Kaipaan tasapainoisempaa hormonitoimintaa, kaipaan haluja!
0Vaikka onnistunut imetys on ollut haaveeni ja olen äärimmäisen iloinen, kun saan imettää lastani. Mutta pikku hiljaa kaipaisin sitä, että kehoni toimii normaalisti, että hormonini toimisivat normaalisti ja että haluni olisivat normaalit. Oikeastaan kaiken muun hyväksyn ja olen sinut sen kanssa, mutta haluaisin tuntea halua normaalisti.
Miksi ihmeessä näistä ei puhuta avoimesti? Miksi tästä ei kerrota meille? (Tiedän vastauksen, mutta haluan silti kyseenalaistaa sen.) Naisen seksuaalisuuden ei pitäisi olla sellainen mysteeri, mitä se on.
Haluttomuuden mahdollisia syitä
Aika paljon kuulee puhetta siitä, että nainen vain pihtaa. Tästä ajatusmallista puuttuu kuitenkin kaikki mahdolliset kerrokset. Ensinnäkin se, että nainen ei ole miehen peruspalvelu, eikä parisuhde tarkoita automaattisesti seksiä. Parisuhteessakaan kenelläkään ei ole velvollisuutta tyydyttää toista, jos ei siltä tunnu.
Toisekseen, jos kaikki koti- ja metatyöt kaatuvat vain yhden parisuhteen osapuolen harteille. Uupuneena ja väsyneenä seksi ei ole välttämättä ekana mielessä. Kolmanneksi, jos se seksi ei ota huomioon molempien nautintoa, mikään kädenlämpöinen tuskin kiinnostaa. Varsinkin jos mielessä on muutakin. Voisin muuten puhua tästä paljon enemmän, mutta jätetään se toiseen kertaan.
Sitten on vielä ne hormonit. Ne ihanat, kamalat hormonit, jotka hallitsevat naisen elämää monella tapaa. Miesten hormonitoiminta on paljon suoraviivaisempaa. Siellä ei ole mitään suuria vaihteluita. Naiset taas toimivat sykleissä. Kuukauden aikana tulee vaihe, jolloin olemme paljon halukkaampia. Sitten tulee myös vaihe, jolloin elimistömme testosteronitasot ovat korkealla, mieli on maassa, alahteleva ja se seksi ei kiinnosta niin paljon, kun oma olo on surkea.
Tähän päällä vielä raskaus-, synnytys- ja imetyshormonit, jotka saavat parhaimmillaan pään ja elimistön todella sekaisin. Toki tämäkin on yksilöllistä. Itselläni sekä raskaus, että imetys ovat vaikuttaneet siihen, etten tunne halua samalla tavalla kuin ennen. Mikä on turhauttavaa. Varsinkin kun haluan ehdottomasti haluta kumppaniani.
Oma haluttomuus
Vaikka kuopus on kolmas lapseni, tällainen haluttomuus on ollut itsellenikin uutta. Se on vaatinut myös melkoisesti käsittelyä. Niin oman pääni sisällä, kuin kumppanini kanssa. Meillä on onneksi aina ollut todella hyvä keskusteluyhteys. Muuten meidän seksielämä ja todennäköisesti koko parisuhde olisi kuivunut jo aikaa sitten.
Olen ollut aina kiinnostunut seksistä myös teoria ja tietotasolla. Toki harrastaminenkin on mukavaa. Mutta vaikka en ole ammattilainen, väitän tietäväni seksistä enemmän, kuin kerskiverto kansalainen. Seksuaalikasvatin itse itseni nuorena, eikä tiedonjanoni asian suhteen ole oikeastaan helpottanut. Se takaa meille pienen etulyöntiaseman tässä suhteessa. Osaamme oikeasti keskustella aiheesta. Osaamme kertoa, missä mättää ja osaamme etsiä ratkaisuja.
Ollaan testattu jos jonkin näköistä kurssia. Mikä on ihanaa. Se on tuonut meidän suhteeseen paljon hyvää ja uutta. Ne ovat syventäneet meidän suhdettamme. Ja niitä on ollut hauska toteuttaa. Enkä malta odottaa sitä, että imettämisen loppuessa hormonitoimintani todennäköisesti tasaantuu. Mutta sitä ennen haluni vaativat ehdottomasti enemmän työtä.
On ollut kultaakin arvokkaampaa se, että puolisoni on antanut minulle tilaa ja aikaa. Hän ei ole painostanut. Hän on kuunnellut ja hän on halunnut ymmärtää. Hän on myös halunnut auttaa ja palvella minua, jotta tilanne olisi helpompi. Hän on ottanut huomioon minun haluni, tarpeeni ja nautintoni. Joten olosuhteista on tehty kyllä parhaat mahdolliset. Nyt en voi oikeastaan kuin odottaa, että kehoni on taas mukana pelissä.
