tarkoitus käydä vähän kuvailemassa puolison kanssa ja sen jälkeen yritän selättää meidän kodin silitysvuorta, joka ei tunnu loppuvan koskaan. Silitettävää tuntuu tulevan sitä mukaa lisää, kun ylipäätään silitän. Mutta minulla on tavoitteena saada ylipäätään viikonloppuna siivottua makuuhuone niin, että saadaan hoitopöytä jo tulevalle paikalleen odottamaan. Kesäkuussa ajateltiin sitten tilata vauvalle ne tavarat, mitä ei olla vielä muuten saatu hankittua. Nyt tosin näyttäisi siltä, että isoimmista hankinnoista ainoastaan vaunukoppa joudutaan ostamaan uutena.
Sunnuntaina vietetään sitten äitienpäivää ihan vain meidän perheen kesken. Nyt alkaa olemaan oikeasti sellainen fiilis, että en malta odottaa. Tiedän ettei tämä äitienpäivä mene niin kuin menneet vuodet. Se rentouttaa.
Nyt, ihanaa viikonloppua!
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Mitä virheitä tein, kun aloitin bloggaamisen
Kerroin, miten aloittaessani bloggaamisen, menin monessa asiassa perse edellä puuhun, eikä minulla ollut mitään hajua siitä, mitä tein. Jos aloittaisin nyt, tekisin sen ehdottomasti toisin. Kantapään kautta oppiminen ei ole välttämättä huono juttu, mutta matkani tähän pisteeseen olisi ollut mahdollisesti lyhyempi, jos olisin itse tiennyt nämä jutut.
Tässä muutamia virheitä, joita tein kun aloitin bloggaamisen.
1. Kaikki postaukset olivat kuin henkilökohtainen päiväkirja
On totta, että minulta pyydetään eniten arkeen liittyviä juttuja. Mutta loppujen lopuksi jatkuva, tarkka selonteko päivistä ei kiinnosta pidemmän päälle ketään. Arki on kiva lisä muiden aiheiden rinnalle. Blogi kannattaa ehdottomasti perustaa sen asian ympärille, mikä kiinnostaa. Se voi olla muoti, lastentarvikkeet ja vertaistuki, ruoka tai hyvinvointi. Mieti, mitä sinulla on sanottavanasi. Mistä haluat kertoa. Sen kaiken oheen, voit tuoda sitä persoonaasi ja sitä arkea.
Minulla meni vuosia löytää oma sanomani. Kokeilin vähän kaikkea, mutta homma alkoi toimia vasta kun löysin oman ääneni.
2. Kirjoitin kaiken yhteen pötköön ilman kappalejakoja.
Tämä tekee tekstistä todella raskaslukuista ja vaikeaselkoista. Ihmiset kaipaavat nykyään hitaampaa mediaa hyvin nopeiden Instagramin ja Tiktokin tilalle. Mutta lukukokemuksesta ei kannata tehdä tarpeettoman raskasta. Se karkoittaa lukijoita. Olen huomannut tämän ihan itsestäni. Pitkätkin tekstit tuntuvat helpommilta valmiiksi pilkottuina.
3. Kuvat olivat raakoja.
Tällä tarkoitan sitä, että kuvani olivat pimeitä ja täysin käsittelemättömiä. Nykyään käsittelen kuvat lisäämällä niihin valoa ja korostamalla värejä. En puutu omaan ulkonäkööni, mitä pidän epärehellisenä. Mutta kevyellä muokkaamisella kuvasta on mahdollista saada esiin sen parhaat puolet.
4. Kuvat olivat pieniä.
Postauksiin lisätyt kuvat olivat pieniä kuin postimerkit. Pientä, pimeää kuvaa saa tihrustaa tekstin keskeltä ja se aiheuttaa lähinnä päänsärkyä. Nykyään tekstien kuvat ovat isoja, eikä niitä tarvitse tihrustaa silmät sirillään.
5. Minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa.
Olen edelleen melko sponttaani tekstien suhteen, mutta pieni suunnitelmallisuus on hyvästä. Nykyään krijoitan kaikki ideat ylös. Ne unohtuvat muuten herkästi. Suunnitelmallisuus auttaa myös luovuudessa. Kun tiedät suurinpiirtein, mistä haluat kirjoittaa, tekstiä syntyy myös helpommin.
Toinen hyöty suunnitelmallisuudessa on se, että kaikki tulee sanottua. Jos koko ajan menee vain sillä, mikä mieleen juolahtaa, niin hyvin äkkiä jotain tärkeää jää sanomatta.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit