On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä

Uskon, että tämä on sellainen juttu, minkä monet vanhemmat ovat huomanneet. Suomessa on äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä, kun taas äitinä tämä on päinvastoin. On äärimmäisen helppoa olla maailman huonoin äiti.

Ja tässä ei ole tarkoitus mollata niitä isiä, jotka tekevät äärimmäisen tärkeää työtä sen vanhemmuuden tasa-arvon eteen ja kantavat kortensa kekoon. Mutta meihin on iskostunut niin syvään se oletusarvo hoivaavasta äidistä, joka tekee kaiken, että osallistuva isä on vähintään seitsemäs ihme.

Meillä kaikki menee tasan

Monet isät saavat kuulla kehuja, jopa ihan vaipan vaihdosta, että ompa hienoa kun lapsella on niin osallistuva isä. Puhumattakaan siitä, jos isä käy neuvolassa tai vaikka leikkipuistossa lapsen kanssa. Vastavuoroisesti omasta ajasta haaveileva tai töitä tekevä äiti on äitiyden irvikuva. Uskon tämän vastakkainasettelun olevan monelle tuttu.

Minä uskallaan sanoa tässä nykyisessa suhteessani meidän olevan oikeasti tasaveroiset vanhemmat. Vauvan ensimmäiset kolme kuukautta, minä olin pienessä ihan todella kiinni, mutta näin vuotta myöhemmin, on ihan sama kumpi vauvan kanssa on. Kummankaan menot ilman lasta, eivät ole juttu tai mikään. Minäkin pystyn lähtemään menoille pelkällä ilmoituksella. Minä valvon vauvan kanssa öisin, koska imetän. Aamulla vuorostaan Totte ottaa koppia ja minä voin nukkua hieman pidempään. Totte touhuaa kaikkien lasten kanssa silloin, kun minä teen töitä kotona ja tietysti, kun hän on töissä, minä olen lasten kanssa.

Tämä kaikki ei toki ole ollut mikään itsestäänselvyys, vaan tästä on pitänyt keskustella ja sopia. Minä olen opetellut vaatimaan sitä omaa työaikaa ja Totte on opetellut pyörittämään tätä arkipalettia. Hän on näyttänyt alusta lähtien olevansa valmis panostamaan kaikkeen 110 %. Sen ansiosta minä olen myös vähemmän uupunut kaikesta kodin työstä.

Naimaton ja lapseton nainen on tilastollisesti onnellisempi

Silmiini sattuu tasaisin väliajoin viestejä, joissa pyydetään neuvoa tilanteeseen, jossa vanhemmuuden vastuu ei jakaudu tasaisesti. Viestien perusjuoni on, että miehellä on sekä raskas työ, että raskaat huvit ja rajattomasti omaa aikaa. Vastuu pienestä lapsesta tai lapsista kaatuu äidin harteille. Näissä viesteissä äiti alkaa olla selkeästi uupunut ja epätoivoinen tilanteessa, jossa ei enää yksinkertaisesti jaksa.

Henkilökohtaisesti en usko, että olisin edes yrittänyt lasta Toten kanssa, jos hän ei olisi osallistunut jo isompien kanssa. Toisaalta, koko suhteemme olisi tuskin kantanut kovin pitkälle, jos hän ei olisi näyttänyt olevansa valmis tekemään töitä meidän suhteen ja perheen eteen. Totte on todella ollut kaikkien toiveideni väärtti.

Ajattelen nykyään hyvin vahvasti, että jos arjen vastuu kaatuu yksin itselle, niin silloin sama olla oikeasti yksin. En haluaisi enää kumppania, jota pitäisi hoitaa samoin, kuin lapsia. Minulle parisuhteen täytyy tuoda lisäarvoa tähän elämään ja arkeen. Sitähän on ihan tutkittukin, että naiset ovat onnellisempia sinkkuina ja miehet aviossa, koska avioliitossa on enemmän etuja miehelle. Tutkimukset ovat näyttäneet, että naimaton nainen on tilastollisesti kaikkein onnellisin. On hyvä muistaa, että naisten ei ole nykymaailamassa pakko avioitua, joten suhteen on oikeasti tarjottava meille jotain.

Joten toivon, että isiltä ja miehiltä vaadittaisiin enemmän, kuin se minimi. Kun saadaan lapsi yhdessä, vastuu pitäisi kantaa yhdessä. Ei se ole oikein, että toinen vanhemmista saa vain ne rusinat pullasta. Ja annetaan niille äideille vähän siimaa. Suurin osa äideistä yrittää ihan valtavasti ja kantaa syyllisyyttä lähes kaikesta.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Treffeillä Madonnassa

Saako lapsihaaveista puhua ekoilla treffeillä

Sain parisuhteen, josta unelmoin

Mitä on romantiikka?