Tytöt ovat ilkeitä ja victim blamingista
0
Muistatteko Mean girls-elokuvan? Narratiivin siitä, että tytöt ovat ilkeitä ja kiusaajia, kun pojat ratkovat ongelmat rehdisti. Minä olen ainakin kasvanut tässä vastakkainasettelussa.
Meistä kukaan on tuskin voinut välttyä viime päivien uutisilta Pirkkalasta ja Hämeenlinnasta. Oma sydämeni on murtunut. Pirkkalan tekijä oli jättänyt manifestin, jossa kertoi, että tyttöjen puukottaminen on miellyttävämpää kuin miesten.
Vielä hirveämpää tästä tekee se, miten asiasta keskustellaan esimerkiksi kommenttikentissä. Olen nähnyt aivan hirvittävää victim blamingia, eri uhrien syyllistämistä. On perusteltu, että tytöt ovat ilkeämpiä kuin pojat ja kiusaavat kovemmin. Että ehkä tämä puukottaja saattaa olla kiusattu. Itse en ole löytänyt tietoa siitä, että näin olisi ollut. Eikä se kiusaaminen oikeuttasi tällaiseen.
Tämä kaikki on naisvihaa. Se, että 16-vuotias poika on kokenut mielekkäämmäksi tyttöjen puukottamisen, sekä tämä uhrien syyllistäminen. Tämä on sitä naisvihaa selkeimmillään.
Mies- ja naisvihan ero
Tähän väliin haluan kerrata mitä eroa on mies- ja naisvihalla. Miesvihaa koetaan yksilötasolla. Naisviha on rakenteellista, kulttuurillista ja historiallista. Naisviha menee paljon syvemmälle. Valtarakenteet pitävät myös yllä naisvihaa.
Lievimpiä naisvihan muotoja on muunmuassa vitsit, esineellistäminen, lähentely ja tämä johtaa ja mahdollistaa raiskaukset, sekä naismurhat. Myös nainen voi tuntea naisvihaa, koska se on rakenteellista ja me ollaan kasvettu yhteiskunnassa, jossa se on normi.
Nämä ovat siis hyvin erilaisia käsitteitä.
Huolestuttava suunta
Törmään nykyään jatkuvasti siihen keskusteluun, miten miesten ja etenkin nuorten miesten asenteet ja ajatukset ovat muuttuneet huolestuttavampaan suuntaan. Osuutensa asiaan on näillä kaikilla Andrew Taten ja Stagalan kaltaisilla öyhöttäjillä. Eikä netin keskustelupalstojen ja kommenttiosioiden vaikutusta voi sivuuttaa.
Vastikään vietettiin kansainvälistä poikienpäivää. Jokainen somepostaus, jonka aiheesta näin, oli naisten tekemä. En nähnyt yhtään kannanottoa liittyen miesten mielenterveysongelmiin, armeijaan tai yhtään mihinkään. Kuten en myöskään miestenpäivänä. Naisten- ja tyttöjenpäivänä puhutaan tasa-arvosta ja naisten asemasta. Olen itsekin tehnyt postauksia kyseisinä päivinä. Nämä olisivat täydellisiä päiviä nostaa esiin miesten kohtaamia ongelmia.
Olen yhden poikaoletetun äiti ja mietin viikottain, miten onnistun kasvattamaan hänestä mahdollisimman hyvän ja kaikkia kunnioittavan ihmisen. Toki, hänellä on kotona maailman paras miehen malli. Ei minkään alfa-uroksen, vaan kiltin, välittävän miehen, joka ottaa muut huomioon.
Toivon todella, että me saisimme tämän huolestuttavan suunnan käännettyä. Se ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Halusin kuitenkin jakaa nämä ajatukset täällä. Tulen pitämään tämän postauksen kommentteja tarkkaan silmällä. En salli lainkaan naisvihamielistä kommentointia tai uhrien syyllistämistä.
Kiitos kun luit.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Naistenpäivä ei ole vain kukkia ja suklaata
Patriarkaatti kusettaa myös miehiä