Oletamme, että lihava ei liiku

Meillä on syvään juurtunut ajatus siitä, että lihavat eivät liiku. He syövät roskaruokaa, eivätkä pidä huolta itsestään. Sain pelkästään eilen useita syyllistäviä viestejä, joissa kerrottiin eri tavoin, että minun pitäisi ehdottomasti alkaa liikkua nyt ja alkaa pitää huolta itsestäni. Vaikka voin nyt hyvin, entä kymmenen vuoden päästä? Lasteni vuoksi minun täytyy pitää huolta itsestäni.

Tämä siitäkin huolimatta, että olen kertonut viimeisen neljän vuoden aikana useassa tekstissä, eri kanavissa, siitä miten olen vähitellen saanut liikunnasta osan jokapäiväistä arkeani, kestävästi. Olen iiloinen siitä, että olen vihdoin onnistunut tekemään liikunnasta säännöllistä. Mikä on itselleni iso saavutus. Neljä kuukautta jokapäiväistä liikuntaa (miinus yksi keuhkokuume), on itselleni merkittävä juttu. Kun yleensä kaikki ne treenihaasteet ynnä muut tyssänneet jo kolmen päivän jälkeen.

Yhteiskunta syöttää meille tarinaa

Yhteiskunta ja media syöttävät meille samaa mielikuvaa siitä, etteivät lihavat ihmiset liiku. Kun näet lihavan ihmisen liikkuvan, ensimmäinen ajatuksesi on todennäköisesti, että hän tekee sitä ensimmäistä kertaa. Emme elä tyhjiössä, eikä tapa, jolla asiat meille esitetään, ole sattumaa – alkaen jo tilastoista.

Lihavuuteen liittyvät mielikuvat ovat todella vahvoja, jonka vuoksi niistä on vaikea päästä eroon. Jopa minun, vaikka olen harjoitellut niiden kyseenalaistamista jo pitkään. Tiedän nykyään monia lihavia ihmisiä, jotka ovat aktiivisia liikkujia. Kuulun itse heihin. En pudota aktiivisesti painoa, vaan liikun terveyteni ja jaksamiseni vuoksi. Ja ilokseni huomasin tarkastettuani, että omat liikuntasuositukseni täyttyvät jopa reilusti yli suositusten. Tämä riittää minulle.

Olemme myös unohtaneet, että muutos ei välttämättä ole suoraviivaista edistystä. Takaiskut ovat normaaleja, eikä aina tarvitse aloittaa alusta. Samaan aikaan edistystä tapahtuu kuitenkin jatkuvasti, vaikkakin hitaasti. Tämä on tutkimusten mukaan kestävämpi vaihtoehto kuin pikadieetit ja elämäntapamuutokset, joilla on alku- ja loppupäivämäärä.

KUVA: Hanna Poikkilehto / EDIT: Minä

Minun ei tarvitse todistella itseäni kenellekään. Riittää, että tiedän itse, mitä teen oman hyvinvointini eteen. Ainoa taho, jolle olisin tilivelvollinen, olisi lääkäri, ja sekin vain siinä tapauksessa, että liikkumiseni ja syömiseni liittyisivät olennaisena osana terveydenhoitooni. En siis ole tilivelvollinen yhdellekään näille netin neuvonantajalle.

Olen kertonut aiemminkin, että minulla on herkkä liipaisinsormi ihmisten blokkaamiseen. Juttelimme juuri Katrin kanssa aiheesta ja totesin, että olen paljon tiukempi minkäänlaisen negatiivisen kommentoinnin suhteen. En kuitenkaan aio muuttaa tapaani. Asialliset kysymykset ja kritiikki saavat jäädä, mutta tällaiset neuvot menevät suoraan roskakoriin. En välitä niistä.

Olen ennenkin suositellut Raisa Omaheimon kirjaa Ratkaisuja läskeille ja suosittelen sitä taas, mikäli aihe kiinnostaa. Siellä on myös lihavien liikunnasta asiaa. Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää?

-Jenni

Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

En ajatellut, että minusta tulisi vaikuttajaa

Minulle avain hyvinvointiin oli laihduttamisen lopettaminen

Uusi vuosi ja ensimmäisten päivien kuulumisia

Tavoite: Liikunta osaksi arkea

Asioita, joista pidän itsessäni