Onko sinulla ollut kokemusta vastaavasta?
-Jenni
KUVAT: Ida Keränen
Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Kaksi vuotta vanha takki
Hei ihanat! Täällä blogissa on käynyt viime päivinä aivan ihana kuhina. Kiitos siitä ihan jokaiselle. 🩷 Tuli myös huomattua, että kyllä niitä lukijoita löytää vielä tänne bloginkin puolelle tuhansia, vaikka sanotaan blogien kuolleen.
Meillä viikko on alkanut hyvin tavalliseen tapaan. Arki niin sanotusti rullaa. Tottekin on palannut vihdoin alkuvuoden sairastelujen jälkeen töihin. Ehdin niin tottua Toten läsnäoloon kotona, että nyt on ollut jopa vähän outoa olla taas paljon itsekseen. Se ei tosin haittaa minua. Nautin omasta ajastani.
Saatiin tänään myös rakas bestikseni meille kylään mun haltiakummilapsen kanssa. Vaikka meillä oli kotona tällä kertaa vain taapero, 3- ja 1,5-vuotiaat leikkivät aivan ihanasti yhdessä. Tätä oli aivan ihana seurata. Taapero hakeutuu ihanasti leikkimään muiden lasten kanssa, vaikka hänen leikkinsä ei olekaan vielä yhtä johdonmukaista kuin isommilla. Mutta ihanaa, kun hän saa niin paljon sitä sosiaalista harjoitusta eri ikäisten lasten kanssa. Tätä tulee aikanaan lisää päiväkodissa.
Pitkästä aikaa kuvaamassa
Päästiin viikonloppuna kuvaamaan Katrin kanssa todella pitkästä aikaa. Meillä oli seitsemän viikon tauko sään ja aikatauluongelmien vuoksi. Mutta oli niin ihanaa päästä kuvaamaan yhdessä. On ihanaa jakaa kuvaukset jonkun kanssa, joka on yhtä intohimoinen kuvaamiseen, muotiin ja sosiaaliseen mediaan kuin minä. Kuvausreissut ovat meille todella tärkeitä hetkiä yhdessä. Olen sanonut tämän varmasti ennenkin, mutta sanon sen vielä.
Vähän harmittaa, että ei päästy ikuistamaan sitä Helsingin hyvin lyhyttä talvea, joka oli tässä märkien kelien välissä. Ilmat ovat olleet sanalla sanoen masentavia, kun koko ajan on harmaata ja märkää. Lumikinokset sen kun loistavat poissaolollaan, kuten myös aurinko. Meidän kuvauspäivänäkään aurinko ei paistanut. Vaikka säätiedotuksen mokoma oli luvannut toista.
Asun tiedot
Takki / H&M
Neule / Nosh (saatu/pr*)
Farkut / Ulla Popken (saatu*)
Kengät / Ulla Popken (saatu*)
Korvakorut / Kaiko
Raskausaikana ostettu takki palvelee edelleen
Tykkään tästä asusta tosi paljon! Se on rento, mukava ja kuitenkin tosi tyylikäs. Sellainen perus hyvä, klassinen asu, jossa on hyvä olla.
Tuo takki on pari vuotta vanha raskausajan takkini. Toimii käytössä kivasti edelleen säätöjen ansiosta. Pidän siitä, miten tämäkin takki on todella ajaton. Uskon, että voin käyttää tätä vuosien jälkeenkin. Parasta on, kun vaatteet kestävät aikaa. Olen jo aikaa sitten lopettanut trendien perässä juoksemisen. Vaikka tykkään jonkin verran leikitellä omalla tyylilläni, niin palaan niihin ajattomiin ja klassisiin vaatteisiin yhä uudelleen ja uudelleen. Kuten tähän takkiin.
Ja hei, pakko vinkata, että olen saanut tehdä syksyllä yhteistyötä Ulla Popkenin kanssa ja päässyt testaamaan heidän farkkujaan. Heiltä löytyy tosi hyviä ja kestäviä farkkuja, joita voin suositella lämpimästi. Pluskokoisena farkut meinaa olla välillä haastavaa löytää farkkuja, jotka eivät purista ja joissa on taskut. Näissä taskut eivät ole vain koriste, vaan niitä voi oikeasti käyttää. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on farkut, joissa on muutakin kuin takataskut. Joten suosittelen.
Mitä te olette mieltä tästä asusta? Onko teilläkin suosikkivaatteita, jotka ovat kestäneet aikaa ja trendejä? Jakakaa ajatuksianne kommenteissa!
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Helmikuun hyvinvointitavoitteita