Paras tuki ja turva
2
Pahoittelen tällä hetkellä melko vauvapainotteisesta sisällöstä. Tiedän, että kaikki eivät ole perhesisällön kohderyhmää, mutta meidän arki pyörii tällä hetkellä paljon tulevan synnytyksen ja siihen valmistautumisen ympärillä. Sen jälkeen ensimmäiset viikot ovat todella vauvapainotteisia. Mutta tilanne tasoittuu varmasti ajan kanssa. Raskaus ja vauva-aika eivät kestä ikuisesti. Lisäksi huomaan jo nyt katselevani kaihoten tyyli-inspiraatiota, johon ei liity raskausvatsa. Joten olkaa kärsivällisiä. <3
Kun toinen ottaa vastuuta
Nyt haluan sanoa muutaman sanan puolisostani, joka on ollut viime aikoina aivan paras tuki ja turva. Vaikka olen ollut alusta asti kiitollinen siitä, että olen saanut tavata hänet, tässä loppuraskaudessa se on korostunut entisestään. Viimeisilleen edennyt raskaus on verottanut voimiani. En ole enää yhtä nopea, enkä jaksa samalla tavalla kuin ennen. Siitäkin huolimatta, että koen voivani pääasiassa hyvin ja jaksavani päivät ihan kivasti. Mutta väitän, että oloni ei olisi lainkaan näin hyvinvoiva, jos olisin tästä kaikesta vastuussa aivan yksin. Lapset ovat energisiä ja tarvitsevat aikuisen huomiota ja tukea edelleen, vaikka isoja ovatkin.
Puolisoni on ottanut ihan uskomattoman ihanasti koppia ja vastuuta lapsista. Ihaninta on ehkä se, että hän on tehnyt sen täysin pyytämättä. Minä kun en välttämättä niin herkästi anna sitä vastuuta pyydettäessä, itsepäinen kun olen. Helpompaa on ollut, kun hän on ottanut ohjat rauhallisesti itse käsiinsä. He ovat muun muassa käyneet puistossa ja pyöräilleet. Lasten pyöräily on sellainen juttu, missä minä en todellakaan pysy enää vauhdissa mukana. Puolisoni jaksaa myös rehata ja kantaa lapsia nyt, kun minä en pysty. Heillä on nykyään yhteiset aamujumpat, jotka sisältävät melko paljon lasten roikottamista eri asennoissa. 😀
Otin tuossa yksi päivä huonosti nukutun yön jälkeen parin tunnin aamupäiväunet, joilla lopulta sain päivän käyntiin. Mietin, että ennen tällaiset päikkärit eivät olisi tulleet kuuloonkaan, vaan päivästä olisi pitänyt vain selvitä. Samoin, kun olen ollut huonovointinen, olen saanut levätä. Iltaisin puolisoni hieroo turvonneita jalkojani.
Väitän, että isoksi osaksi oman historiani ansiosta osaan pysähtyä miettimään ja arvostamaan näitä pieniä asioita. Välillä minuakin ärsyttää ihan kaikki ja ilman syytäkin, kun on kuuma, tukala ja hormonit hyrräävät. Mutta silti. Olen elänyt kaksi hyvin, hyvin erilaista ja yksinäistä raskautta, joissa tällaiset pienet jutut eivät tulleet kuuloonkaan. Nyt osaan olla kiitollinen niistä yksittäisistä päiväunistakin. En ehkä jaksaisi näinkään hyvin, jos ihan kaikki olisi minun vastuullani.
Joten kiitos rakas.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
Itse olen yli viiskymppinen perheetön nainen, aivan erilaiset arjen kuviot siis – mutta tykkään kuitenkin lukea sinun(kin) blogiasi…olipa aiheena sitten raskausaika, parisuhde tai vaatepostaukset. Ei siis tarvetta pahoitteluille 💗😊
Tsemppiä loppuraskauteen!
Kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentista. Uskon, että suurinosa lukijoistani seuraa minua minun itseni, eikä pelkkien aiheiden takia. Ja lifestyleblogit elävät vahvasti kirjoittajiensa elämän mukana.
Kiitos paljon kommentista ja tsempeistä. Ihanaa kun luet.