Arkikuva 4/52
0
Siskokset, yhdessä, samassa nojatuolissa, juhlien jälkeen. Kumpikin vähän väsyneitä, mutta aika onnellisia. Tämä hetki oli ihan pakko ikuistaa.
Tuntuu, että olemme saavuttaneet lasten kanssa jonkinlaisen virstanpylvään. Elämä ei ole enää pelkkää päätöntä tappelua. Elämä on itseasiassa muuttunut aika paljon. Olen todistanut näiden tällaisten ihanien halailuiden lisäksi neuvotteluja ja kompromisseja. Sen lisäksi olen katsellut, kun isompi opettaa kärsivällisesti pienempää lukemaan. Ja kun koululainen lukee pikkusiskolle iltasatua, minun lukemani sadun jälkeen. En edes muista kaikkia niitä hetkiä, jotka sulattavat sydämeni, mutta nyt on selkeästi tapahtunut jotain merkittävää.
Toki he ovat halailleet ja pussailleet ennenkin, mutta nyt heidän vuorovaikutuksessaan on tapahtunut jotain uutta. Tuntuu, että siskokset saavat myös tästä sisarussuhteesta enemmän irti kuin koskaan aikaisemmin. Eivät nämä hetket ole olleet vain minua varten, vaikka sydämeni onkin sulanut. He saavat tukea ja vertaistukea. Samaan aikaan he oppivat siinä samassa äärimmäisen tärkeitä kanssakäymisen taitoja. Olen niin ylpeä lapsistani.
Kesällä tämä parivaljakko saa pikkusisaruksen joukon jatkoksi. En malta odottaa, että pääsen näkemään uusien suhteiden syntymistä. Isommilla on ikäeroa karvan verran vajaat kaksi vuotta. Tulevan vauvan kanssa ikäeroa tulee olemaan selkeästi enemmän. Muistan itse ikuisesti, kun neljäs pikkuveljeni syntyi. Hänen kanssaan minulla on ikäeroa neljätoista vuotta ja hän, sekä oikeastaan muutkin nuoremmat veljeni tulevat olemaan minulle varmasti ikuisesti niitä ”babybrother” veljiä. Vaikka tämä kyseinen veli onkin parhaillaan armeijan hellässä huomassa. Silti minulle hän on edelleen se vaapero, joka hakkasi puukauhalla pöydän päätyä syöttötuolissa. Mutta kuten sanoin, odotan innolla pääseväni näkemään sisarussuhteiden kehittymistä vauvan syntymän jälkeen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit