Te pyysitte minulta ohjetta sisustushelmien tekoon ja nyt minä sen ohjeen teille kirjoitan. Ihan ensimmäiseksi tähän alkuun jonkin näköinen vastuusta vapautus. Minä en ole askartelija. Siitäkin huolimatta, vaikka minulla tuntuu riittävän tällä hetkellä ideoita useampaan projektiin. Mutta en tuuleta vielä, koska minulla on ennen jäänyt niin monet projektit kesken. Lisäksi, en ole mikään diy-bloggaaja, joten pyydän anteeksi köykäisiä ohjeita. Nämä sisustushelmet ovat onneksi niin yksinkertaiset, että sen monimutkaisempia ohjeita näihin ei onneksi edes tarvitse.

Tarvitset

Askartelusavea/ -massaa (itsestään kuivuvaa)

Puuvillalankaa

Sukkapuikon (tai vastaavan)

Sakset

Ohjeet

Minä käytin helmissä Søstrene Grenestä ostettua askartelusavea. Tämä oli siitä näppärä materiaali, että tämä käyttäytyy paljolti samalla tavalla, kuin savi, mutta kuivuu itsekseen noin 48 tunnissa. Minulla meni koko paketti.

Pyörittele tästä massasta haluamasi kokoisia helmiä. Yritä pitää koko silmämääräisesti samalla. Isommista helmistä tulee lyhyempi nauha ja pienemmistä pidempi. Kumpikin toimii. Muotoiluvaiheessa, tökkää helmiin puikolla reikä. Sukkapuikko oli hyvä, koska sillä reiästä saa mukavan ison. Tämän jälkeen helmet jätetään kuivumaan.

Kun helmet ovat kuivuneet, pujottele ne lankaan ja solmi langanpäät yhteen.

Tee tupsu. Löysin Marttojen sivuilta niin hyvän ohjeen, että en edes yritä tehdä ohjetta itse. Sivulta löytyy ohje niin pompom-tupsuun, kuin roikkuvaan tupsuun, jota käytin helmissä.

Lopuksi kiinitä somimalla tupsu helminauhaan ja sisustushelmet on valmiit.

Toivottavasti ohjeet ovat riittävät ja saatte tehtyä omat sisustushelmenne. Raportoin mahdollisista, tulevista askarteluprojekteista ensin Instagramiin, joten kannattaa otta @bmhjenni seurantaan.

-Jenni.

Lue myös

Ensimmäiset kuvat uudesta kodista

Me muutetaan

Ruokapöydän uudet tuolit

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok

Uusavuttomien askartelukerhosta päivää. Uskon maininneeni jo aiemmin, että en ole kummoinenkaan askartelija. Intoa ja taitoa riittää kyllä, mutta viitsimistä ei. Jos minulle laitetaan kaikki nenän eteen valmiiksi ja sanotaan, että tee, niin aika moni juttu onnistuu. Ongelmana onkin se etten viitsi tai jaksa lähteä tekemään mitään itse. En saa askartelusta niin paljoa mielihyvää, että jaksaisin nähdä vaivaa.

Mutta välillä, kun tilaisuus sattuu kohdille, saatan tehdä itse jotain…

Haaveilen nyt toista vuotta kransseista meidän vitriinien oviin. En vain ole löytänyt sopivia. Haluaisin runsaat kranssit, jotka olisivat kuitenkin riittävän pienet, enkä ole vielä löytänyt vastaavia.

Kun asettelin viime viikkoisen the Floral Societyn kukkalähetystä maljakoihin, minulla jäi reilusti yli pieniä eukalyptyksen ja orjanlaakerin oksia yli. Siis sellaisia, jotka olen leikannut irti isommista oksista, jotta ne mahtuvat maljakkoon. Laitoin näitä pienempiä oksia myös minimaljakoihin, mutta niitä jäi silti yli. Ei mennyt lopulta kauaakaan, kun keksin mitä niistä voi.

Hain ompelulaatikosta valkoista lankaa, kieputin sillä nipun kiinni. Jätin langan sen verran pitkäksi, että se toimisi myös ripustusnaruna kasvinipuille. Sen jälkeen kaivoin kätköistäni esiin vaaleanpunaista, leveää puuvillanauhaa ja solmin nippuihin rusetit. Lopuksi ripustin niput kaapinoviin. Aikaa meni ehkä kaksi minuuttia per nippu ja kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa. Tällainen tekeminen minulta sujuu hyvin.

Nyt köyhän naisen kranssini ovat ilahduttaneet minua useamman päivän. Esikoiseni esittelee niitä vieraille ja kertoo ylpeänä, että äiti on tehnyt ne itse. Ihanaa olla tyttären ihailun kohde näinkin pienellä vaivalla.

Omistan tämän postauksen kaikille teille kaltaisilleni, jolla ei riitä viitseliäisyys itse tekemiseen. Ei aina tarvitsekaan. Ei kannata ottaa stressiä tällaisesta asiasta, johon maailma ei todennäköisesti kaadu. Ohjataan se energia johonkin sellaiseen, joka meitä miellyttää.